Ruumiskontti jää vasemmalle, kun Anne Toivanen keväällä 2021 kulkee kohti Liperin terveysaseman henkilöstötiloja aloittaakseen työvuoronsa. Hänen rintaansa koristaa nimikyltti, jossa on tarra osoittamassa hänen olevan rokotettu. Terveyskeskuksessa työskentelevänä hän oli ensimmäisessä aallossa ojentamassa kätensä, jotta yhteiskuntaa kurittava koronavirus saataisiin nitistettyä.
Kuten nyt tiedämme, ruumiskonteille ei tullut tarvetta koko akuutin pandemian aikana, mutta niiden avulla ihmiset saatiin vakuuttuneiksi, että on kansanterveydellinen velvollisuus ottaa tarjotut koronarokotukset. Työpaikkansa säilyttämiseksi Annella ei olisi muuta vaihtoehtoa ollutkaan.
Heinäkuussa 2021, muutaman viikon sisällä toisesta Pfizerin mRNA-rokotteesta Annen jalka alkoi oireilla kummallisesti. Kyseessä oli pohjehermohalvaus eli jalan toimintahäiriö, jonka tyypillisiä oireita ovat jalkaterän läpsyminen kävellessä sekä sen voimattomuuden tai tunnottomuuden tunne.
– Sitä ei hoidettu, vaan ortopedin arvion mukaan sen odotettiin paranevan itsestään. Elokuussa alkoi jalkojen palelu, heikotus ja kehon värinä. Soitin Pohjois-Karjalan keskussairaalan kirurgian osastolle ja kerroin lisääntyneistä oireista, mutta niiden arveltiin menevän ohi. Käskettiin hakeutua päivystykseen, jos en pärjää vaivojen kanssa.
Kolme kertaa Anne hakeutui päivystykseen, mutta siellä tehtyjen testausten mukaan kaikki näytti olevan hyvin. Eräänä yönä hän sai pelottavan horkkakohtauksen, jonka jälkeen hän päätti hakeutua eri paikkakunnalle yksityisen kautta ja sieltä leikkaukseen pääsy järjestyi julkiseen terveydenhuoltoon. Valitettavasti jalkaan oli ehtinyt tulla jo hermovaurio ja takareiteen atrofia (surkastuma). Samassa yhteydessä kohdusta löytyi limakalvopaksuuntuma, joka gynekontrollissa todettiin yhtä pieneksi kuin se kuvien perusteella oli ollut jo vuonna 2016.
– Kevättalvella 2022 huomasin sattumalta vatsassani kovan alueen, ja hakeuduin taas gynearvioon, jossa todettiin kookas kasvain kohdussa. Kyseessä oli 13-senttinen syöpäsarkooma, joka oli kasvanut muutamassa kuukaudessa noin isoksi.
Kahden leikkauksen ja sytostaattien lisäksi kehoa kuormittivat myös jalan hermotuntemukset, jotka olivat korostuneet syöpähoitojen myötä. Vuoroin polttelua ja jäätämistä, värinää sekä lieviä tuntopuutoksia oli edelleen. Anne on oireiden takia etsinyt paitsi syytä myös apua vaivaansa ja löytänyt sattumalta rokotehaittaryhmän, jossa muutkin kärsivät samankaltaisista ongelmista. Vertaisryhmissä jaetut kokemukset antoivat paljon selityksiä asioihin, joihin hän ei ollut terveydenhuollon kautta saanut vastauksia.
– Kyllähän se herättää ihmetystä, miten vuosia muuttumaton limakalvopaksuuntuma olikin yhtäkkiä syöpä. Vertaisryhmissä on havaittavissa, miten paljon gynesyöpiä tulee esiin viikoittain, ja juuri tällaisia nopeasti kasvaneita.
Yleisesti hyväksytyn narratiivin mukaan koronarokotteen haitat ovat lähinnä pistoskohdan kipua, turvotusta, kuumereaktioita ja muuta ohimenevää pientä epämukavuutta, joten Anne Toivaselle ei ollut koskaan tullut mieleenkään, että olisi olemassa paljon ihmisiä, joille on jäänyt pysyviä, vakavia haittoja turvalliseksi julistetusta mRNA-rokotteesta. Vakuutteluista huolimatta mm. sydänoireet sekä neuropatia eli ääreishermoston toimintahäiriö vaikuttivat olevan yleisiä rokotehaittoja vertaistukiryhmien perusteella. Maailmalla jotkut onkologit ovat kertoneet myös syöpien kasvavan ennätyksellisen nopeasti mRNA-rokotteen vauhdittamana.
Annen omien havaintojen perusteella tuttavapiirissä on esiintynyt koronarokotusten jälkeen poikkeuksellisen paljon selittämättömiä sydänoireita, syöpiä ja muita terveysongelmia, mutta luottamus “tutkittuun ja turvalliseen” on vahva. Siksi Anne on onnellinen löydettyään vertaistukiryhmät, joissa kokee tulleensa kuulluksi.
– Olen kuunnellut ja lukenut paljon aiheeseen liittyviä asiantuntijalausuntoja sekä muiden kokemuksia, ja eniten tukea parantumiseeni olen saanut muilta rokotehaitan saaneilta.