Tuon tässä kirjoitussarjassa kattaa ihmiskunnan kokonaistilanteen siten kuin sen oman ymmärrykseni mukaan näen olevan.
Kokonaiskuvaa on nyt mahdotonta luoda täydellä varmuudella ja paradoksi onkin, että nyt tapahtuvassa informaatioräjähdyksessä varmaa on vain se, että liian varma on varmasti väärässä. Siksi pyrkiessä kertomaan asioista laajalti, on käytettävä intuitiota.
Tekstin ei ole tarkoitus tuoda esiin todisteita vaan kutsua ajattelemaan ja tuntemaan laajemmin. Käsitykseni perustana on kudos ajankohtaisia tapahtumia, historiaa, kokemusta ihmisen psyykestä sekä selviä todisteita. Kehotan avoimeen mieleen.
Pinnalta katsoen maailma on vajoamassa kaaokseen, ihmiset ovat jakautumassa kulttimaisiin ryhmiin ja rajapintaa rakentavalle keskustelulle ei löydy. Sodat, talouden romahdus sekä silkka hulluus uhkaavat, jopa itse todellisuus ja käsitykset sen rakenteesta tuntuvat repeilevän.
Silti, edelleen, valtaosa ihmisistä on tästä kaikesta tietämätön. Useimmille kokonaiskuvan näkeminen on mahdotonta ja moni mielestään oikeassa oleva, etenkin asiantuntija, on väärässä lisäten kaaokseen omia vääriä käsityksiään.
Ilmeisen tiede
Ikään kuin nuottiavaimena tämän tekstin ”tieteeksi” käytän käsitettä ilmeisen tiede, science of the obvious. Osassa 2 käsittelen tarkemmin, mistä käsite on peräisin.
Ilmeisen tieteessä on kyse taidosta nähdä asioiden pohjimmainen looginen luonne puhtaana ja tasapainoissa ilman ideologista väritystä.
Ensimmäinen ilmeinen asia ymmärtää on, että tieto ja tiedonkulku maailmassa on nyt täysin hajallaan sekä hyvin monin tavoin manipuloitua.
Tästä syystä yhden ihmisen on yksinkertaisesti mahdotonta omalla ajallaan sisäistää kaikkea tietoa, jotta hän voisi tehdä oikeita päätöksiä ja luoda maailmankuvaa todellisuuteen perustuen. Kun tämän päälle lisätään jakautuneisuus, ihmisen luontainen pyrkimys varmuuteen omista käsityksistä sekä ihmisten keskinäinen epäluottamus ja suora sensuuri, on kiihtyvä kaaos ilmeinen lopputulos.
Kukaan ei tiedä mitä todella tapahtuu, useat väittävät tietävänsä ja monet eivät välitä. Kaikki tämä tuo luonnostaan epätasapainoa.
Toinen ilmeinen asia ymmärtää on, että ihmiskuntaa todella hallitsevat taustalta naruja vetelevät tahot, jotka ovat mm. salanneet tärkeää tietoa sekä pyrkineet, ja pyrkivät edelleen, orjuuttamaan ihmiskunnan. Nyt tapahtuvien mielettömien ja ihmisarvoa loukkaavien tapahtumien ja päätösten silkka määrä on ilmeinen todiste näiden tietoisten tahojen olemassaolosta.
Tällaisesta varmuus ei voi olla sataprosenttista, mutta näiden tahojen olemassaolo näyttää niin ilmeiseltä, että on turvallisinta olettaa näiden tahojen olevan todellisia.
Orjuuttamisen prosessi näkyy selvästi monista esimerkeistä, viimeisimmin Britanniassa, missä puhutaan nyt avoimesti auringon pimentämisestä lentokoneista stratosfääriin laskettavilla aerosoleilla. Toimenpide on niin järjenvastainen, että sellaisen ajaminen edellyttää tietoista negatiivista toimintaa. Tarkoituksellisuudesta kertoo se, että toimintaa on tehty avoimen salaisesti jo pitkään sekä projektin nimi – SATAN
Kolmas ilmeinen asia ymmärtää on, ettei tästä tilanteesta ole enää paluuta minkäänlaiseen menneeseen. Eri ihmisryhmien näkemykset ovat liian kaukana toisistaan, että sellaiseen olisi mahdollisuutta. Millään taholla ei ole hallussaan sitä äänitorvea, jolla saisi kaikki kuuntelemaan järjen ja sydämen ääntä, jota tarvittaisiin tasapainon saavuttamiseen.
