Kirjoitus on julkaistu olliposti.fi -sivustolla, joka on täynnä lukuisia muitakin erinomaisesti sanoitettuja näkemyksiä sekä hyvin lähteistettyjä artikkeleja mm. terveydestä ja pandemia-ajasta. Ms-taudin kourista itsensä elämänsä kuntoon hoitanut Olli Posti on aktiivinen somepersoona, joka jakaa paljon oivalluksiaan niin terveydestä kuin elämästä yleensäkin. Löydät hänet mm. Instagramissa: https://www.instagram.com/olliposti2/?hl=fi

Kuulopuhetta on tämän hetken hifein terveyspodcast, ja vaikkei se edes tavoittele massoja, se on viime aikoina pyörinyt Suomessa kuunneltavien podcastien top-kympissä. Kuulopuhetta puhuu asioista, joista terveysalan tulisi tietää, joten auttaakseni tietoa leviämään, poimin muistiinpanot ekasta jaksosta.

Muistan, kun syksyllä 2003 lähdin ekaa kertaa maailmalle. Olin täynnä kokemuksien nälkää, koska olin jo saanut MS-taudin myötä ”kuolemantuomion”, joten ei ollut menetettävää. Halusin näyttää extra hyvältä, joten ostin paikallisesta ostoskeskuksesta jotain super kalliita ihonhoitotuotteita. Sain niistä vain ihon rikki, ja heitin ne roskiin, ja jatkoin erinomaista seikkailua. Nyt ymmärrän, miten tyhmä olin: annoin rahani kemikaaliteollisuudelle, joka käyttää rahat laadukkaiden raaka-aineiden sijaan valheellisten mielikuvien luontiin. Nyt Kuulopuhetta iskee iloksemme faktaa pöytään:

Moderneja myrkkyjä ei tule pelkästään safkasta, vaan kemikaaleja pursuaa mm:

 – pesuaineet, hiushoitoaineet, tiski- ja pyykkiaineet
 – ihoon käytettävät tuotteet, meikit, dödöt, lakat vahat, ripset, kulmakarvojen laminoimisaineet, hiusvärit, hajuvedet…
 – huonetuoksut, ilmanraikastimet, auton wunderbaumit, tuoksukynttilät, kuukautissiteet…
 – uudet vaatteet, lakanat ja muut tekstiilit on kyllästetty melkoisilla myrkyillä
 – maalit, liimat, liuottimet ja ylipäänsä ”nykyaikaiset” rakennusmateriaalit

Ripsipermanentit huuruineen ja höyryineen…
Täytteet ja muut injektiot.

Rakennekynnet, kosmetologia, kampaamot.
Ripsi- ja kulmakarvaseerumeissa saattaa olla jopa kiellettyjä lääkeaineita, kun tarkemmin tutkitaan. Näistä tuotteista löydetyillä lääkeaineilla on mahdollisina sivuvaikutuksina perus kutina- ja ärsytysoireiden lisäksi mm. ”silmän rasvakudoksen surkastumista”. Risiiniöljy (Castor Oil) voi olla fiksumpi idea. Ennen kaikkea kannattaa ravita ihoa sisältä, erinomaisilla safkoilla.

Tarvitseeko kaikkeen todella olla oma kemikaalisuihke? Vai voisiko kaikki pinnat ja vaatteetkin putsata vedellä + etikalla (+ eteerisellä öljyllä)?

Hiusväreissä ja ripsiväreissä on usein PPD (parafenyleenidiamiini). Kyseinen aine on ollut kielletty, mutta EU toi sen takaisin sallittujen listalle. Useimmista tuoteluetteloista saattaa olla vaikeaa havaita PPD:tä, koska tälläkin aineella on useita johdannaisia. Kun altistuu PPD:lle, reaktiot tyypillisesti pahenevat kerta kerralta. Ensimmäinen värjäyskerta voi aiheuttaa paikallisen punotus-kuumotuksen. Seuraava kerta voi tehdä vähän isomman kihelmöinnin, ja sitä seuraavilla kerroilla voi seurata jopa haavaumia, hilsettä, vesikelloja, ja lopulta joillekin saattaa seurata jopa anafylaktinen shokki.

Kärsimystä kauneuden vuoksi?

