Heidän täytyy todella vihata seksuaalivähemmistöjä!

Yle: Kaisa Garedew ja 10 muuta valtuutettua tekivät asiasta valtuustoaloitteen

Miksi muuten nämä ihmiset haluaisivat kieltää sateenkaari-ideologian sulautumisen opetussuunnitelmaan? Mitä vahingollista siinä muka voi olla, että lapsille kerrotaan seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta? Kyllähän jokainen lapsi ansaitsee mahdollisuuden kasvaa rauhassa juuri omanlaisekseen ilman ulkopuolisten ohjaavia asenteita.

Niin, siinäpä varsinainen paradoksi. Toiset kun katsovat suvivirren kevätjuhlassa kristilliseksi aivopesuksi, mutta näkevät Seta:n sateenkaarityöpajat kouluissa täysin asennevapaana osana opetussuunnitelmaa.

Yhteiskunnallinen keskustelu yhdestä aikamme tärkeimmästä asiasta törmää jo alkuunsa siihen ongelmaan, että aiheen nostavat esille he, jotka vanhanaikaisesti uskovat Jumalaan ja raamatun avioliittokäsitykseen eivätkä Temptation Island -tyyliseen humalaan ja seksuaaliseen vapautumiseen.

Johonkin siihen väliin putoaa uskoakseni valtaosa massasta, joka yhtä aikaa paheksuu nykyistä OnlyFans-kulttuuria, jossa seksuaalisuudesta on yhtäkkiä tehty korkealaatuista kauppatavaraa, mutta ei haluaisi myöskään kuulostaa pölyttyneeltä kristillis-konservatiivilta. Saati sitten joltakin yhteiskunnan pudokkaalta, joka äänekkäästi vastustaa “pervojen pedoagendaa”.

Emeritusprofessori Tapio Puolimatka (kd) joutui muutama vuosi sitten aikamoisen ajojahdin kohteeksi kirjoitettuaan kolumnin “Kampanja pedofilian laillistamiseksi”. Media nosti esille loukkaantuneita, Puolimatkan viestiä vääristeleviä kirjoituksia ja hänet tuomittiin sen myötä julkisesti ahdasmieliseksi homofoobikoksi. Syystä, että hän perustellusti ilmaisi huolensa pedestrian ja pedofilian normalisoimisen suhteen.

Kunpa ihmiset olisivat yhtä antaumuksella tuominneet seksuaalirevoluution isän, Alfred Kinseyn, taustat ja herättäneet keskustelua siitä tosiasiasta, että koko nykyinen käsitys lapsesta seksuaalisena olentona pohjaa pitkälti yhden pedofiilimiehen perversioihin.

Puolimatkan kuvaillessa Kinseyn pedofiililta keräämää tutkimusaineistoa osoittikin syyttävä sormi viestintuojaa sen sijaan, että kyseenalaistamisen ja paheksunnan kohteeksi olisi joutunut se porukka, joka salli brutaalisti hyväksikäyttää jopa pikkuvauvoja väittäen niiden saavan siitä nautintoa.

Suosittelen syvästi lukemaan Puolimatkan koko artikkelin aiheesta ja miettimään, oliko tässä lopulta kyse siitä, että hän “sulauttaa ennennäkemättömällä tavalla homoseksuaalisuuden, nekrofilian, eläimiin sekaantuminen ja pedofilian toisiinsa rinnastettaviksi muuttujiksi”, mistä mediamylly sai alkunsa vai kenties tehokas keino vaientaa kuoliaaksi taas yksi yhteiskuntaamme ja tulevia sukupolvia oleellisesti koskettavista aiheista.

Jos kyse ei ole seksuaalivähemmistöjen demonisoinnista, niin miten ihmeessä pelko pedofilian laillistamisesta sitten liittyy sateenkaariliikkeeseen?

Pride-ideologiassa on alun alkaenkin kyse ihmisoikeuksien lisäksi myös perustavanlaatuisesta seksuaalisesta vapautumisesta sekä mm. seksityön ja irtosuhteiden stigman poistamisesta.

Kuvan lähde: Pohjoismaiden suurin sateenkaarimedia QX

Jos kyse näyttäisi olevan pelkästään erilaisuuden hyväksymisestä ja vapaudesta kasvaa omaksi itsekseen, niin tuskin tänä päivänä kovinkaan moni vastustaisi sen sisällyttämistä opetussuunnitelmaan. Mutta siinä, missä lisääntyminen on luonnollinen osa ihmisbiologian oppituntia, on sateenkaariseksikasvatukselle vaikeampi löytää muuta tulokulmaa kuin nautinto.

WHO:n virallisen oppaan mukaan, mikä on Kinseyn seksuaalisen vallankumouksen muovaama, jo 0-4-vuotiaille tulisi opettaa aikaisesta masturbaatiosta, sillä lapsen katsotaan olevan seksuaalinen olento jo syntymästään. Näin ollen lapsella katsotaan olevan oikeus myös seksuaaliseen nautintoon.

Kuvan lähde: Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa (linkki vie suomenkieliseen versioon, sivu 38)

Jo nyt “suvaitsevaisto” on kampanjoinut 12-vuotiaiden translain edistämiseksi, mikä tarkoittaisi heidän olevan riittävän kypsiä päättämään sukupuolestaan, niin eikö silloin heidän voisi olettaa olevan tietoisia myös seksuaalisesta suuntautumisestaan? Mikäli kokee olevansa riittävän kypsä tekemään loppuelämään vaikuttavia päätöksiä, eikö hänen voisi katsoa tietävän myös kenen kanssa haluaa toteuttaa vapaaehtoisesta oikeuttaan seksuaaliseen nautintoon?