Edellämainituista johuten on selvää, että nyt tapahtuva jakautumisen prosessi voi loppua vain kolmella tavalla, joista kaksi on negatiivista; totaalinen tuho sodan kautta tai totalitarismi yhden osapuolen ottaessa vallan toisen eliminoinnin kautta.
Ainoa positiivinen tapa on ihmisten kollektiiviseen ajattelutavan ja siten tietoisuuden tilan muutos. Eli niin kutsuttu suuri herääminen – Great Awakening.
Positiivista on, että ihmiskunta on jo siirtymässä tähän heräämiseen. Siitäkin tarkemmin kirjoituksen osassa kaksi.
Jakautumisen ja orjuuttamisen mekanismit – Pelko
Tapahtuvaa prosessia ihmisen vapauksien poistamiseksi tehdään hiljalleen olemassa olevia lakeja ja säädöksiä käyttämällä sekä niiden seuraksia pimittäen, askel kerrallaan. Tietoisesti prosessia ajava osa ihmisiä käyttää hyväkseen pelkoa sekä sen vastaparia turvallisuuden tarvetta.
Miksi juuri pelko on avain?
Pelko kahlitsee ihmisen kriittistä ajattelua. Sen puute luo vääriä käsityksiä todellisuudesta, joka puolestaan luo epäluottamusta, joka taas luo jakautumista ja ristiriitaa. Tällaisessa tilassa ihmisten suuret massat ovat pienen joukon hallittavissa ilman, että he ymmärtävät itseään hallittavan, näin he hallitsevat toinen toistaan.
Pelon ilmapiiri saa ihmisen hakemaan turvaa auktoriteettitaholta, joka puolestaan avaa näille tahoille mahdollisuuden luoda mielettömiä sääntöjä sekä suoranaisia valheita suurtenkin joukkojen hyväksyttäväksi.
Kun faktoista muodostuu ristiriitaisia, tulee ilmeisen tosiasian sanojasta auktoriteettiin luottavalle vihollinen.
Jatkaaksemme esimerkkiä auringon pimentämisestä on moni ihminen valmis hyväksymään mielipuolisen ajatuksen, mikäli hänet saadaan kokemaan, että se estäisi uhkaavan maailman tuhoutumisen ilmastonmuutokseen. Pelkäävälle ihmiselle ilmeisen ja järjellisen tosiasian sanojasta tulee uhka vain siksi, että tämä sanoo jotain ilmeisen totta ja näennäisen ja turvaa tarjoavan auktoriteetin vastaista.
Langoista vetäjät
Langoista vetäjät kaappavat järjestelmän, joka vangitsee ihmisen aseistamalla ihmisyyden ihmistä vastaan.
Pelko ja ristiriitojen luominen synnyttää ihmisten keskuuteen vihaa. Tämä mekanismi on työkalu, jolla orjuuttamisen suunnitelmaa ajavat ihmiset, tietämättään tai sen tiedostaen tekevät, saadaan pysymään etenevän suunnitelman puolella.
Poliitikot, toimittajat, viranomaiset, kenties miljoonat tai kymmenet miljoonat ihmiset ovat prosessissa välikädessä, josta ulospääsyn pelko estää.
Koska järjestelmä on saatu kaapattua pelon ja turvallisuuden tunteen avulla, on miljoonille sen vahingollisia toimia toteuttaville ihmisille vaikeaa päästä prosessista irti ja toimia sitä vastaan oman sydämensä ja omatuntonsa mukaisesti. Turva ja toimeentulo on kiinni verkostosta ja omasta työstä, ja vaikka työn negatiivinen tarkoitus näkyykin monelle, toivoo moni selviävänsä pysymällä valheen puolella uskoen jäävänsä loppupelissä turvaa saavien puolelle.