Naiset saattavat suihkuttaa kasvoillensa nestemäistä muovia (”Setting Spray”, meikinkiinnitysvoide), joka kovettuu meikkimyrkkyjen päälle: monta eri muovia, ja alkoholia, jonka haihtuessa muovi kovettuu ihon pintaan. Suosittelen lukemaan ainesosat ennen ostamista, ja jos suurin osa ainesosista on kuin kemian kirjasta, ne ovat juurikin kemiaa.

Parfyymit ovat aikamoisia. Kun olet jo tottunut laadukkaisiin eteerisiin öljyihin ja muihin luonnon öljyihin, ja sitten yrität suihkauttaa perus parfyymia, sen haluaa nopeasti pois…

Jos saat päivässä 5000 eri modernia kemikaalia, onko joku ihan todella tutkinut näiden tuhansien aineiden triljoonat yhteis- ja ristikkäisvaikutukset? Ei tietenkään.
Itse asiassa et edes saa tietää, mitä kaikkia kemikaaleja tuotteesi sisältää. Liikesalaisuus suojaa, niin ettei valmistajan tarvitse ilmoittaa kaikkia myrkkyjä – varsinkaan parfyymeissa ja hajusteita tai keinoaromeita sisältävissä tuotteissa. Yksi hajuste tai aromi voi koostua sadoista eri kemikaaleista.

Metalleja meikeissä? Ainakin tieteen mukaan merkittävä terveyshaaste. Osa näistä tai muista toksiineista voi olla nanopartikkeleina, jotka ainakin läpäisevät ihoa (vähintään hikirauhasten kautta). Lähes kaikesta Kuulopuheita-podcastissa mainitusta löytyy helposti lisää hurjaa dataa ihan perus googlestakin, jopa suomeksikin. Jännä, ettei näistä puhuta enempää.

Kemikaalit varastoituvat enimmäkseen rasvakudokseen, jotta keho saisi pidettyä tärkeimmät elimet tarpeeksi puhtaana ja toimintakykyisenä. Keho ei halua päästää irti ylimääräisestä jäterasvavarastosta, niin kauan kuin sille on tarvetta. Eli niin kauan kuin myrkytys jatkuu, todennäköisesti myös vuosirenkaiden kertyminen ja kehon monenlainen tukkeutuminen jatkuu.

Kainalo on yksi tärkeimmistä lymfaporteista, ja lymfakierto vastaa myrkkyjen ja aineenvaihduntajätteiden kierrätyksestä. Kainaloita ei kannata tukkia – varsinkaan luonnonvastaisia alumiiniyhdisteitä sisältävällä kemikaalidödöllä.

Napanuora

Vauva saa jo napanuorankin kautta ainakin satoja kemikaaleja, jotka eivät sinne kuulu, kuten elohopea, parabeenit, PCB-yhdisteitä, hyönteismyrkkyjä, BPA:ta, torjunta-aineita – ja monet näistä karsinogeeneja. Osa jopa tunnettuja neurotoksiineja. Suuren osan näistä tiedetään aiheuttavan raskausaikana komplikaatioita tai sikiön kehityshäiriöitä.

Ftalaatteja käytetään halpismuoveissa (useimmissa muoveissa). Kykenevät läpäisemään ihon. Niitä irtoaa tosi monesta paikasta, jopa synteettisistä vaatteista ja tietysti meikeistä. On lisätty ”erityistä huolta aiheuttavien aineiden” listalle. Muoveissa, pakkausmateriaaleissa, tekstiileissä, tekstiilipinnotteissa, leluissa, muovimatoissa… Luokitellaan hormonitoimintaa häiritseviksi yhdisteiksi. Tiedetään olevan haitallisia vaikutuksia hedelmällisyydelle ja sukupuoliselle kehitykselle. Muutoksia mm. suku- ja kilpirauhashormonien pitoisuuksissa. Urosten feminisaatiota, sukuelinten kehityshäiriöitä, siittiöiden vähenemistä ja niiden liikkuvuuden heikkenemistä.

Perus käsirasvapurkissa voi olla useaa eri parabeenia. Ne ovat säilöntäaineita, jotka estävät mikrobikasvua tuotteissa. Ne matkivat estrogeenia ja sitä kautta häiritsevät hormonitoimintaa, vahingoittaen hedelmällisyyttä ja lisääntymiselimiä. Parabeenit aiheuttavat kasvu- ja kehityshäiriöitä, lisäävät syöpäriskiä ja aiheuttavat ihoärsytystä.

