Twitterissä on täysin omanlaisensa kulttuuri. Se on kuin vittuilulle omistettu julkinen foorumi lyhyine kirjainmäärineen ja bottitileineen. Siellä on toisinaan käyty vilkasta keskustelua päättäjiin kohdistuneesta vihapuheesta.
Liekö kyse somekommentoinnin lisääntymisestä lähivuosina vai omasta tietämättömyydestäni, mutta en muista kenenkään olleen yhtä kiinnostunut Soinin tai Halla-ahon hyvin erikokoisten vöiden alle kohdistetuista iskuista kuin naisviisikolle osoitetusta “misogyynisestä vihapuheesta”.
2000-luvun alussa jopa YLE esitti poliittista Itse Valtiaat -satiiria, jossa naurunalaiseksi asetettiin kaikki Suomen kärkipoliitikot erityispiirteineen ja maneereineen. Kansa nautti, ja Suomen poliittinen kerma vatkautui väkisinkin kovemmaksi kuin nykyinen vetelä kauramaitovalmiste.
Samalla konseptilla tehty nykyversio sarjasta miellettäisiin maalittamiseksi – joka kaiken lisäksi pyritään saamaan rikoslain piiriin – tai vähintäänkin turvallisen tilan rikkomiseksi.
Henkilökohtaisuuksiin on julkisuuden henkilöiden kohdalla osattu iskeä aina ja se on mielestäni pelkästään turhaa, tökeröä sekä typerää. Nykyisen hallinnon aikana monilla on kuitenkin mennyt poikkeuksellisen pahasti puurot ja vellit sekaisin.
Nyt kerron erään ”naisvihamielisen” tosiasian:
Y-kromosomin lieveilmiönä tulee useimmiten myös paksumpi nahka. Kokemukseni mukaan se näyttäisi suojaavan paremmin henkisiltäkin naarmuilta.
Nykyään kaikenlainen haukkuminen, asiakritiikki, satiiri ja humoristiset kuvat tunnutaan niputettavan samaan ’vihapuhe’ -pinoon. Epäkohtaa alleviivaava vitsi, oivaltava sivallus tai hyvin tehty meemi voivat auttaa ummikkoakin näkemään yhteiskuntamme ristiriidat ja tekopyhyyden, joten luonnollisesti nekin pyritään demonisoimaan.
Huumorin kukkaa on aika hankala viljellä, jos siitä täytyy ensin poistaa stereotypiat, maneerit, epäonnistumiset ja vahingonilo. Tietoinen ilkeily sen sijaan on rikkakasvi, jonka minun puolestani saisikin hävittää mahdollisimman värikkään kukoistuksen takaamiseksi.
Monilta on viety jo vapaus vaikuttaa, tulla toimeen, päättää kehostaan ja ilmaista itseään. Huumori on ennenkin kantanut ihmisiä yli vaikeiden aikojen, joten emme voi antaa jälleen yhden ideologisen utopian ryöstää myös oikeuttamme nauraa.