Ideana on luoda ihmisistä toistensa vartijoita ja ilmiantajia sekä asiantuntijoista, poliitikoista, toimittajista ja virkamiehistä pelokkaita opportunisteja.
Tämä prosessi tuhoaa siinä mukana olevien moraalin. Voi myös turvallisesti olettaa, että monet prosessin hyvin myöhäisessä vaiheessa havainneet pelkäävät laajojen ihmisjoukkojen kostoa itseään kohtaan. Siksi monet heistä jatkavat valheen ja sorron puolella työskentelyä.
Median hiljaisuutta tosiasioista selittää se, että monet toivovat selviävänsä sillä, ettei valtaosa väestöstä saisi tietää tapahtumien, valheiden ja rikosten oikeaa puolta. Useat valtamedian edustajat yksinkertaisesti pelkäävät henkilökohtaisen tulevaisuutensa puolesta ja jatkavat siksi valehtelua ja tosiasioiden peittämistä.
Salaisuus ja vallan väärinkäyttö
Ihmiskunnan vapautta, terveyttä ja henkeä uhkaava kieroutunut järjestelmä on kasvanut salaisuuksien avulla. Salaisuus mahdollistaa vallan väärinkäyttöä antamalla liikkumatilaa omien tarkoitusten toteuttamiselle. Valta taas vetää puoleensa ihmisten pahimmat ominaisuudet.
Kun tiedät jotain, joka on tärkeää, ja olet mieleltäsi vallanhimoista laatua, on hyvin edullista salata tämä tieto muilta. Olennaisen tiedon pimittäminen avaa mahdollisuuksia manipulaatioon. Esimerkiksi toisiinsa taloudellisesti kytkeytyneiden rokotevalmistajien, valvontaviranomaisten sekä mainosrahoitteisen median on yhteisesti turvallista salata tieto rokotteen heikosta tehosta ja riskeistä. Muistamme pandemian alkuajoista vaikkapa sen miten FDA päätyi salaamaan Pfizerin rokotetutkimusdataa vuosikymmenien ajaksi.
Tämä ei ole uusi kuvio. Ylläpitämällä salaisuuksia hallitsevien tahojen on käytännössä ollut mahdollista toteuttaa aikomuksiaan minkään estämättä jo kauan, käytännössä vuosituhansia, mutta etenkin viime vuosikymmenien aikana sekä vastuuta että valtaa on hiljakseen siirretty demokraattisen hallinnan yläpuolelle kansainvälisiin järjestöihin. Viime vuosikymmeninä ja Covidin aikana kiihdyttäen kehitystä on pidetty valtavirran mediasta pimennossa. Näin on etenkin läntiseen maailmaan luotu näennäinen demokratia ja ilmeinen fasistinen järjestelmä, joka palvelee salaisuuksien, pelon ja turvallisuudella tapahtuvan lahjonnan keinoin, pientä eliittiä, joka puolestaan käyttää hallinnassaan työkaluna hallitusten poliittista eliittiä, viranomaiselimiä ja lainsäädäntökoneistoa.
Käytännössä hallinta tapahtuu luomalla ehdotuksia, sopimuksia ja ohjelmia, joita palvelemaan hallitukset sekä poliittiset ja viranomaiselimet on saatu kollektiivisesti tottelemaan henkilökohtaisella tasolla joko tietämättömyyden tai tietoisen valinnan kautta.
Kollektiivisesti salaisuuden ylläpitäminen ja pieni sormien läpi katsominen, kasvaa lopulta ympäristöksi, jossa valheesta tulee totta turvallisempaa ja tuottoisampaa.
Salaisuuksien hallussapidon mahdollisuudesta seuraa myös se, että salaisuuksia hallitsemaan pääsevät ihmiset ovat luonnostaan enimmäkseen epärehellisiä tai heidän sielunsa huonot puolet heräävät salaisuuksien tarjoaman vallan ja mahdollisuuksien myötä. Salaisuuksien pitäminen luo myös luonnostaan kuppikuntia, joissa ihmiset sitoutuvat toistensa tavoitteisiin.