Melkein jokaisella aikuisella voidaan virtsanäytteestä löytää parabeeneja, vaikka teollisuus väittää, etteivät ne imeytyisi kehoon. Eläinkokeissa on havaittu hormonihäiriöitä: kaikki parabeenit aiheuttavat häiriöitä naaraiden lisääntymisjärjestelmälle. Uroksilla testot laskee ja siemennesteen laatu heikkenee. Ihmiskokeissa samansuuntaisia tuloksia.

Mutta kun lisäksi altistumme myös niille tuhansille muille kemikaaleille. Kuka on ehtinyt tutkia niiden kaikkien vaikutuksia erikseen saati yhdessä? Toksikologiassa ei juuri koskaan oteta huomioon yli vuosikymmenien kumuloituvaa vaikutusta, eikä sitä miten tuhannet eri aineet kumuloituvat keskenään, saati mitä synergiavaikutuksia niillä voi olla toistensa kanssa. Toksikologiassa tutkitaan, tuleeko hiirille jotain tiettyä syöpää, ja jos ei tule, sanotaan että annos (tai sen sadasosa) on turvallinen. Mutta entä jos saa tuhatta tai jopa kymmentä tuhatta muutakin myrkkyä kutakin alle ”turvallisen rajan”, eikö saantimäärä tulisi kertoa suunnilleen tuhannella?
Eikö aineista varmasti ole mitään haittaa jo ennen jotain näkyvää nopeasti muodostuvaa megasyöpää?

Pienten lasten kehoa tai hiuksia ei tarvitse pestä saippualla tai muulla pesuaineella. Mutta jos jotain haluaa silti käyttää, ilman muuta kannattaa valita luomuversio, kuten mistä Maria Nordin puhuu.

Imetys

Raskauteen olisi hyvä valmistautua tankaten hyvää ravintoa ja vähentäen myrkkykuormaa. Muuten vauva saa sekä napanuoran että myöhemmin maidon kautta turhan paljon jopa tuhansia sellaisia juttuja, joilla on yhteyksiä monenmoisiin kehityshäiriöihin.

Tiede-ihmisillä on edelleen tapana sanoa, että keho puhdistaa itsensä täydellisesti, eikä asiaa voi edesauttaa millään tavoin. Onko siis jopa suihkussa käyminen ja hampaiden peseminen turhaa?

Maksalla tunnetaan jo viitisen sataa eri tehtävää, liittyen ruoansulatukseen, energiantuotantoon ja vaikka mihin. Toimiiko meidän kaikkien maksa ihan varmasti optimaalisesti? Ovatko kaikkien meidän kaikki sisäelimet parhaassa mahdollisessa kunnossa automaattisesti, nykymaailman luonnottomasta kemikaalipommituksesta huolimatta?

Kehossa on toki tehokkaat detox-prosessit, kuten maksan ykkös-, kakkos- ja kolmosfaasi. Kropan moninaisiin puhdistusprosesseihin kuuluu valtavasti eri ”mekanismeja”, entsyymejä, metylaatiota, konversiota, sitomista… mutta entä kun kehoon tulee täysin vieraita kemikaaleja, joita ihmisen DNA ei ole koko olemassaolonsa ajan nähnyt koskaan ennen nykyaikaa? Meillä on valmiit prosessit putsaamaan tuttuja myrkkyjä ja kehon omia aineenvaihduntajätteitä, kohtuullisissa määrin. Uuden teknokemikaalin kohdalla keho saattaa olla äimänä, kun ei ole olemassa valmista entsyymiä sen purkamiseen tai prosessia sen eliminoimiseen. Ihmeellinen keho kyllä sopeutuu, venyy ja taipuu, mutta kaikella rajansa. Kaikille ei riitä matalaenerginen pärjääminen; joku saattaa haluta elää aamusta iltaan energiaa pursuten, eikä niin että energia kuluu sisäisistä ja ulkoisista haasteista juuri ja juuri selviämiseen, kunnes kremppoja alkaa kertymään, ja se on sitten ”normaalia vanhenemista”, kun suunnilleen kolmekymppinen ei enää pysty urheilemaan.

