Järjestelmämme ja yhteiskuntamme on hajoamassa. Vanhan maailman sijalle on kasvettava uusi. Selvitäksemme tästä prosessista on ryhdyttävä ajattelemaan isosti ja jaettava ajatuksiaan.
Koska minulla on luontainen vietti ajatella isosti, tarjoan tässä ajatuksiani siitä, miten voimme selvitä tästä kriisistä.
Elon Muskin huumori perustuu usein puujalkavitseille, kuten ”let that sink in” hänen ostettuaan twitterin. Toinen vitsi on hänen rahoittamansa taideteos Fork on the road
Two years ago, I commissioned an art piece: A Fork in the Road.
— Elon Musk (@elonmusk) December 7, 2024
Had to make sure that civilization took the path most likely to pass the Fermi Great Filters. pic.twitter.com/mYFzdAy6WF
Tulevaisuudenkuvia on tasan kaksi.
Hallitsemmeko itseämme valitsemallamme järjestelmällä, joka rakentaa itseään ja hallitsee meitä?
vai
hallitsemmeko itseämme itse, kasvattamalla itsestämme oma järjestelmämme, jota hallitsemme itse?
Tämä jako näkyy nyt USA:n presidentinvaalien tuomassa täyskäännöksessä, joka liittyy suhtautumisessa vallankäyttöön.
Trump sanoo Yhdysvalloista tulevan jälleen meriittipohjainen ja hänen uudet ehdokkaansa tärkeimpien virastojen johtajiksi lupaavat täyttä avoimuutta.
Demokraatit kammoavat ajatusta, ja kamppailevat meritokratian ja avoimuuden ideaa vastaan väittämällä, että yhteisen järjestelmän hoitaminen on jotain niin vaikeaa ja salattua, että vain harvat ja valitut osaavat sen tehdä. Jos siihen puuttuu ulkopuolinen voima, on se populismia, ymmärtämättömän ja ohjailtavissa olevan kansan pakkovaltaa, jonka seurauksena jotain aivan kamalaa.
Meritokratian puolustajat taas sanovat, että kamaluus johtuu korruptiosta, joka kasvaa järjestelmän sisällä, ja jota sanotaan myös syväksi valtioksi.
Kuvaavaa on, että tuleva FBI:n johtaja Kash Patel kertoo asiasta Shawn Ryanin podcastissa. Ja kuvaavaa on, että demokraatit eivät katso podcasteja kuin etsiessään niistä itselleen uhkia.
Kash Patel, toivottavasti tuleva FBI:n johtaja, kertoo Shawn Ryan podcastissa mikä on syvä valtio eli Deep State. pic.twitter.com/KCcIOUXQhM
— kanto.media (@MediaKanto) February 1, 2025
Demokraatit puolustavat kiihkeästi demokratiaansa, josta on kasvanut byrokratia. Osa heistä ei ehkä ymmärrä olevansa osa niin kutsuttua Syvää Valtiota, vaikka ovatkin ulkoapäin katsoen korruptoituneita kuten demokraattien Bernie Sanders, jonka RFK.jr paljasti julkisesti saavan pharmalta rahaa.
RFK haastaa Bernie Sandersin lääketeollisuudelta saadusta rahasta pic.twitter.com/jBSO1RrYK4
— kanto.media (@MediaKanto) February 1, 2025
Demokratian puolustamisesta on tullut byrokratian puolustamista ja demokratia vie totalitarismiin. Väitän, että meritokratia ja mahdollisimman avoin ja kevyt järjestelmä vie paratiisiin ja suljettu järjestelmä vie kontrolliin ja totalitaristiseen helvettiin.
Kyse ei ole edes siitä, haluaako joku sitä ja onko joku ihminen luontaisesti paha. Väitän, että näin käy implisiittisesti ja väistämättä.
Selitän seuraavassa miksi.
Selvää on, että sivilisaatiota on hallittava jollain tavalla, muuten sivilisaatiota ei ole.