Yhdistelmä salaisuus+valta+pelko+turva luovat näin väistämättä korruptoituneen asioista päättävän eliitin.
Aina. Kaikkialla.
Tietenkään tällaisesta tavallisen ihmisen ei tarvitse tietää, sillä salaisuuksien paljastuminen kaataisi tuottoisan ja turvallisen valta-aseman miljoonilta ihmisiltä. Näin korruptiosta kehittyy aina ja kaikkialla sensuuri.
Nyt tuo sensuuri on erityisen sofistikoitunutta. Koska tiedon kulkua internetin aikakautena ei käytännössä kyetä estämään, perustuu sensuuri kollektivismiin ja tiedon vääristämiseen sekä ennen kaikkea ihmisten pitämisellä välinpitämättöminä, vastuuntunnottomina ja toisiaan pelkäävinä.
Kuinka se tapahtuu?
Mitä et tiedä, et tiedä
Kun lapselta salataan totuutta joulupukista, käytetään lapseen valtaa salaisuuden avulla. Sama mekanismi toimii kaikessa ihmisten kanssakäymisessä ja vallan käytössä.
Tähän saakka vallankäytön huipulla vaikuttavien ihmisten on ollut helppo pitää tarvitsemansa salaisuudet sellaisina. Edes salailu ei ole välttämätöntä, riittää kun asia pidetään poissa 90% ihmisistä, eli yleisestä narratiivista. Siksi median sensurointi ja etenkin median sisältöä tuottavien ihmisten aivopesu on olennaista.
Kaikki todella tärkeä ja olennainen ei ole esillä valtavirran mediassa ja käsiteltävänä yleisessä narratiivissa, jota valtaosa ihmisistä seuraa ja muodostaa siitä maailmankuvansa. Merkittävimmät tosiasiat jäävät pimentoon luonnostaan juuri niiden merkittävyyden vuoksi, sillä merkittävyys on valuuttaa ja merkittävän salaisuuden hallussapito on paras mahdollisuus ja tie massojen hallitsemiseen.
Tiedon julistaminen salaliittoteoriaksi ja disinformaatioksi on tässä tehokkain ase. Twitterfiles, USAID ja monet muut paljastuneet operaatiot todistavat selvästi systemaattisesta tiedon salailusta eri tahojen tarkoitusta varten.
Kysymykseen ”miten niin moni voisi olla sellaisessa mukana?” vastaus on juuri sama, koska niin moni on siinä mukana, eikä pääse siitä irti.
Luottavaisuus auktoriteettiin ja yhteiskunnan toimivuuteen tuottaa turvan tavalliselle ihmiselle. Hän valitsee vaaleissa ehdokkaansa ja haluaa uskoa mediasta seurattavaa asiantuntijaa seuraten näiden ohjeita ja haluten uskoa niiden olevan parhaita mahdollisia sekä hänen omaksi ja etenkin yhteiseksi hyväksi suunnattuja. Kukapa ei haluaisi yhteisesti sovittua yhteistä hyvää?
Nyt nähtävä voimakas polarisoituminen, kaaos ja suoranainen hulluus, on pitkälti seurausta tämän pimitetyn tiedon nopeasta esille tulemisesta. Ne, jotka ovat hyötyneet salaisuuksien turvaamasta vallan väärinkäytöstä, pyrkivät nyt kaikin tavoin pitämään etunsa niitä vastaan, jotka tahtovat avoimen ja rehellisen maailmaan. Suuri, mutta pienenevä joukko tavallisia ihmisiä uskoo edelleen korruptoituneen yhteiskuntarakenteen valheelliseen kuvaan.
Siksi olemme juuri nyt keskellä kiivasta informaatiosotaa, jossa disinformaatioksi ja vihapuheeksi kritiikkiä nimittämällä sekä toden puhujia mustamaalaamalla, korruptoituneen yhteiskunnan ylläpitäjät pyrkivät estämään itselleen vahingollisien salaisuuksien paljastumista.
Salaisuudet ja paljastukset
Viime vuosina yhä useammalle tavalliselle ihmiselle on paljastunut kuinka salaisuudet ja valheet ovat pesiytyneet lähes kaikkialle.