Stigman poistaminen homoseksuaalisuudelta ja esiaviolliselta seksiltä on mielestäni yleisesti hieno asia, mutta kuin sulavana jatkumona stigmaa pyritään nyt irrottamaan myös julkiselta seksin harrastamiselta, kehon kauppaamiselta ja yhä nuorempien seksualisoinnilta.

Nyt 5-luokkalaistenkin katsotaan tarvitsevan sateenkaariseksikasvatusta, sillä somemaailmassa he eivät voi välttyä ilmiöltä. Mitä jos pian puhutaankin 4- ja sitten 3-luokkalaisista, jotka “täysin luonnollisesti” itse osoittavat kiinnostusta sukupuoli- sekä intiimiasioihin? Tuleeko yhä nuorempien tarpeisiin vastata sitä mukaa, kun pride-ideologiaa syöttävät algoritmit heidät sille altistavat? Ovatko alakouluikäiset, tai edes yläkouluikäiset, vielä valmiita tekemään omat valintansa koskien sukupuoli- ja seksuaalielämää vai onko syytä olettaa heidän tahtonsa olevan manipuloitavissa?

Itse liberaalin maailman trendiä seuranneena näen Puolimatkan “varoituksen” täysin perusteltuna enkä ihmettelisi yhtään, jos rangaistavuus vähitellen poistetaan myös lasten ja aikuisten välisiltä seksuaalisuhteilta. Sovitaan nyt kuitenkin, että olemme tässä asiassa auttamattomasti väärässä eikä sellaista koskaan tapahdu, ja keskitytään aivan toisenlaiseen tulokulmaan.

Kristilliset arvot on jo vahvasti pyyhitty pois opetussuunnitelmasta eikä yleisessä keskustelussa mikään taho enää tahdo korostaa kahdenvälistä yhteyttä, sitoutumista tai houkutuksilta pidättäytymistä, koska sehän nyt on totaalisen vanhanaikaista.

Palveleeko kuitenkaan viettien vietäväksi joutuminen yhä nuorempana ihmistä tai yhteiskuntaa millään tavalla?

Kuva on lainattu mm. dopamiiniriippuvuutta käsittelevästä erinomaisesta artikkelista. Suhteita käsittelevä alin osuus vapaasti suomennettuna: avioliitto > seksuaalinen vapautuminen > swaippaus sovelluksessa. (Toimittajan oma huomio: > nettiporno > riippuvuus)

Tiedämme kaikki kokemuksesta miten huonoja, myöhemmin kaduttavia, valintoja tulee tehtyä mielihalun vallatessa; olipa kysymys ruutuajasta, ruokailutottumuksista tai seksuaalisen nautinnon tavoittelusta.

Toiset ajattelevat, että ne eivät aiheuttaisi katumuksen ja häpeän tunteita ilman ulkopuolisten tuomitsemista, ja kenties niin, mutta se ei poista niiden vahingollista vaikutusta.

Se, että kehopositiivisuuden nimissä normalisoidaan lihavuus, ei poista sen aiheuttamia haittoja yksilölle tai valtiolle.

Se, että tabujen rikkomisen nimissä normalisoidaan internet-porno ja eläimellinen seksivietti, ei poista sen aiheuttamaa inhimillisen yhteyden katoamista ja itsekeskeisen hedonismin nousua.

Se, että normalisoidaan irtosuhteet sekä yhä nuorempien seksuaaliset kokeilut ja mielivaltainen sukupuolenkokemus, ei poista niiden potentiaalisesti traumaattisia vaikutuksia yksilölle itselleen ja sitä kautta myös koko yhteiskunnalle.

Alleviivaan vielä pointtini, ettei keskeinen ajatus vain jää epäselväksi:
Se, että lakkaamme kollektiivisesti tuomitsemasta jotain, ei poista asian epäterveellisiä aspekteja.

Me olemme onneksi yhteiskuntana jo siinä pisteessä, että yleiset asenteet LGBT-yhteisöä kohtaan ovat vapautuneet ja yhä useampi nuori uskaltaa rauhassa etsiä itseään. Ei kuitenkaan ole heille hyväksi, jos kritiikittömästi hyväksymme Seta:n ja Sexpo:n kaltaisten toimijoiden näkemyksen uutena normina.

Lapset ohjautuvat ulkoisen paineen lisäksi myös algoritmien vaikutuksesta ja kaipaavat ymmärtäväisiä aikuisia ihmisiä sanoittamaan heille usein ulkoa syötettyjen mielihalujensa vaarat.

Joten, pitkän mutkan kautta palaan vielä asian ytimeen:
Kyseenalaistavalle ja kriittiselle keskustelulle on huutava tarve ja niin kauan kun sen jättämää aukkoa ei täytä liberaali yhteisö, näyttäytyy aito huoli lasten tulevaisuudesta vanhoillisten ihmisten fobioina – ja yhtä kauan lasten oikeudet jäävät jälleen vahvojen asenteiden jalkoihin.

Aiempia aiheeseen liittyviä kirjoituksiani: LGBTQIA2S+ – pelkkää plussaa? sekä Turhat pelot vai hurjat pedot?

Tapio Puolimatkan erinomainen esiintyminen aiheen tiimoilta Juttutuulella-podcastissa sekä englanninkielinen dokumentti The Kinsey Syndrome avaavat seksuaalihistorian vähemmän puhuttua puolta. 

Toivomme asiallista keskustelua tärkeän aiheen tiimoilta! Myös linkkejä seksuaalikasvatuksen epäkohtia koskien voi jättää kommenttikenttään.