PFAS-fluoriyhdisteistä THL-sivulta: 
”PFAS-yhdisteitä eli perfluorattuja alkyyliyhdisteitä käytetään monissa kuluttajatuotteissa, palonestoaineena sekä elektroniikassa. PFAS-yhdisteille altistutaan pääasiassa ravinnon kautta. PFAS-yhdisteiden terveysvaikutuksia ei täysin tunneta.
PFAS-yhdisteet ovat hiilivetyketjuja, joissa osa vetyatomeista tai kaikki niistä on korvattu fluorilla. Erilaisia PFAS-yhdisteitä on määrittelytavasta riippuen jopa miljoonia. Merkittävimpiä PFAS-yhdisteistä ovat muun muassa:

• PFOS eli perfluorioktaanisulfonihappo
• PFOA eli perfluorioktaanihappo
• PFNA eli perfluorinonaanihappo
• PFHxS eli perfluoriheksaanisulfonihappo

Erittäin kestävän hiili-fluorisidoksen vuoksi PFAS-yhdisteet hajoavat ympäristössä erittäin hitaasti. PFAS-yhdisteet rikastuvat ravintoketjussa ja kertyvät elimistössä veren proteiineihin, munuaisiin ja maksaan. Yhdisteiden kertyminen elimistöön johtuu siitä, että ne eivät helposti erity virtsan tai ulosteiden mukana.

PFAS-yhdisteitä käytetään monissa kuluttajatuotteissa niiden vettä, likaa ja rasvaa hylkivien ominaisuuksien vuoksi sekä palonestoaineina joissain sisustustekstiileissä sekä sähkö- ja elektroniikkatuotteissa. Tunnetuimpia PFAS-yhdisteiden käyttökohteita ovat esimerkiksi paistinpannut, vettähylkivät tekniset vaatteet ja suksivoiteet. Lisäksi PFAS-yhdisteitä käytetään muun muassa sammutusvaahdoissa, kaivos- ja öljynporausteollisuudessa käytettävissä pinta-aktiivisissa aineissa, lattiavahoissa, hyönteismyrkyissä ja voiteluaineissa.

Koska käyttö on hyvin laajaa, PFAS-yhdisteille on mahdollista altistua niin elintarvikkeiden, kulutustuotteiden kuin ympäristön kautta, vaikka pääosa altistumisesta tapahtuukin ravinnon kautta. Yhdisteet voivat vapautua ympäristöön niitä sisältävien tuotteiden valmistuksen, varastoinnin, käytön ja hävittämisen aikana.

PFOS on yksi käytetyimmistä PFAS-yhdisteistä. PFOS:n käyttörajoitusten tultua voimaan 2000-luvun alussa valmistajat ovat korvanneet sen turvallisemmiksi ajatelluilla vaihtoehtoisilla PFAS-yhdisteillä. On kuitenkin havaittu, että jotkin näistä vaihtoehtoisista yhdisteistä voivat ympäristössä tai elimistössä muuttua haitallisiksi, eivätkä siis välttämättä ole niin turvallisia kuin on toivottu. PFAS-yhdisteiden valmistusta, markkinoille saattamista ja käyttöä ollaan laajasti rajoittamassa EU:ssa1.

PFAS-yhdisteet ovat laajan käytön vuoksi levinneet maailmanlaajuisesti kaikkialle ympäristöön ja kertyneet eliöihin. Pohjoismaisissa tutkimuksissa näitä yhdisteitä on löydetty vesieläimistä, maaperästä, linnuista, kaloista ja nisäkkäistä. Yleisimmät PFAS-yhdisteet näissä näytteissä ovat PFOS ja PFOA. Joissakin ulkomaisissa tutkimuksissa on havaittu kohonneita PFAS-pitoisuuksia lentokenttien ja paloharjoittelualueiden pohjavesissä.”

<–– Tämä siis THL-sivuilta, eikä mistään hörhöblogista tai hurjia väitteitä esittävästä podcastista. Jännä, miten vähän asiasta puhutaan. On valtavasti virallistakin tietoa siitä, miten hulluja haasteita nykypäivän kemikaalikuorma aiheuttaa. Mutta päinvastoin teeskentelemme ikäänkuin sairauksien syynä olisi kemikaalilääkkeiden puute, joita tyrkytetään onnistuneesti yhä isompia määriä yhä useammalle. Kemikalisaatio ja medikalisaatio: siinä ehkä kaksi suurinta kroonisesti kohoavien sairaustilastojen aiheuttajaa. Top-neloseen voisi päästä myös stressi/onnellisuusvaje sekä ravinnetyhjä tulehdusteollisuusruoka.

