Annina Salmela, 36, on jakanut kokemuksensa MKR:n artikkelissa jo 20.1.2023 – vuosi sen jälkeen, kun hän menetti terveytensä yhteiskunnallisen rokotepainostuksen vuoksi. Kun nuori ja terve nainen vailla minkäänlaisia altistavia riskitekijöitä saa kolme viikkoa ensimmäisen koronarokotuksen jälkeen keuhkoveritulpan, on syy-yhteys ilmeinen – jopa hoitavien lääkäreiden mielestä.
“Sydämen tykytykset, pulssin nousu pienestäkin rasituksesta, raajojen puutuminen, oudot kivut, valtavat kyhmyiset mustelmat, tärinä, kaikennielävä väsymys, keuhkoveritulppa, kuoleman pelko. Diagnoosina Pfizerin koronainjektiosta saatu rokotehaitta.“
Kanto lämpimästi suosittelee lukemaan koko MKR:n artikkelin!
Annina pelkäsi koronaa ja oli vastuuntuntoisesti noudattanut kaikkia mahdollisia rajoituksia ja suosituksia eikä tauti ollut iskenyt yhteenkään perheenjäseneen vielä loppuvuoteen 2021 mennessä. Kaikki perinteiset rokotteet itselleen ja neljälle lapselleen ottanut Annina oli pitkittänyt päätöstä koronaa vastaan rokottautumisen suhteen, sillä uusi teknologia herätti epäilyksiä ja maailman menoa seuratessaan hän oli huomannut, että korkeakaan rokotekattavuus ei näyttänyt korreloivan taudin hiipumisen kanssa – jopa päinvastoin.
Siinä vaiheessa, kun lasten harrastusten jatkuminen oli vaakalaudalla vanhempien rokottamattomuuden vuoksi, päättivät Annina ja hänen miehensä ottaa rokotteet koronapassit saadakseen. Kuten miljoonat muutkin, he ojensivat kätensä vastentahtoisesti vain päästäkseen takaisin normaaliin arkeen – eivät suinkaan koronalta suojautuakseen. Se päivä, 28.12.2021, muutti koko perheen elämän.
Tässä haastattelussa Annina kertoo elämästään muutama kuukausi keuhkoveritulppa-diagnoosin jälkeen. Tuolloin hän odotti paitsi terveempiä päiviä myös lääkehaittavakuutusyhtiön päätöstä, joka on vieläkin – kokonaiset kaksi vuotta myöhemmin – käsittelemättä ruuhkan vuoksi.
Mitä hänelle kuuluu nyt?
Helvetillisen ajanjakson jälkeen Anninan elämä on vihdoin ottanut ison harppauksen parempaan ja aiemmin toivottomalta tuntunut tulevaisuus näyttää jo valoisammalta. Siitä ei kuitenkaan käy kiittäminen hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkkoa, sillä niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, lääkärin diagnoosista sekä työkyvyttömyyslausunnosta huolimatta sairauslomarahat hylättiin Kelan toimesta. Myöskään keuhkoveritulpan pikaisesta hoitamisesta huolimatta perinteinen terveydenhuolto ei kyennyt tarjoamaan toimivaa apua vaivoihin.
– Olen käynyt yhteensä yli 120 lääkärikäyntiä plus labrat päälle eikä rokotteen laukaisemaan dysautonomiaani (=hermoston toimintahäiriö) kyennyt yksikään lääketieteen ammattilainen tarjoamaan oireistooni toimivaa metodia. Sen sijaan löysin sattumalta personal trainerin, joka osasi selittää kehon sekä solujen toimintaa ja luoda parantumistani tukevan treeniohjelman sekä ruokavalion. Hänen avullaan alan taas olla elämäni kunnossa.
Myös pettymyksen, vihan ja katkeruuden vaihtuminen vaikean kohtalon hyväksymiseen on auttanut Anninaa eteenpäin elämässä. Ymmärrys siitä, että parannusta ei tule ulkopuolelta, on pakottanut ottamaan vastuun niin henkisestä kuin fyysisestä hyvinvoinnista.
– Tämä koko prosessi on ollut täynnä toinen toistaan isompia epäkohtia eikä epäoikeudenmukaisuuden kokemusta ole auttanut yhteiskunnalliset asenteet meitä koronarokotteesta sairastuneita kohtaan, mutta päätin, etten anna niiden määrittää loppuelämäni suuntaa. Olen käsitellyt asioita paljon pääni sisällä, opetellut meditoimaan sekä pyrkinyt nauttimaan hyvistä päivistä ja hyväksymään toisinaan lamauttavan levon tarpeen.
Annina on vihdoin pitkien sairauslomien jälkeen päässyt takaisin työelämään ja mikä parasta – hän jaksaa olla taas täysipainoisesti se osallistuva, huolehtiva ja hassutteleva äiti, joka on viimeisten vuosien aikana joutunut jäämään aivan liian usein sängyn pohjalle sairastamaan muun perheen nauttiessa arkisista puuhista ja harrastuksista. Eräs lääkäri ehdotti loppuvuonna jopa varhaissairaseläkettä – niin hankalalta näytti paluu entiseen.
– Olen käynyt läpi helvetin. Luulin, että joudun hyvästelemään lapseni. He ovat onneksi olleet uskomattoman reippaita ja mieheni sekä äitini ovat pitäneet heistä hyvää huolta sillä välin, kun itse olen ollut toimintakyvytön. Onneksi alan olla vihdoin taas oma itseni.
Vaikka pahin on jo takana ja Annina pyrkii keskittymään tulevaan menneisyyden sijaan, hän kokee tärkeäksi nostaa julkiseksi keskustelun aiheeksi korona-aikaisen painostuksen, jonka vuoksi hän ja sadat muut vertaistukiryhmissä ovat menettäneet terveytensä täysin turhaan. Valtaosa ei ollut vakavan taudinkuvan riskiryhmässä eikä koronapassille ollut todellista lääketieteellistä perustetta, kun jokainen pystyi arkielämässäänkin jo todentamaan taudin liikkuvan myös rokotetulta toiselle. Silti vielä loppuvuonna 2021 puhuttiin kolmannen piikin edellyttämisestä koronapassin saamiseksi.
Nuoria, terveitä, painostuksen vuoksi lääketieteelliseen toimenpiteeseen osallistuneita on kuollut ja vammautunut iäksi ympäri maailman eikä sellaista riskiä olisi koskaan pitänyt ottaa heidän kohdallaan, joille koronarokotteella saavutettavat hyödyt olivat tiettävästi minimaaliset. Anninan sairastuminen ei ole käynyt kalliiksi ainoastaan hänelle, vaan myös valtiolle, sillä hän on joutunut rokotehaitan seurauksena kuluttamaan terveydenhuollon resursseja enemmän kuin koko eletyssä elämässään yhteensä.
Vain tiedostamalla ja tunnustamalla koronapolitiikan epäonnistumiset voimme olla tekemättä samaa virhettä uudelleen. Annina ja muut rohkeat haittakertomuksensa jakaneet ymmärtävät, että näistä asioista ei pidä vaieta, vaikka millaista kuraa saisi niskaansa.
– Minuakin on haukuttu valehtelijaksi ja ties vaikka miksi, enkä todellakaan ole ainoa. Nämä haitat valitettavasti ovat totisinta totta ja mikä pahinta – ne olisivat olleet vältettävissä. En halua kenenkään enää koskaan kokevan samaa kohtaloa.
***
Aiemmat haittakertomukset sekä muuta aiheeseen liittyvää löydät koontiartikkelistamme!