Pohjimmiltaan kyse on sodasta niiden välillä, jotka tietävät, sekä niiden, jotka eivät tiedä, ja jälkimmäistä ryhmää salaisuuksista hyötyvät pyrkivät pitämään pimennossa sensuurin ja psykologisen sodankäynnin keinoin.
Koronarokotteet, sotien taustat, maahanmuuton varjolla tehtävä yhteiskunnan hajottaminen, ilmastonmuutoksen todellisuus, tieteen piirissä tapahtuva korruptio, kaikesta tästä on hiljalleen muodostunut kokonaisuuksia, joissa tiedon pimittämisestä ja valheiden ylläpitämisestä on tullut miljoonille ihmisille henkilökohtaisesti edullista.
Siksi todistamme sensuuria, vaalivilppiä, kenguruoikeudenkäyntejä ja puhetta vihapuheesta kun puhutaan näistä olennaisista asioista ja ongelmista. Suomessa hyvä esimerkki on Mika Vauhkalan oikeudenkäynti.
Lankojen vetäjät ja loppupeli
Monet salaliittoteoreetikot etsivät lankojen vetäjiä ja syyllisiä salaseuroista ja kyllä, siellä heitä luonnostaan on, salaisuudet ja niiden salaajat kokoontuvat väistämättä yhteen ja muodostavat ”salaseuroja”.
Toisaalta asia ei ole niin yksinkertainen, salaseuroissakin on ihmisiä, kaikkine hyvine ja pahoine tarkoituksineen sekä siltä väliltä. Kaikki vapaamuurarit eivät ole pahoja ihmisiä eivätkä kaikki salaseuran jäsenet ole vihkiytyneitä kaikkiin salaisuuksiin.
Mitä todennäköisimmin lankojen vetäjien joukkonsa on kompartmentalisoitunut, hajanainen, eivätkä he siksi tunne toisiaan kuin ainoastaan hierarkioiden terävimmillä huipuilla. Eikä kukaan tiedä tarkasti keitä he ovat. Heistä näkyy vain heidän työnsä jälki, eli narujen vedot – ideat, rahoitus, sijoitukset, liikkeelle laitetut ideologiat, propaganda ja sensuuri.
Näiden räikeys on todiste lankojen vetäjien olemassaolosta mutta langasta kiinni ottamalla heitä on vaikea saada näkyviin, sillä langat ovat pitkiä ja koostuvat kerrostumista instituutioita.
Koronapandemia ja etenkin USAID:n kautta paljastunut korruptio paljasti sitä rakennetta ja manipulaatiota, jolla lankojen vetäjien on mahdollista vaikuttaa maailmaan lainsäädännön, vaalien ja byrokratian kautta. Mukana toiminnassa on siis tietämättäänkin moninkertainen määrä ihmisiä.
Suurin osa salaisuuksien pitäjistä ja vallan väärinkäyttäjistä keskittyy Yhdysvaltojen valtavaksi paisuneen hallintokoneiston sisään, josta se levittää valtansa lankoja muun muassa kansainvälisten järjestöjen kautta.
Oma tuntumani on, että maailman hallitsevan eliitin sekä narratiivia ohjaavien piirien keskuudessa on tällä hetkellä kymmeniä miljoonia ihmisiä, jotka todella ajattelevat, että maailma on vietävä totalitarismiin, jotta sitä voisi vielä hallita ja he itse pysyisivät turvassa. Kuten edellä mainitsin, valtava määrä ihmisiä on ajautunut kiinni tähän verkkoon jo työnsä kautta. Osa ei varmastikaan halua hyväksyä sitä missä on mukana, mutta ei löydä energiaa päästä irti työstään.
Osaa heistä houkuttelee uudenlainen tulevaisuus, jossa heidän vallankäyttönsä olisi lopullisesti sementoitu ja henkilökohtainen turvallisuus taattu.
Monet heistä lienee hyväksyvät jopa väestön hitaan vähentämisen. Osa heistä uskoo aivopesun myötä tämän jopa välttämättömäksi ja oikeutetuksi yleisen hyvän kannalta. Esimerkiksi pelko ilmastonmuutoksesta voi oikeuttaa väestön vähentämisen monenkin ”hyvän” ihmisen mielessä.
