Artikkeli on lainattu Markku Siiran blogista, jossa hän on tarkastellut maailmanpolitiikkaa, valtarakenteita ja talousjärjestelmää jo vuodesta 2018.
“Lähtökohtanani oli huomio siitä, että yksinapainen, länsikeskeinen maailmanjärjestys on tullut tiensä päähän. Elämme uuden ja vanhan järjestyksen epävakaassa välitilassa, siirtymävaiheessa kohti jotain uutta, ehkä niin sanottua ”moninapaista maailmaa”.
Tähän mennessä, olen julkaissut jo tuhatkunta artikkelia geopolitiikasta ja kansainvälisistä suhteista. Tarkastelun keskiössä ovat olleet erityisesti Yhdysvallat, Kiina, Venäjä ja Iran, sekä tietysti Suomi ja Eurooppa.” – Markku Siira, kirjoittaja
Lontoon ja Washingtonin väliä suhaava toimittaja ja politiikan tutkija Sumantra Maitra ei mainitse nimiä, mutta hän sanoo keskustelleensa ”luoteiseurooppalaisten viranomaisten” kanssa, jotka ovat ”vihaisia balttialaisille kollegoilleen”.
Baltian maiden poliitikkojen viimeaikaiset ulostulot ovat herättäneet närkästystä Nato-piireissä. Maitran mukaan, ”näyttää olevan melkein luonnonlaki, että mitä pienempi protektoraatti sijaitsee vertaiskilpailijan välittömässä läheisyydessä, sitä suurempi on sen poliittisten johtajien hysteerinen hulluus”.
”Aivan kuten Tšekkoslovakia ei riittänyt Hitlerille, ei Ukrainakaan riitä Putinille”, Liettuan presidentti Gitanas Nausėda sanoi äskettäin ja lisäsi, että Putin voidaan pysäyttää vain voimalla.
Latvian presidentti Edgars Rinkēvičs vaikuttaa tekevän X-viestipalvelussa kännipäivityksiä, sillä hän vaati Venäjää tuhottavaksi: ”Meidän ei pidä vetää punaisia viivoja itsellemme, meidän on vedettävä punaisia viivoja Venäjälle, eikä meidän pitäisi pelätä niiden täytäntöönpanoa. Ukrainan on voitettava, Venäjä on voitettava. Venäjä delenda est!”, hän innostui.
Suomen ulkoministeri Elina Valtonen jatkoi samoilla linjoilla. Politico -lehti uutisoi hänen todenneen, että ”länsimaiden, mukaan lukien Yhdysvaltojen, ei pitäisi täysin poissulkea ajatusta joukkojen lähettämisestä Ukrainaan, mikäli olosuhteet siellä heikkenevät”. Viron pääministeri Kaja Kallas toisti saman ajatuksen.
The American Conservative -lehden toimittaja Maitra ihmettelee Naton kääpiömaiden poliitikkojen lausuntoja. ”Miksi kuuntelemme näitä hulluja [Baltian maita ja Suomea] ja kohtelemme heitä vertaisinamme Naton sisällä? Miksi meidän pitäisi ottaa vakavasti henkilöitä, jotka haluavat antaa ydinasevallalle Karthago-kohtelua?”, hän ihmettelee.
Toki tämän äkillisen taisteluinnon pääsyyllinen on Ranskan Emmanuel Macron, mutta hänen sotaisa retoriikkansa on lopulta vain tyhjää puhetta. Macronin väitetäänkin pelaavan valtapeliä Saksaa vastaan EU:n johtavasta asemasta.
Baltian traumavaltioiden uhkakäsitykset ja pelot Venäjää kohtaan saattavat olla osin perusteltuja, mutta ne poikkeavat Länsi-Euroopan tai Yhdysvaltojen ulko- ja turvallisuuspoliittisista huolista.
Atlantistisesti orientoitunut Maitra kehottaa baltteja rauhoittumaan. Jos jokin Baltian maa päättää mennä sotimaan ukrainalaisten rinnalle Venäjää vastaan, se voi toki tehdä niin, mutta heidän kotimaahansa kohdistuva Venäjän vastaisku ”ei välttämättä aktivoi Naton viidettä artiklaa”.
Maitran mielestä balttien ja muiden sotaintoisten tulisi muistaa, että Nato on puolustusliitto, jonka jäsenmaa voi pysytellä turvassa ”klubin” sisällä sillä ehdolla, ettei se ryhdy kärhämöimään jonkin ulkopuolisen tahon kanssa (ilman Washingtonin nimenomaista lupaa ja määräystä?).
Maitran mukaan presidentti Trump oli oikeassa siinä, ettei Yhdysvaltojen tulisi puolustaa ketään, jonka toiminta on ”ristiriidassa kollektiivisen turvallisuuden kanssa”. Baltian maiden ja Yhdysvaltojen uusimman protektoraatin, Suomen, olisi korkea aika sisäistää tämä näkemys.
”Jos he haluavat vetää Amerikan sotaan tai käynnistää ydinkonfliktin, heitä kohdellaan Amerikan kansan vihollisina”, toimittaja selventää.