Kansalaisjournalisti Antti Säippä (X: @SecondRayer) on koonnut silmiä avaavan tiivistelmän siitä, kuinka laajaa sensuuria omistajanvaihdoksen myötä paljastuikaan.
Mitkä Twitter-asiakirjat?
Poliittisen spektrin yhteen päähän leimatuille Twitterin harjoittama sensuuri on ollut kokemusperäisesti todettavissa jo vuosia. Aivan uuden ulottuvuuden tuohon tosiasiaan toi kuitenkin se, kun Elon Musk osti alustan keväällä 2022. Musk päätti hyvin nopeasti julkaista mm. Twitterin aiempaa sisäistä viestintää ja viestintää eri sidosryhmien (mm. Yhdysvaltain liittovaltion turvallisuusviranomaisten) kanssa, jotta yleisö saisi kuvan siitä, mitä palvelun kulissien takana on edellisien omistajien aikana puuhattu. Motiiveikseen Musk on kertonut sananvapauden varjelun ja edistämisen. Miksi Twitterin harjoittama sensuuri sitten on ihan yhteiskunnallinenkin ongelma?
Vaikka Twitter onkin yksityinen kaupallinen yritys, jolla on suuri valta kontrolloida omaa alustaansa, on se samalla viestintävälineenä kuitenkin käyttäjämääränsä takia jo lähes monopolistisen ja yleishyödyllisen infrastruktuurin asemassa. Asia nousee vielä suuremmaksi ongelmaksi silloin, kun sensurointi tapahtuu mielivaltaisesti, ilman läpinäkyvää prosessia. Silloin ollaan vaarassa sen suhteen, että äärimmäisen harvat pääsevät määrittämään suuressa määrin julkisen keskustelun sisältöä kulissien takana, ilman minkäänlaista kansan tai yleisön valtuutusta. Emme voi myöskään aina tietää, mitä intressejä ja kytköksiä näillä toimijoilla on. Kuitenkin nimenomaan tätä ongelmaa meille valaisevat nyt julkaistut Twitterin asiakirjat.
Muskin valitsemien verrattain tunnettujen journalistien kautta julkaistu ”Twitter Files” -materiaali on ollut monille vähintäänkin ällistyttävää. Aineistosta on paljastunut suunniteltu ja koordinoitu sensuurikoneisto, jossa on mukana toimijoita usealta yhteiskunnan sektorilta. Erityisen shokeeraavia ovat olleet todisteet siitä, kuinka vahvasti hallituksen turvallisuuselimet ovat olleet ohjailemassa julkista keskustelua kulissien takana. Myös koronapandemian virallista narratiivia kyseenalaistavan, täysin totuudenmukaisenkin keskustelun sensurointi on nostanut esiin kysymyksiä, joihin ei olla saatu vastauksia.
Tässä vaiheessa on vielä mahdotonta sanoa sitä, mikä tämän käänteen lopullinen tarkoitus on ja sitä, liittyykö tämä johonkin suurempaan kokonaisuuteen. Samoten ei voida olla vielä varmoja siitä, onko jotain informaatiota jätetty julkaisematta tarkoituksella. Monien kriitikoiden mukaan tärkein ja raskauttavin - etenkin liittovaltion sekaantumisen vahvistava materiaali on jätetty vielä toistaiseksi julkaisematta. Julkaisuprosessi on kuitenkin yhä käynnissä.
Valikoituja suomenkielisiä ottoja aiheesta
Mitä kaikkea Twitter Files -julkaisut ovat paljastaneet? Seuraavassa esitellään valikoituja Twitter Files -julkaisuja lyhyesti – niihin kaikkiin on luettavissa kuhunkin oma suomenkielinen tiivistävä artikkelinsa kunkin alla olevan Twitter Files # -otsikon kautta. Linkit alkuperäisiin julkaisuihin ovat mm. täällä.
Täältä löytyy aihetta suomeksi taustoittava johdantona toimiva artikkeli:
’Twitter Files – Alustan sensuurimekanismit paljastuvat | OSA 1’ (artikkelin lopussa TwitterFiles #1)
Twitter Files #1 (Matt Taibbi):
– Johdanto ja poliittinen sensuuri; Mikä Twitter Files ja miksi?; kuinka Hunter Bidenin (presidentti Joe Bidenin poika) kadonnutta ja sittemmin löytynyttä tietokonetta käsittelevä todenmukainen New York Postin uutinen sensuroitiin koordinoidusti vaalivaikuttamisen tarkoituksessa.
– Turvallisuus- ja tiedusteluviranomaisten lisääntyvä rooli sensuurissa; ja kuinka sensuuri ei enää perustunut Twitterin jo olemassa oleviin linjauksiin ja sääntöihin.
– Sensuurikoneisto oli monitasoinen yhteiskunnan eri sektoreita kattava verkko; viranomaisten lisäksi tässä verkossa oli mukana yliopistoja, osavaltioiden hallintoja, ajatushautomoita (”think tanks”) sekä virastojen ”kumppaneita” yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta.
– ”Putinin trollit” –narratiivin synty ja anatomia; kuinka uutisia kehystettiin vuosien ajan leimaamaan ei toivottuja diskursseja ”Venäjän Internet-vaikuttamiseksi” uusliberaalin ajatushautomon rahoittaman organisaation avulla.
– Suurimpien rokotevalmistajien massiivinen lobbausoffensiivi; tarkoituksena oli varmistaa niiden oma monopoli koronan hoidossa; Twitteriä pyydettiin suojaamaan rokotevalmistajia maalittamiselta ja ”tarkkailemaan” aktivisteja ja ”valekäyttäjätilejä”. Yhtenä tavoitteena oli murtaa aktivistiliike, joka peräänkuulutti kehitettävien koronarokotteiden ja -hoitojen patenttien jakamista yleisen hyvän nimissä.
– Tosiasioiden sensuuri; Stanfordin yliopiston ’The Virality Project’ vaikutti laajamittaisesti julkisuudessa näkyneeseen koronakeskusteluun koordinoiden sensuuria. The Virality Project sensuroi myös täysin tarkkoja ja tosia kertomuksia. Lisäksi hanke itse levitti ja käytti perusteluinaan usein valheellista tai väärää tietoa. Kaikenlaisia yleisössä mahdollisesti ”rokote-epäröintiä herättäviä” teemoja leimattiin disinformaatioksi. Uskottavuuden säilyttäminen oli etusijalla totuuteen nähden. Terrorismin vastaiseen sotaan kehitettyjen kognitiivisen sodankäynnin välineiden kohteena olivat nyt enenevässä määrin valtion omat, hallintoa kritisoivat kansalaiset.