Kun kanojen safkoissa käytetään halpaa kalajauhoa, muniin voi päätyä isojakin määriä PFAS-kemikaaleja.
Meikeissä PFAS-yhdisteitä on eniten vedenkestävissä, pitkäkestoisissa tuotteissa, kuten vedenkestävät ripsivärit. Yli 80% vedenkestävistä ripsiväreistä sisältää fluoria.
Kaikessa, mihin halutaan tarttumaton pinta, on luultavasti PFAS-fluoriyhdisteitä: teflon ym. pinnoitteet, vettä hylkivät vaatteet, roiskesuojat…

Aurinkorasvoissa on paljon PFAS-myrkkyjä. Kun ihminen käyttää kesän aurinkorasvaa, löytyy loppukesällä verestä ja virtsasta suuria PFAS-määriä.

PFAS-yhdisteissä vety on korvattu luonnottomasti fluorilla. Fluori on halogeeni, kuten kloori, bromi ja jodi. Nykyään altistumme liikaa fluorille ja bromille, syrjäyttäen arvokasta jodia, jota muutenkin saamme liian vähän, ainakin Suomessa.
Maat, missä maaperä on jodiköyhää, kärsivät tavallistakin enemmän mm. kilpirauhashaasteista. Suomessa tämä on erityisen iso ongelma. Tai no, kelle on ja kelle ei: lääketeollisuus voittaa aina kun kansa kärsii muttei kuitenkaan ihan kuole, ja hallintokoneisto kiittää, kun kroonisesti väsyneet alamaiset eivät jaksa vastustaa rajuimpiakaan rötöstelyitä.

Hedelmällisyys

Hmm, mistähän voisi johtua kasvavat lisääntymishaasteet? Olisko ennenkokemattomasta hormonihäiriköiden cocktailista. Lukuisat uuskemikaalit, feikkituoksut ja hajusteet mm. sitoutuvat estrogeenireseptoreihin. Kehon herkät systeemit eivät tiedä miten päin olla, jos laitamme jatkuvasti kapuloita rattaisiin.

Teollisuus hämää

Kun opimme välttämään tiettyä ainetta, teollisuus piilottaa sen tuotteisiin toisella nimellä. Esimerkiksi natriumlauryylisulfaatti on alkanut niittää huonoa mainetta samalla tavalla kuin natriumglutamaatti eineksissä, joten nyt purkissa lukeekin ”sulphuric acid monododecylester sodium salt” tai ”sodium dodecyl sulphate” tai ”dodecyl sulphate” tai ”sodium salt”. On olemassa jopa konsulttifirmoja, jotka auttavat ruoka- ja kosmetiikkateollisuutta siistimään sisällysluottelonsa luomutrendien mukaisiksi, tekemättä merkittäviä muutoksia itse tuotteeseen. #cleanlabel

Natriumlauryylisulfaatti on vaahdotusaine, joka saa esimerkiksi hammastahnan vaahtoamaan suussa, mutta aiheuttaa monilla mm. aftoja tai haavaumia suuhun. Sitä käytetään moottorin rasvanpoistoaineessa, maalinpoistoaineessa ja lattian ym. lian puhdistuskemikaaleissa – niin eiköhän sillä tukkakin puhdistu! Tosin samalla lähtee paljon muutakin, kuten terve mikrobiomi ja luonnolliset ihon rasvat. Mistähän se kuiva päänahka johtuu..?

Ratkaisuja

Luonnollisempi versio ei ole vielä koko totuus. Teollisuudelta jos kysytään, varmaan uraanikin on ”luonnon aine”, koska esiintyyhän sitä luonnossa. Onneksi nykyään alkaa olla firmoja, joille luonnollisuus ja terveellisyys on sydämen asia ja harrastus, eikä pelkkä bisnes. Tulee nopeasti mieleen ainakin:

 + Luonkos

 + Twistbe

 + Sopo

 + Flow Cosmetics

 + Kolme Cosmetics

+ Greenlips Beauty

Maailmalla mm. ION, Alitura Naturals sekä Dr. Alkaitis, ja koko ”edible beauty” -trendi, eli syötävän hyvää ihonhoitoa ilman myrkkyjä.

Keittiöstä löytyy taatusti elintarvikelaatuista ihonhoitoa & pesuaineistoa. Paras hinta-laatusuhde on yksinkertaisissa ja perinteisissä ratkaisuissa, kuten laadukas oliiviöljy, hamppuöljy, risiiniöljy, kylmäpuristettu kookosöljy, kaakaovoi, naudanrasva, ruokasooda, etikka…

Aurinkorasvan tarve loppuu, kun oppii syömään runsaasti kasvivärejä, etenkin vihreää, sekä vähentämään teolliset siemenöljyt ja tyhjät tulehduskalorit lähemmäs nollaa.