Osa taas kannattaa ajatusta silkan vallanhalun tähden, osa pelkää talouden romahduksen myötä ilmiselvää vallankumousta ja haluaa siksi suojata itsensä henkilökohtaisesti. Monet heistä pelkäävät mm. koronapandemian aikana tehtyjen rikoksien paljastumista ja asian tilaan heränneiden ihmisten massojen kostoa.
Maailmassamme vallitseva organisoitunut tiedon salailu ja siitä seuraava pahuus on siis kerroksittaista, huipulla se on luonnostaan pahinta ja laimenee hierarkian portaita alas päin laskeuduttaessa.
Trumpin valtaantulon myötä valheiden ja salaisuuksien paljastamisen prosessi on käynnistynyt nyt myös huipulta käsin. Valtaosa systeemissä kiinniolevia, siitä hyötyviä ja siihen kiinni jääneitä vastustaa tätä muutosta, osa on valinnan edessä – mille puolelle historiaa jäisin, valitsenko pimeän vai valon puolen?
Nyt, kun koko rakenne alkaa hajota, ovat nämä ihmiset pakollisen valinnan edessä. Linnoittautuako järjestelmän suojaan ja pyrkiä viimeiseen asti luomaan totalitarismi vai paetako järjestelmästä takaisin rehellisyyden ja kanssaihmisten pariin?
Mitä lujemmin ja korkeammalla hierarkiassa on, sitä vaikeammaksi valinta käy. Ympärillä on vain saman ajattelun kannattajia ja koko elämä on kiinni yhteisöstä.
Uskoisin kulisseissa tapahtuvan nyt valtavan määrän draamaa ja selkäänpuukotusta esimerkiksi lääketeollisuuden korruptoituneissa piireissä. Käytännössä rikollisessa toiminnassa mukana olleille on elintärkeää pitää rintama yhtenäisenä, etteivät tosiasiat paljastuisi kriittiselle määrälle väestöstä.
Siksi näemme yhä törkeämpiä kenguruoikeudenkäyntejä sekä vaalivilppiä, maksettuja mielenosoituksia ja medialta yhä törkeämpää valehtelua.
Toisaalta alamme nyt nähdä vaikkapa mediassa jo joitain juttuja, joissa tosiasioita hivenen myönnetään. Tämä on merkki siitä, että salaisuuksien pitäjistä osa pyrkii pelastautumaan tästä verkosta. Salaisuudet pysyvät piilossa instituutioiden linnakkeissa mutta niiden sisällä ihmiset käyvät nyt itsekseen ja keskenään jaakobinpainia.
Ihmisen tuntee teoistaan ja puheistaan. Vaikeneeko hän faktojen äärellä? Miten hän suhtautuu, mitä hän tekee ja sanoo.
Monet epäilevät huipulla toimivia Trumpin tiimin jäseniä kuten Elon Muskia. Teot puhuvat puolestaan. Twitterin vapauttaminen sensuurista oli narujen vetäjien koneistolle käytännössä kuolinisku. Samoin Trumpin tiimin valinnat sekä alkaneet paljastukset. Toki Trump ja hänen tiiminsä tekevät virheitä ja huonoja päätöksiä mutta yleinen tuntuma heihin on, että he todella pyrkivät korjaamaan tilannetta. Työn määrä ”suon kuivattamisessa” on valtava.
Loppupeli
Miksi tämä kaikki tapahtuu juuri nyt?
Sekä tekninen, että tiedonvälityksellinen kehitys on etenkin internetin myötä saavuttanut pisteen, jossa salassa pidettyjen asioiden esilletuloa ei voi enää estää. Narujen vetäjillä ei kuitenkaan ole muuta mahdollisuutta kuin pyrkiä se estämään ja juuri tätä kamppailua – End Gamea – me nyt todistamme.
