Ihailen alastomia ihmisiä. En suinkaan saa kiksejä katsellessani erivärisiä ja -kokoisia nahkasäkkejä, vaan sytyn nähdessäni aidon persoonan – identifioipa hän itsensä millaiseksi tahansa.
Fyysistä alastomuutta ja oman seksuaalisuuden korostamista normalisoidaan nykyään kiihtyvällä tahdilla itsensä hyväksymisen ja kehopositiivisuuden nimissä.
Drag queenit pitävät lapsille satutuokioita teemalla ’tule sellaisena kuin olet’ ja esikuvan titteliä oman itsensä hyväksymisestä sovitellaan transnaiselle, joka kertoo kauneusihanteensa olevan mahdollisimman muovinen ja feikki.
Jos isä suhtautuisi kannustavasti alle 10-vuotiaan tyttären haluun meikata itseään kauniimmaksi, hän olisi monien mielestä sovinisti ja ikuisesti syyllinen varhaisaikuisuuden itsetunto-ongelmiin. Kun kyseessä on samanikäinen poika, saatetaankin isän pään päälle asetella sädekehää merkiksi hänen avarakatseisuudestaan sekä vilpittömästä rakkaudesta ja hyväksynnästä lastaan kohtaan.
Kun heteroksi mielletty nainen pistää turhan tuhdisti täytettä huuleen, rintavarustukseen tai peräsimeen ja käy pitkälleen auton konepellille hän on säälittävä ja huomionhakuinen patriarkaatin uhri, josta mieluusti leivotaan mediassa kansallinen naurunaihe. Jos sukupuoltaan vaihtanut homo tulee noudattaneeksi samaa kaavaa ja poseeraa seksikkäästi selkä kaarella ajotiellä, hän onkin voimaantunut supernainen ja näin ollen sopiva roolimalli myös lapsille.
Ajankuvaan kuuluvat nykyään kiinteästi tekohiukset, -ripset, -kynnet, -kulmakarvat, -huulet, -tissit, -pakarat, filtterit, glitterit, photoshop ja seksiä tihkuvat vartaloposeeraukset. Monien somevaikuttajien lisäksi myös drag queenit keräävät koko sarjan ja esiintyvät usein vieläpä sen sortin tyrkkyinä, jollaisia feministinen vasemmisto normaalisti kauhistelee.
Meidän kuitenkin tulisi sulkea silmät näiltä räikeiltä ristiriidoilta, joita lapsillemme jatkuvasti pyritään myymään oman itsensä rakastamisena sellaisena kuin on.
Havaintoja parisuhteesta -Sami kirjoitti ihmisten käyttävän lapsia keppihevosina ennakkoluuloilleen kritisoidessaan Pride-liikettä. Sateenkaarilipun alle mahtuu fallistisia ylilyöntejä siinä missä sinivalkoisia juhlittaessa – eikä kaikkia pitäisi tuomita yksittäisten ajattelemattomuuksien vuoksi.
Olisi kuitenkin rakentavaa, jos sallittaisiin monimuotoisuus myös Pride-aatetta koskevissa näkemyksissä eikä kritisoijia automaattisesti niputettaisi ennakkoluuloisiksi foobikoiksi. Luullakseni meitä on paljon, jotka toivoisivat kaikkien voivan olla juuri sitä, mitä sisimmässään haluavat, ja rakastaa ihan ketä lystäävät.
En muista kenenkään kommentoineen Jari Sillanpäätä ikävästi ennen huumekohua. En ole kuullut ainuttakaan negatiivissävytteistä lausahdusta koskien Saara Aallon tai Sannin suuntautumista. Yhdenkään ihmisen en tiedä pitävän TIS-Mitteä kummajaisena tai paheksuvan muitakaan sukupuoltaan korjanneita sen takia. Minun kuplani voi olla harvinaisen salliva, mutta täydellistä idiotismin sukupuuttoa on minkään ihmisryhmän turha odottaa.
Jos kuitenkin jo perheen pienimmille normalisoidaan päälleliimattua kuorrutetta luonnollisena osana itsensä hyväksymistä, voi olla aiheellistakin kyseenalaistaa nykyinen trendi.
Monet nykyajan roolimallit ovat kirjaimellisesti sitä – ihmisiä kostyymeissään näyttelemässä tyytyväisyyttä ja esittämässä onnellista. Vaikka nykyään medioissa näkee ennätysmäärän paljasta pintaa, seksuaalista avoimuutta ja puhetta itsensä hyväksymisestä alkaa etenkin somessa olla vaikeaa löytää aitoa, alastonta ihmistä.
Kunpa yhä useampi ymmärtäisi tarjota lapsilleen esikuviksi erään uhanalaisen vähemmistön edustajia: onnellisia. Se kun ei tule sisäänrakennettuna myöskään etuoikeutetulle heteroväestölle, vaan vaatii paljon sisäistä työtä omien kipukohtien parissa.
Onnellisia voi kuitenkin löytää minkä tahansa aakkosen tai värin alta, mutta sattuneesta syystä heidän sulonsa tuskin ovat koristamassa iltapäivälehtien kansia tai kännykän näyttöjä.
Pride-aatteen glorifioinnin vastapainoksi jokaisen lapsen olisi elintärkeää ymmärtää, että onni ei automaattisesti löydy sateenkaaren päästä, vaikka avaimet aarrearkkuun olisivat taskussa.