Mitään ei tarvitse heittää roskiin. Laittaa vaan (kauppa)listalle paremman version, ja ostaa sen ensi kerralla, kun huonompi loppuu. Edes meikeistä ei tarvitse luopua, kun menee vaikka Manskun Ruohiksen jätti-isolle luonnonkosmetiikkaosastolle tutkailemaan tuoreempia tuulahduksia.

Paljon tärkeämpää, kuin viikon ”detox-kuuri”, on vähentää myrkyttämistä kaikkien viikkojen osalta.

Kuuntele tästä loistava jakso kokonaisuudessaan:

Lisää luettavaa

Regulatory Toxicology and Pharmacology – Toxic metals contained in cosmetics: A status report
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0273230014000270

”Vielä 1960-luvulle asti uskottiin yleisesti, että kosmetiikka pysyy aina kehon pinnalla, ja paikalliset vaikutukset olisivat olennaisin turvallisuusongelma. Kosmeettisen valmisteen turvallisuuden arviointiin kehitettiin 1960- ja 1970-luvuilla uusia välineitä, kuten herkistymis-, fotosensibilisaatio- ja kliiniset turvallisuustestit. Viime vuosikymmeninä tunnustettiin, että jotkin paikallisesti käytettävät aineet voivat tunkeutua ihoon tai ihon läpi ja aiheuttaa systeemisen altistumisen; tämä johti kosmeettisten ainesosien tunkeutumispotentiaalia koskevien testien kehittämiseen sekä niiden mahdollisen systeemisen myrkyllisyyden tutkimiseen (Nohynek et al., 2010).

Kosmetiikassa voi olla useita altistumisskenaarioita (Loretz et al., 2006, Loretz et al., 2005). Joissakin tapauksissa kosmetiikkatuotteet huuhdellaan pois pian levittämisen jälkeen (esim. shampoot ja hammastahna), mutta toisissa tapauksissa tuotteet jätetään päälle (esim. vartalovoide, deodorantti, huulipunat) ja ne voivat olla kosketuksissa ihon kanssa useita tunteja. Vartaloemulsioina käytettäviä kosmetiikkatuotteita voidaan levittää laajalle vartalon pinnalle, jolloin altistuminen voi olla paljon suurempaa. Joitakin kosmeettisia valmisteita levitetään suihkuttamalla, jolloin on mahdollista, että ne hengitetään sisään. Tuotteet, joita käytetään silmien ja sukupuolielinten ympärillä, voivat joutua kosketuksiin sidekalvon tai limakalvon kanssa, mikä voi aiheuttaa reaktioita näiden alueiden ohuen epiteelin vuoksi. Huulipunissa on myös suurempi riski, että niitä niellään suoraan suun kautta, mikä pahentaa niiden ainesosien kielteisiä vaikutuksia. Myös aurinkovoiteet vaativat erityyppistä turvallisuusarviointia, koska ne joutuvat laajasti ihokosketukseen ja altistuvat suoraan UV-säteilylle pitkiä aikoja.”

”Useat kasviperäisistä lähteistä peräisin olevat ainesosat, kuten puuvillansiemenöljyt ja riisijohdannaiset, voivat sisältää metalleja, kuten lyijyä ja elohopeaa (EWG, 2007). Jotkin metallit toimivat väriaineina. Esimerkiksi kromia käytetään väriaineena luomiväreissä ja poskipunissa. Lisäksi jotkin värilisäaineet voivat olla metallien saastuttamia, kuten D&C Red 6, joka voi olla arsenikin, lyijyn ja elohopean saastuttama (EWG, 2007). Kuluttajien suojelemiseksi tietyllä tasolla jotkin maat ovat asettaneet raja-arvot, joiden ylittyessä metalleja voidaan pitää ’teknisesti vältettävinä’ kosmeettisten valmisteiden valmistuksessa.”

Time Magazine – 5 Things Wrong With Your Deodorant
https://time.com/4394051/deodorant-antiperspirant-toxic

”Tuskin suostuisit nielemään lusikallista myrkyllisiä kosmetiikan ainesosia. Mutta niiden levittäminen kainaloon deodorantin tai antiperspirantin muodossa voi olla vielä pahempi juttu.

