Onko Mediapoolilla Suomessa totuuskomission rooli?
Vaihtoehtomediat seuraajakuntineen ovat jo vuosia ilmaisseet huolensa objektiivisen journalismin näivettymisen suhteen, ja usein kritiikin kohteeksi nousee yksi yhteinen nimittäjä, jonka ajatellaan kontrolloivan yleisen mielipiteen muodostumisesta: Mediapooli.
Jos valtamediaan luottavilta kysytään, ei ole olemassa mitään erillistä tahoa joka päättäisi, mitä lehdistö julkaisee vaan Suomessa journalismi on täysin riippumatonta, asennevapaata ja faktapohjaista.
Mediapoolin sivuilla kerrotaan sen olevan mediayhtiöiden verkosto, jonka toiminnalla turvataan kansalaisten pääsy luotettavaan tietoon kaikissa tilanteissa.
Mikä siis on saanut toiset epäilemään, että Mediapoolin todellinen tehtävä on toimia totuuskomissiona, joka vetää journalistiset linjaukset kaikkien mukana olevien toimijoiden puolesta? Otetaanpa pari esimerkkiä.
Ensin kurkistus kaikkien tunteman Paavo Väyrysen blogiin Paavo Väyrynen » Johtaako Yleisradiota hallintoneuvosto vai Mediapooli? (paavovayrynen.fi), jossa hän epäilee joutuneensa Mediapoolin ohjeistuksesta sivuutetuksi vuoden 2019 vaalikeskusteluissa, kun hallinto-oikeuden päätöksestä huolimatta Yleisradion Jokinen omatoimisesti rajasi eduskuntapuolueen ehdokkaan pienpuolueille tarkoitettuun ohjelmaan. (Kuvitelkaa, jos Yle olisi kevään vaaleissa yrittänyt laittaa Hjallis Harkimon debatoimaan mm. VKK:n ja feministipuolueen kanssa samaan paneeliin. Olisiko asetelma ollut reilu vai kenties jopa estänyt Liike NYT:iä saamasta kansanedustajaa?)
On kysyttävä: ”Onko vastaavalla toimittajalla ollut jotakin muuta ohjeistusta, kun hän on poikennut hallintoneuvoston päättämistä periaatteista?”
…
On ilmeistä, että Jouko Jokinen on Mediapoolin keskeinen vaikuttaja. Vahvinta vaikuttamista ”Nato-vastaisuuden torjumiseksi” on tainnut olla se, että ainoa selkeästi Suomen Nato-jäsenyyttä vastustava eduskuntapuolue suljetaan vaalikeskustelujen ulkopuolelle.
Ottaako Jouko Jokinen Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoiminnan ohjeet hallintoneuvostolta vai Mediapoolilta?
Suomen Kuvalehden entinen päätoimittaja Mauno Saari on yrittänyt nostaa blogeissaan esiin Suomeen perustetun Mediapoolin toimintaa.
Saari kirjoitti 7.3.2019:
”Suomeen on muodostettu Mediapooli, eräänlainen vaarattomalta kuulostava kerho tai klubi, jonka jäseniksi on liittynyt käytännössä koko tiedotusvälineistömme – lehdistö, Yle, Mtv, tärkeimmät kirjankustantajat.
Mediapoolin toimintaa rahoittaa valtio, valtion Huoltovarmuuskeskus.
Poolin tehtävä on torjua mm. Nato-vastaisuutta. Tulkinta ei ole minun. Se on luettavissa Huoltovarmuuskeskuksen/
Mediapoolin nettisivuilta.”
Kun Saari oli nostanut esiin Mediapoolin toiminnan, sitä ryhdyttiin salailemaan. Blogissaan 24.3.2019 hän kirjoitti:
”Sen jälkeen, kun edellinen blogini tuli julki, tapahtui jotain outoa. Mediapoolista kertovilta nettisivuilta katosi aineistoa. Olen yrittänyt lukea huoltovarmuuskeskuksen, Medialiiton ja tämän poolin sivut tarkasti uudelleen, mutta turhaan!”
