Miten turvallista olisikaan elää siinä uskossa, että korona-aikana tieteellinen näyttö ohjasi päätöksiä ja kaikki epäinhimilliset toimet tehtiin kaikkien yhteinen hyvä mielessä – asiantuntijatietoa kunnioittaen. Se ei kuitenkaan valitettavasti mennyt sinne päinkään ja sen ovat myöntäneet nyt jo lukuisat aitiopaikalta kulissien takaista toimintaa seuranneet ihmiset.
Kaikille korona-ajalta tuttu Asko Järvinen myönsi Puheenaihe-podcastissa pandemian olleen poliittinen. (Lämmin suositus koko jakson katsomiselle.) “Mitä pidemmälle me on menty, sen enemmän se politiikka on taistellut asiantuntijuutta vastaan.”
Hän myös Ylen ykkösaamussa 11.11.2023 kertoi heti rokotusten alusta asti olleen tiedossa, ettei se estä tartuttamista. Uppiniskaisimmat jaksavat edelleen väittää, ettei suojaa taudilta koskaan luvattukaan. Kuitenkin sekä koronapassi että hoitajien pakkorokotuspykälä 48a perustuivat juuri sille oletukselle, että rokottautuminen estäisi sekä taudin saamista sekä sen levittämistä. Myös juontajan kysymys paljastaa tämän olleen yleisesti omaksuttu käsitys vielä kolme vuotta myöhemmin:
🎉 #LassenPäivä #HistoriaMuistaa #Rokotukset #SOTE
— 𝑱𝒆𝒏 (@botjjen) November 11, 2023
Asko Järvinen,
Ykkösaamu 11.11.23 👇 #Pykälä48 #Lakipykälä48a #Hoitajapula #Pakkotyölaki #Rokotehaitta pic.twitter.com/LjSGYtqLDf
On ymmärrettävää, että peruskansalainen on asennemedian kertoman varassa, mutta viimeistään nyt on ilmiselvää, että useiden asiantuntijoiden ja terveysalan ammattilaisten keskuudessa on ollut tiedossa koronatoimien perusteettomuus, joten miksi yhteiskuntaa niin lukemattomin tavoin vahingoittanut ajanjakso hyväksyttiin ilman vastalauseita?
Julkaisimme aiemmin rohkean hedelmöityshoitobiologin näkemyksen siitä, millainen kulttuuri hänen mukaansa vallitsi terveysyhteisössä ja sama kaava tuntuu toistuneen joka maassa. Tieteestä oli tullut uskonto ja sitä kyseenalaistavista harhaoppisia.
Kysymykset eivät johtaneet normaaliin tieteelliseen keskusteluun vaan lokerointiin. Itse olen ollut koko elämäni lääkemyönteinen ja rokotemyönteinen ihminen. Olen luottanut valvontaviranomaisten ja ammattilaisten arviointikykyyn ja työmoraaliin. Aikaisemmin näistä aiheista oli voinut keskustella, mutta koronarokotteen kohdalla jostain syystä ei. Luonnollisesti olisi pitänyt keskustella, olihan kyseessä kokonaan uusi teknologia. Eräs sairaanhoitaja pohti ääneen, uskaltaisiko rokotetta ottaa ja oliko sitä tutkittu riittävästi tuotteen tultua markkinoille niin nopealla aikataululla – tällainen pohdinta johti työyhteisössä selän takana rokotevastaiseksi lokerointiin.
Maikkarin toimittaja Ivan Puopolo kertoo Mika Vauhkalaa haastatellessaan, että neljä eri terveysalan asiantuntijaa myönsi kulissien takana, ettei hallituksen koronapolitiikalle ollut päteviä terveydellisiä perusteita, mutta oman tai työnantajan maineen suojelu esti kertomasta asiaa julkisesti.
Toisessa aiheeseen liittyvässä jaksossa Puopolo kertoo, millainen asenneilmapiiri toimittajien kesken vallitsi, kun tuotantotalouden professori Paul Lillrankin ammatillinen näkemys poikkesi muiden hegemonisesta hokemasta.
On suorastaan koomista, että korona-ajan järjettömyyksistä uskalletaan puhua näin painokkaasti ja konsensusta paheksuen nyt, kun tueksi on saatu “liukkaalla kelillä liukastellaan enemmän” -tyylinen tutkimus, jonka johtopäätös oli…*rummunpärinää*
Korona-aikana lietsottiin polarisaatiota ja leimattiin toisinajattelijoita.
Toivottavasti ensi kerralla ihmiset uskaltavat luottaa omiin silmiinsä, korviinsa ja kuudenteen aistiinsa eivätkä jää odottamaan itsestäänselvissä asioissa tiedettä näkemystensä tueksi – sekä pitävät huolen, ettei yhteiskunta enää koskaan ajaudu moiseen hulluuteen.