’Kun syöt jotain, maksa ja ruoansulatusjärjestelmä hajottavat sen’, sanoo Heather Patisaul, tohtori, biologian apulaisprofessori Pohjois-Carolinan valtionyliopistossa. ’Mutta kun laitat jotain ihollesi, se voi joskus päästä verenkiertoon ilman, että se metaboloituu.’

Patisaul viettää suurimman osan ajastaan tutkien tunnettuja ja potentiaalisia hormonitoimintaa häiritseviä aineita – kemikaaleja, jotka voivat häiritä elimistön lisääntymis- ja kehityshormonien toimintaa. Hänen mukaansa jonkin aineen hierominen iholle ei tarkoita, että kaikki tai edes mikään siitä pääsee verenkiertoon, vaan se riippuu kemikaalista. Verikokeet osoittavat kuitenkin, että monet deodoranttituotteiden sisältämistä aineista voivat itse asiassa päästä ihon läpi elimistöön.”

Journal of Xenobiotics – Do Synthetic Fragrances in Personal Care and Household Products Impact Indoor Air Quality and Pose Health Risks?
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC10051690

”Lääkeaineiden aiheuttamasta saastumisesta on tulossa tunnustettu ekologinen huolenaihe, erityisesti vesijärjestelmissä. Lääkkeet ja henkilökohtaisen hygienian tuotteet, jotka vaihtelevat reseptilääkkeistä ja reseptivapaista lääkkeistä kosmetiikkatuotteisiin, ovat potentiaalisia ympäristön epäpuhtauksia, joita kutsutaan yhteisnimellä ’uudet epäpuhtaudet’. Henkilökohtaishoitotuotteet sisältävät useita orgaanisten kemikaalien luokkia (esim. hajusteita, antiseptisiä aineita, lisäaineita, kiinnitysaineita, säilöntäaineita ja liuottimia), jotka voivat kulkeutua kaikkialle ympäristöön ja aiheuttaa huomattavia riskejä ihmisten terveydelle sekä merten ja maan eläimistölle. Tällaisia ainesosia ovat muun muassa alkyylifenolit, mikrobilääkkeet, bisfenolit, syklosiloksaanit, etanoliamiinit, parabeenit, ftalaatit ja bentsofenoni vain muutamia luokkia sadoista kemikaaleista mainitakseni. Ne ovat lopulta pysyviä, kumuloituvia ja muuntuvia. Näitä ja muita huolta aiheuttavia kemikaaleja on havaittu sisäilmassa, kun havaitsemistekniikoista on tulossa entistä kattavampia ja herkempiä. Lisäksi analyysimenetelmillä yhdistettynä ihmisten biomonitorointiin voidaan tarkasti selvittää näiden kemikaalien saastumis- ja haittatasot sisäympäristössä. Huomionarvoista on, että VOC-yhdisteiden, jotka ovat muun muassa henkilökohtaisen hygienian ja kodinhoitotuotteiden, kuten ilmanraikastimien, hajuvesien, vartalo- ja hiussuihkeiden sekä puhdistusaineiden ponneaineita, maailmanlaajuiset päästöt olivat yli miljoona tonnia vuodessa vuonna 2018, ja ne voivat ylittää 2 miljoonaa tonnia vuodessa vuonna 2050, mikä vaikuttaa kielteisesti ilmakehään ja ihmisten terveyteen.

Monet luonnolliset ja synteettiset hajusteet ovat kosmetiikka- ja kotitaloustuotteiden komponentteja, joiden tarkoituksena on saada aikaan miellyttäviä tuoksuja mm. vartalovoiteissa, shampoissa, saippuoissa, pyykinpesuaineissa, ilmanraikastimissa, desinfiointiaineissa ja höyrystimissä. Synteettiset tuoksuaineet, jotka ovat pääasiassa peräisin öljystä, ovat suuri huolenaihe, koska ne ovat halvimpia, niitä on runsaasti ja ne ovat näin ollen yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka heikentävät sisäilman laatua ja lisäävät henkilökohtaista altistumista ja mahdollisia terveysriskejä.