Vaikuttavan uran päätoimittajana tehneen Mauno Saaren alkuperäiset jutut Mediapoolista löytyvät täältä Blogi | Mauno Saari – Kotisivut ja päiväkirja ja täältä Mediapooli taistelee Venäjää vastaan – Vastavalkea.fi. Myös Tauno O. Mehtälä on kirjoittanut syväluotaavan analyysin aiheesta Mediapooli – laitonta toimintaa? – Vastavalkea.fi
Mm. näiden Mediapoolin toiminnan perimmäistä tarkoitusta kyseenalaistavien juttujen pohjalta Suomen lehdistö on julkaissut vastineen Salaseura nimeltä Mediapooli – Suomen lehdistö (suomenlehdisto.fi), jossa pyritään kumoamaan väitteet.
“Pooli ei päätä journalistisista sisällöistä, eikä edes keskustele niistä. Siellä on keskenään kilpailevia mediayhtiöitä, jotka eivät kerro skuuppejaan toisilleen.”
“Kuten totesin, mediasisällöt eivät ole poolin agendalla. Mediapoolin tehtävä on päinvastoin puolustaa median integriteettiä eli koskemattomuutta ja riippumattomuutta.” – Tero Koskinen
Ossi Tiihonen nostaa blogissaan esille arkistolöydön, joka osoittaa, että viittaus sisällöllisiin kysymyksiin on sittemmin vaihdettu muotoon alatyöryhmät.
“Löysin netin arkistopalvelusta Mediapoolin vanhan kuvauksen päivältä 9.5.2019. Tässä vanhassa kuvauksessa sanotaan suoraan, että Mediapoolilla on sisällöllisiin kysymyksiin erikoistunut alatyöryhmä ja että Mediapoolia kiinnostavat myös informaatiovaikuttamisen ja sosiaalisen median ilmiöt.”
Mehtälän Vastavalkeaan kirjoittamassa jutussa on ote Huoltovarmuuskeskuksen verkkolehteen tehdystä haastattelusta:
”Poolitoiminnassa ovat mukana kaikkien medioiden edustajat tavalla tai toisella. Lindholmin mielestä erityisen tärkeä on sisältöryhmä, jossa medioiden päätoimittajat tekevät yhteistyötä.”
Linkki alkuperäiseen julkaisuun ei ole enää toiminnassa, mutta ei liene syytä olettaa, etteivätkö lähdeviittaukset pitäisi paikkaansa. Näyttäisi siis siltä, että syystä tai toisesta Mediapoolin on pitänyt uudelleen asemoida itsensä – ainakin julkisesti.
Tämä jos jokin on omiaan lisäämään epäluuloja kriittisesti valtamediaan suhtautuvien keskuudessa.
Maaseudun Tulevaisuus on nopealla silmäyksellä ainoa valtamedia, joka on kolumnissaan Vaikuttajan valta ja vastuu – Mielipide – Maaseudun Tulevaisuus sentään maininnut Mediapooliin viittaamalla vaikuttajamarkkinoinnin korona-aiheiseen viestintähankkeeseen, jonka tavoitteena oli tarjota vaikuttajille tietoa suoraan viranomaisilta, jotta he voisivat toimia äänitorvina seuraajakunnilleen.
Myös Tiihonen nostaa blogissaan esille vaikuttajille kohdistetun oppaan, jonka kokee ohjaavan somettajien käytöstä.
Moni saattaa muistaa eri some-julkkisten markkinoineen tutkittua ja turvallista kuin lääkeyhtiöt konsanaan – nykyään silkaksi toiveajatteluksi tiedetyin perustein.
Eikö Mediapoolin tehtävä ollut nimenomaan varmistaa pääsy luotettavaan tietoon?