Kollektiivisesti ajatteleva vasen laita uskoo ja haluaa rakennetun järjestelmän, joka tuo turvaa sekä kaikille tasavertaisen ja hyvää tuovan hallinnon. Tämän järjestelmän ylläpitoon pidettävien parhaitten ja asiantuntevimpien ihmisten uskotaan löytyvän demokratian keinoin äänestämällä ja koulutusputkien kautta.
Heidän mielestään tällä rakenteella syntyy onnela, jossa ihmiset saavat keskittyä rauhassa elämäänsä, itsensä kehittämiseen sekä viihdyttämiseen, järjestelmän hoitaessa heidän perustarpeensa, eikä tätä venettä pidä keinuttaa.
Demokratia/byrokratian puolustajat uskovat ja väittävät, että ihmisen pahan pitää aisoissa järjestelmä, joka jollain mystisellä tavalla ”korjaa itseään”.
Diili on – noudata kuuliaisesti järjestelmän tahtoa ja järjestelmä tuottaa sinulle parhaat mahdolliset olosuhteet elämällesi.
Kuulostaa hyvältä diililtä mutta näin ei ole.
Miksi? No, koska niitä pahoja ja itsekkäitä ihmisiä on. Ihmiset tekevät virheitä ja osa meistä (aika suurikin osa) tavoittelee yhteisen hyvän sijaan omaa etuaan.
Nyt nouseva vastapuoli väittää, (ja on oikeassa) että itsekkyys ja paha pääsee kasvamaan järjestelmän itsensä sallimien salaisuuksien varjoissa.
Suuressa ja läpinäkymättömässä systeemissä voi puuhastella itselleen edullisia projekteja ja antaa niistä ulospäin yleishyödyllisen kuvan.
Kash Patelin kuvaama syvä valtio kasvaa juuri salaisuuksista, jotka mahdollistavat oman edun tavoittelua ja pahuutta, sekä mahdollisuudesta puolustaa niitä lakien avulla.
Samat henkilöt voivat sekä luoda itseään ja eturyhmäänsä hyödyttäviä suunnitelmia sekä laatia lakeja niiden salassa pitämiseksi. Juuri tätä on myös somesensuurin ajaminen.
Ursula Von der Leyenin rokotetilauksista on tälläkin hetkellä syyte, mutta hänet on silti valittu uudelleen komission johtoon. Asiasta ei puhuta valtamediassa koska ei uskalleta ja EU:ssa halutaan rajoittaa sananvapautta. Somessa kyllä puhutaan. Jos yhdistät nämä asiat, kuten journalisti luonnostaan tekisi, olet tässä ilmapiirissä salaliittoteoreetikko.
Näin syntyy vallan pesäkkeitä, joihin pääsemällä on mahdollista synnyttää itselleen ja omalle ryhmälleen hyötyä, ja näistä pesäkkeistä kasvaa verkosto, josta muodostuu tuo salaliittoteorioiden syvä valtio.
Nyt kansat ja kansalaiset alkavat nähdä, että tämä ”demokraattinen” järjestelmä on jotain aivan muuta kuin uskottiin. Olemme myös tilanteessa, jossa suuri osa ihmisistä on ajautunut puolustamaan valheellista järjestelmää, koska heidän henkilökohtainen turvansa ja hyvinvointinsa riippuu siitä. Ja samalla he demoralisoituvat, koska joutuvat elämään valheesta.
Käynnissä on niin kutsuttu End Game. Vanhan systeemin hajoaminen, joka näyttää päällepäin valheiden ja pahuuden paljastumisena, kaksinaamaisuutena, tekopyhyytenä ja likaisina riitoina.
Pakotettu demokratia/byrokratia vie väistämättä pakotettuun yhteisöllisyyteen, eli harvojen tyranniaan. Jos kollektivismi salaisuuksia ylläpitämällä voittaa, jatkuu kilpakiipeäminen vallan pyramidin huipulle ja ”demokratiasta” tulee nälkäpeli, jossa selviää vain ajattelemalla ja toimimalla samoin kuin muutkin järjestelmän sääntöjä noudattavat.
Kollektivistien voittaessa individualistit, todenpuhujat joutuvat väistämättä marginalisoinnin ja sensuroinnin kautta vankilaan tai vielä pahempaa.