Nimitykset ’hajuste’ ja ’parfyymi’ voivat koostua yksittäisen hajusteyhdisteen sijasta kymmenistä tai sadoista kemikaaleista koostuvista monimutkaisista seoksista, ja nämä voivat mahdollisesti yksin tai yhdessä aiheuttaa haitallisia vaikutuksia biologisiin järjestelmiin ja ihmisten terveyteen. Hajusteiden ja hajusteisiin liittyvien VOC-yhdisteiden (Volatile Organic Compound, haihtuva orgaaninen aine) lisääntynyt pitoisuus sisäilmassa voi aiheuttaa haitallisia iho-, hengitystie- ja systeemisiä vaikutuksia, kuten päänsärkyä, astmakohtauksia, hengitysvaikeuksia, sydän- ja verisuonitauteja ja neurologisia ongelmia, limakalvojen ärsytystä ja kosketusihottumaa, sekä työpaikoilla ja julkisilla paikoilla henkilökohtaisesta altistumisesta johtuvia haittoja hajustetuille tuotteille.”

”Neurotoksisuus ja allergiset reaktiot ovat akuutteja haittavaikutuksia, jotka johtuvat hajuaineiden VOC-yhdisteistä ja joita on havaittu herkissä väestöryhmissä. Ftalaatit (esim. dimetyyliftalaatti ja dietyyliftalaatti), synteettiset myskit (esim. tonalidi, galaksolidi) ja niin sanotut herkistävät aineet (esim. sitraali, linalooli, limoneeni, geranioli, sitronelloli, eugenoli, farnesoli, aurapteeni, ostoli, umbelliferoni) ovat olleet osallisina monissa neurotoksisissa ongelmissa. Neurotoksisuus vaihtelee neurotransmitterien vapautumisen häirinnästä ja neurotransmitterien entsyymien estämisestä hermosolujen solunsisäisen signaloinnin säätelyhäiriöihin ja geeniekspression alas säätelyyn.
(Synteettisten) hajusteiden molekyylitasolla ilmenevät vaikutukset johtavat kehitysviiveeseen, heikompaan sopeutumiskykyyn (sosiaalistuminen, kommunikaatio, motoriset taidot), merkittävämpään hyperaktiivisuuteen ja impulsiivisuuteen lapsilla, huonompaan käyttäytymiseen, kuten tarkkaavaisuuteen, tunteiden hallintaan, aggressiivisuuteen ja masennukseen, sekä aivojen rappeutumiseen ja alttiuteen sairastua Alzheimerin tautiin, kuten ftalaattien tapauksessa.
Hajusteisiin liittyvät ftalaatit (esim. dibutyyli-, dipentyyli-, bentsyylibutyyli-, difenyyliftalaatit) ja synteettiset myskit (esim. myskiketoni, myskiksenyleeni, myskiksen ambrette, myskikseni, myskiksenitibeteeni, galaksolidi, traseolidi) ovat tunnustettuja hormonitoimintaa häiritseviä aineita.”

Journal of Environmental Health Science & Engineering – Evaluation of pollutants in perfumes, colognes and health effects on the consumer: a systematic review
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9163252

”Tämän järjestelmällisen tutkimuksen tulokset osoittivat, että ftalaatit, aldehydit, parabeenit ja alumiinipohjaiset suolat ovat aromaattisten tuotteiden tärkeimmät epäpuhtaudet, jotka aiheuttavat kuluttajille haittavaikutuksia, kuten allergioita, rintasyöpää, lisääntymishäiriöitä erityisesti miehillä, ihoallergioita, hermostovaurioita ja migreenipäänsärkyä.”

”Näillä epäpuhtauksilla on osoitettu olevan haitallisia vaikutuksia kuluttajien terveyteen, kuten astmaan ja allergioihin, sydän- ja verisuonitauteihin, keskushermostovaurioihin, rintasyöpään, hormonitoimintaan liittyviin syöpiin, hengityselinten häiriöihin, lisääntymiseen, kilpirauhasen ja lisämunuaisen toimintaan sekä immuunijärjestelmään. Vaikutusten esiintymiseen näille tuotteille altistuneissa ihmisissä vaikuttavat muun muassa ikä, sukupuoli, käyttömäärä ja -paikka, fyysiset erot ja tulotaso. Kuluttajien tietoisuuden lisääminen hajuvesien kielteisistä vaikutuksista ja pyrkimys tuottaa tuotteita, joilla on vähemmän haittavaikutuksia, käyttämällä vähäriskisiä raaka-aineita, voi siis olla hyödyllistä kuluttajien terveyden suojelemiseksi.”