Näin tasa-arvon päivän jälkimainingeissa pohdin hieman tasa-arvon periaatetta. Se edellyttää, että kaikilla ihmisillä on samat mahdollisuudet ja että päätökset tehdään objektiivisesti ja puolueettomasti. Jokaisella on siis mahdollisuus menestyä omilla kyvyillään. Absoluuttista tasa-arvoa, jossa kaikki ovat täysin samanlaisia, ei kuitenkaan ole olemassa. On silti tärkeää pyrkiä kohtelemaan kaikkia ihmisiä oikeudenmukaisesti ja tasavertaisesti. Yhdenvertaisuus ja aito tasapuolinen kohtelu ovat keskeisiä tasa-arvon edistämisessä.
Viime vuosina kaiken näennäisen yhdenvertaisuuden korostamisen keskellä yhteiskunnassamme on alettu väittää tasa-arvoksi sellaisia asioita, jotka ovat kaukana siitä.
Tasa-arvoa ei ole:
Positiivinen syrjintä, jolla pyritään edistämään eri ryhmien tasa-arvoa kuten esimerkiksi erilaisten kiintiöiden käyttöä rekrytoinnissa tai opiskelijavalinnoissa ei ole tasa-arvoa, vaan se luo epätasapainoa ja kohtuuttomia etuoikeuksia. Käytännössä se johtaa tilanteisiin, joissa yksi ryhmä saa etua toisen ryhmän kustannuksella, mikä on kaikkea muuta kuin oikeudenmukaista. Tasa-arvo ja muiden suosiminen ovat keskenään ristiriidassa, koska tasa-arvon periaate pyrkii poistamaan epäoikeudenmukaisuutta.
Intersektionaalinen feminismi, jonka edellinen hallitus otti ohjenuorakseen vedoten tasa-arvoon. Tämä kyseinen liike ei kuitenkaan ole mikään tasa-arvoliike, vaan se elää ihmisryhmien lokeroinnista eriarvoisiin ryhmiin. Tällaisella lokeroinnilla ei tasa-arvoa edistetä, vaan se eristää ihmiset entistä enemmän toisistaan.
Woke-ideologian pyrkimys tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden edistämiseen on epäonnistunut toteutuksessaan. Koko woke-ajattelu on johtanut polarisaatioon, demonisointiin ja eriarvoistumiseen yhteiskunnassa. Koko ideologia edistää syrjintää ja epätasa-arvoa, koska yksilöitä arvioidaan ryhmäidentiteettiensä perusteella eikä yksilöllisten ansioittensa perusteella. Woke-ideologiassa vallitsee myös “cancel-kulttuuri”, jossa henkilöiden ideat, jotka eivät sovi woke-ajattelun puitteisiin, pyritään hiljentämään tai poistamaan julkisesta keskustelusta. Syrjintä, epäoikeudenmukaisuus ja sananvapauden rajoittaminen eivät kuulu tasa-arvoon. Tasa-arvoon kuuluu, että kaikilla ihmisillä on yhdenvertainen mahdollisuus osallistua julkiseen keskusteluun.
Sukupuolineutraalin kielen avulla voidaan vaikuttaa siihen millä tavalla sukupuoliroolit ymmärretään yhteiskunnassa, mutta sen käyttämisellä ei tasa-arvoa tapahdu. Tutkimuksissa on havaittu, että sukupuolineutraalin kielen käyttäminen ei poista sukupuolisidonnaista ajattelutapaa. Tasa-arvon edistäminen tapahtuu tekojen ja toimintamme kautta eikä pelkän kielenkäytön välityksellä. Kielen tarkoituksena on kommunikoida ja jakaa tietoa, se ei automaattisesti tue tai vastusta tasa-arvoa. On myös tärkeää huomata, että vakiintuneet ammattinimikkeet eivät määritä sukupuolta, vaan ne ovat hyväksyttyjä tapoja nimetä tiettyjä tehtäviä tai ammatteja. Tasa-arvolaki varmistaa sukupuolten välisen yhdenmukaisuuden, eivät teennäiset ammattinimikkeet.
Tasa-arvo ei suinkaan tarkoita turvallista tilaa ja tasajakoa, vaan myös tosiasioiden kohtaamista ja tuloeroja.