Nyt käytävä taistelu todella ratkaisee ihmiskunnan tulevaisuuden ja on Muskin taideteoksen mukaan niin sanottu Fork on the road.
Entä se toinen ja parempi tie?
Demokraatit puhuvat fasismista ja vahvoista johtajista, peläten järjestelmän kaappausta ja käyttöä jonkun tahon tarkoituksiin.
He pelkäävät, että huipulle nouseva alkaa väistämättä käyttää järjestelmää omiin tarkoituksiinsa, näkemättä sitä, että näin käy juuri siksi koska järjestelmä ei ole avoin.
Ja muistamme, että se ei ole avoin, koska sitä halutaan puolustaa, koska halutaan uskoa järjestelmän itsensä korjaavan itseään. (Ja jos joku kysyy miten se korjaa itseään, hän on populisti ja salaliittoteoreetikko…)
Tosiasiassa kollektivistit haluavavat järjestelmästä itselleen turvallisen tilan ja linnakkeen puolustaakseen mukavaa elämäänsä ja kyllä, osa korruptiotaan.
Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan
Paradoksi on, että Marxin siteeraama fraasi voisi toteutua parhaiten juuri meritokratiassa.
Trump ehdottaa tuloveron poistamista ja muistuttaa oikeastaan oikein, että juuri suuret rahasummat synnyttävät suuren valtion, josta kasvoi ihmistä korruptoiva syvä valtio salaisuuksineen ja hämäryyksineen.
Täysin uutta on ajateltava isosti ja rohkeasti. Entä jos kaikki oikeasti haluaisivat yhteistä hyvää?
Todellinen meritokraattinen järjestelmä olisi täysin avoin. Jokaisen kykyjen mukainen ja tuottaisi jokaisen tarpeen mukaan. Uuden systeemin on myös toimittava alhaalta ylöspäin entisen ylhäältä alaspäin toimivan käskytyksen sijaan.
Mutta se edellyttää ihmisten mielentilan muutosta. Ihmisten on uudessa maailmassa luotettava järjestelmän sijasta toisiinsa ja heidän kykyihinsä ilman järjestelmän leimaa.
Tämän mahdollistaa avoimuus sekä todellinen ja täysi sananvapaus. Täydellinen avoimuus ja ihmisten valppaus tekisi oman edun tavoittelusta vaikeaa ja lopulta käytännössä mahdotonta.
Vanhan ja kuolevan maailman järjestelmä on rakennettu ”asiantuntijoiden” toimesta ja edellyttää ihmisiltä sokeaa luottamusta järjestelmään.
Voisiko uusi järjestelmä kasvaa rakentamisen sijaan ihmisten keskinäisestä luottamuksesta toistensa hyvään tahtoon ja kykyihin?
Yhteinen hyvä kasvaa yhteisöistä, joilla voi ja saa olla hyvinkin erilaisia tarpeita. Siksi myös monikulttuurisuuden pakottaminen ei toimi. Ihmisten erilaisuus on vahvuutta ja se edellyttää erilaisuuden ja individualismin sallimista.
Uskon, että ihmisten väliseen luottamukseen perustuvassa avoimessa meritokratiassa jokaiseen tehtävään valikoituu luonnostaan sen osaava ja asiaan aidolla intohimolla suhtautuva ihminen.
Esimerkiksi minä tiedän mitä en osaa ja mihin en pysty. Suurimmassa osassa tehtävistä ja vastuista olisin katastrofi, enkä halua niitä tehdäkään. Osaan ajatella ja uskallan ajatella isosti ja osaan tuottaa ajatuksistani selkeitä tarinoita, joiden jakamisesta toivon olevan yhteistä hyötyä.
Siispä teen sitä ja nautin siitä, vaikka en siitä vanhassa järjestelmässä rikastukaan. Elän jo etukäteen tulevassa maailmassa, sillä en halua tulevaisuuteni olevan totalitarismin, jonka demokratia tulee väistämättä tuottamaan.
Tulevaisuutta ei voi odottaa järjestelmän tekemänä, se on tehtävä itse.