Lyhyesti pelin henki on se, että pienenevä eliitti pyrkii nyt pitämään maailman väestön peloissaan ja riitaisena, jopa erilaisin keinoin vähentäen maapallon väestöä taudein, rokottein, sodin sekä biosfääriä myrkyttäen mm. nälänhätää tuottaakseen. Keinot näkyvät mm. ilmiselvänä sodanlietsomisena, vanoina taivaalla, vahingollisina rokotteina, joihin ei korkealta tasolta puututa, sekä erilaisina myrkkyinä ruokaketjuissa, terveydenhoidossa ja luontoon kylvettynä.
Viihdettä ja mediaa manipuloimalla ihmisistä pyritään luomaan välinpitämättömiä ja mukavuudenhaluisia sekä auktoriteettiuskoisia.
Ensisijaisen tärkeää on läntisen kulttuuriperinteen omaavan väestön hiljentäminen. Siksi näemme voimakkaan psykologisen hyökkäyksen valkoista miestä vastaan sekä hyökkäyksen suojauksena woke-kulttuurin.
Olemassaolostaan taistelevan eliitin on poistettava itsenäisesti ajatteleva, voimakastahtoinen ja älykäs ihminen, kuten tehdään kaikissa yrityksissä luoda totalitarismi, sillä tällaiset ihmiset kykenevät herättämään muita todellisuuteen.
Tähän pyritään luomalla yhteiskuntaan päällisin puolin laillisin keinoin sietämättömiä tilanteita, joihin vahvojen ja oikeustajuisten ihmisten on reagoitava. Heitä vastaan ajetaan erinäisin valhein ja moraalisin triggerein ihmisiä, jotka alkavat nähdä pelastajansa vihollisina.
Tosiasioista tehdään disinformaatiota ja ongelmien esiintuomisesta tehdään vihapuhetta. Osasta tehdään varoittavia esimerkkejä vaikkapa nostamalla heitä vastaan tekaistuja syytteitä. Esimerkkinä Romanian presidenttiehdokas Georgescu.
Kaikki tällainen toiminta tehdään avoimesti, lainmukaisesti ja ihmisten mukavuuteen vedoten, vähän kerrallaan sammakkoa kuumassa vedessä kiehuttaen. Tavoite on saada kriittinen massa ihmisistä pysymään tarpeeksi välinpitämättöminä, yksinkertaisina ja itsekeskeisinä. Kun tämä saavutetaan, voi pienikin joukko yhteiskunnassa viedä lävitse mitä tahansa mieletöntä täysin avoimesti, asia, jonka jo George Orwell ymmärsi.
On tärkeä ymmärtää, että hierarkkista koneistoa on ollut ja on kohtuullisen helppo manipuloida, sillä naruista vetävillä tahoilla on käytännössä rajattomasti rahaa ja resursseja. Heidän ainoa heikko kohtansa ja pelkonsa on se, että ihmisten valtaosa menettää pelkonsa.
Ja juuri sitä he pelkäävät.
Heidän on myös pidettävä ihmiset sekä mukavuudessa, että pelossa, samaan aikaan. Tämä viestinnällinen ristiriita tuottaa niin selkeitä epäkohtia, että ihmisistä yhä suurempi osa alkaa havahtua siihen, että jotain on vinossa.
Liian suora ja julkea toiminta herättäisi ihmisiä liikaa mutta niin tekisi myös lankojen löysyttäminen. Käytännössä he ovat jo epäonnistuneet, sillä ihmisten laajamittainen herääminen on alkanut ja se etenee pysäyttämättä.
Suurin kuolinisku tälle eliitille oli Trumpin valinta toiselle kaudella ja tästä eteenpäin näkyvät toimet ovat enää jo alulle pantujen toimien jatkumoa. Käärmeen päistä osa on jo niin sanotusti katkaistu mutta järjestelmään sitoutuneista ihmisistä ja instituutioista muodostunut ruumis sätkii edelleen.
Ihmiskunnalla on nyt edessään historiansa ylivoimaisesti suurin muutos. Siihen liittyvät myös monet muut pitkään salassa pysyneet asiat, joista monet ovat niin yllättäviä ja uskomattomia, että jo se itsessään on pitänyt ne salassa.
Siitä enemmän sarjan seuraavassa ja paljon positiivisemmassa osassa.