Koko korona-ajan uutisointi on herättänyt laajasti ihmetystä. Klikkikilpailun ja raflaavien otsikoiden aikakaudella median hiljaisuus koskien tiettyjä aiheita suorastaan särki korvia. Aivan kuin joku olisi kieltänyt puhumasta niistä.
Vai kuinka monta rokotehaitan saaneen sydäntäsärkevää vuodatusta olet lukenut valtamediasta? Verrattuna koronan saamaan palstatilaan olisi ollut lupa odottaa myös julkista ryöpytystä ylimitoitettuja koronatoimia kohtaan, kyseenalaistuksia tarjotun hoidon hyöty-haittasuhteesta tai kohuotsikoita katteettomista rokotteita koskevista lupauksista: “Se ei sittenkään toiminut!”
Myös Ukrainan sodan eskaloiduttua lehdistö on noudattanut hämmästyttävän identtistä linjaa, mikä olisi tietysti loogista asioiden ollessa kiistämättömiä faktoja. Näin ei voi kuitenkaan väittää koskaan olevan sotapropagandan kulta-aikana. Eikö lööpeistä kilpailevien lehtien kuvittelisi mieluusti pyrkivän etsimään ja löytämään maailmalta parhaat paljastukset etusivun otsikoksi? (Nykyään ulkomailta poimitut jymyjutut kiertävät sosiaalisessa mediassa päiviä tai jopa viikkoja ennen kuin valtamedia lopulta suvaitsee tehdä niistä uutisia.)
Voisi myös olettaa, että edes joku mediatoimija kokisi eettisesti tarpeelliseksi käsitellä neutraalisti sodan taustoja sekä Venäjän geopoliittista asemaa ja raottaa kolikon toista puolta ilman ennakkoasennetta, mutta ei. Median toimesta on lähestulkoon annettu lupa kollektiivisesti vihata venäläisiä. Ja Nato – sen suhteen lehdistö vasta yksimielinen onkin ollut!
Suomalaisen median puolueellisuus on usein silmiinpistävää ja kriittinen faktantarkistus tuppaa toisinaan unohtumaan, kun kyse on Ukrainasta, jonka puolesta täällä kirjaimellisesti liputetaan.
Tässä eräs julkinen puheenvuoro Mikä ihmeen Mediapooli? | Uusi Suomi Puheenvuoro vuodelta 2016, joka muutamaa yksityiskohtaa vaihtamalla olisi yhtä hyvin voinut olla viime keväältä.
“Jokainen valveutunut suomalaisen median seuraaja on varmasti huomannut, että uutisten ja ajankohtaisohjelmien sisältö on muuttunut räikeän Venäjä-vastaiseksi.
…
Ukrainan kriisi ja Venäjän pyrkimykset ovat olleet poolin ja sen sisältöryhmän suurin ponnistus. Venäjää myötäilevät “trollausilmiöt kun ovat pyrkineet horjuttamaan suomalaisten perinteistä luottamusta joukkoviestintään”. Ja on taisteltava “koti- ja ulkomaisten propagandasivustojen suoltamaa disinformaation vastaan”.
Toinen suuri Mediapoolin ponnistus on jukuripäisen Suomen kansan käännyttäminen Nato-jäsenyyden kannalle.”
On selvää, että medialla on suuri vaikutus paitsi yleiseen mielipiteeseen myös mielialaan yhteiskunnassa, eikä näin ollen sananvapaus voi ohittaa vastuuta koska tahansa. Ei siis olisi yksistään huono asia, jos Mediapoolissa vedettäisiin linjoja sen suhteen, millainen journalismi on eettistä ja minkälaiset paljastukset voisivat potentiaalisesti kääntyä uhkaksi koko yhteiskuntajärjestykselle.
Viime vuosien aikana onkin tullut suoranainen tarve sellaiselle taholle, joka valvoo, ettei vastuullinen media lietso paniikkia, anna katteettomia lupauksia, tietoisesti harhaanjohda ihmisiä tai lisää vastakkainasettelua yhteiskuntaan.
Niin. Mistähän sellainen saataisiin?