Voimme edesauttaa hermoston palautumista kuormituksesta toimimalla oikein päivittäisessä elämässä. Itselleni tämä on elintärkeää ja yritän panostaa siihen mahdollisimman paljon. Olen sitä mieltä, että lähes jokaisen länsimaisen ihmisen olisi syytä lisätä päivittäistä aikaa, joka liittyy mielen ja kehon palautumiseen. Kuormituksemme on erittäin korkealla tasolla ja moni ei ymmärrä sitä. Ajatellaan vain ”kyllä minä nukun ihan hyvin” ja mietitään sen olevan riittävä mittari kaikelle palautumiselle. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole.
Oma ymmärrykseni palautumiseen liittyen lisääntyi ravintoainepuutoksen aiheuttaman aivovaurioni vuoksi. Kun vaurio syntyi ja tila oli akuutti, en tiennyt olinko psykoosissa vai tapahtuiko minulle jotakin muuta. Pääni oli todella sekaisin ja kärsin neurologisista oireista, suolisto-oireista, sekä mm. verenkiertohäiriöistä. Eikä tilannetta helpottanut se, että kukaan ei ymmärtänyt mitä tapahtuu. Lääkärit kyselivät minulta ”mitä tuo kaikki on?” Kun neurologi lopulta vahvisti epäilykseni hermostoperäisistä oireista ja antoi diagnoosin ”keskushermoston toimintahäiriö”, sain pahimpiin oireisiin hurjan lääkereseptin, jolla tilanne alkoi hieman helpottua. Tästä tilasta pikkuhiljaa noustuani ja pahimman vaiheen ohitettuani, tuntui siltä, että ihan kaupassa käynti ja muut päivittäiset normaalit asiat ahdistivat ja olivat aivan liikaa. Ylikierroksia oli hurjasti ja tuntui kuin olisin lievässä paniikkihäiriössä kellon ympäri, joka päivä. Lähes kaikki ärsykkeet olivat liikaa, myös äänet ja valo. Yöunetkin lähtivät jopa mustikoita syömällä, kun nekin piristivät liikaa. Olin siis todella herkässä tilassa.
Ensimmäiseksi muutin asenteeni kaikkeen pääosin positiiviseksi, muuten olisin tullut hulluksi. Se oli omanlaisensa projekti, sillä olin siihen asti ollut tosi negatiivinen jätkä, joten piti opetella miettimään asioita uudella tavalla. Palautuminen oli otettava yhdeksi elämäni prioriteetiksi ja aloin etsiä kaikenlaisia keinoja, jolla rauhoitin hermostoani jatkuvasti. Nykyään käytän samoja keinoja stressin alentamiseen ja näillä oppimillani tavoilla parannan elämän laatua.
Päivät kannattaa aloittaa rauhallisesti, ei hyppäämällä suoraan silmien auetessa esim. sosiaalisen median myllyyn. En enää muista kuka kuvaili tämän, mutta hän sanoi ”jos alat heti herätessäsi lukemaan viestejä sängyssä, kehosi reaktio on kuin 25 ihmistä puhuisi päällekkäin makuuhuoneessasi sinulle”. Eli tsekkaa puhelin vasta aamutoimien jälkeen, muuten päivä alkaa heti extrakierroksilla.
Metsälenkki on loistava tapa aloittaa päivä, sillä kirkas valo toimii aamulla signaalina keskuskellolle ja näin vuorokausirytmimme pysyy kohdallaan. Siitä on hyvä lähteä, sillä jo 15 minuutin kävely metsässä rauhottaa elimistöä.
Pysähtyminen kiireen keskellä laskee stressitasoja – vaikka vain 3 minuutiksi kerrallaan, mutta tämä on toistettava joka päivä ja esimerkiksi 3 kertaa päivässä.
Meditaatio on ollut itselle suuri voimavara. Sen ja ravintoasioiden avulla sain ylitettyä suurimmat haasteet hermostovauriooni liittyen. Alussa tuntui, että en enää kykene elämään tässä yhteiskunnassa, olin sen verran hajalla. Jotain piti keksiä nopeasti. Mietin, että itämaisissa kulttuureissa mielenhallinnalla on tehty valtavasti asioita ja päätin koittaa. Se kannatti. Sain muutamassa päivässä alennettua stressitasojani ja esimerkiksi verenkiertoni parani – jalkani eivät olleet enää kylmät. Seuraavaksi paranivat yöunet. Ne olivat selkeitä merkkejä hyödyistä ja nyt olen päättänyt jatkaa lopun elämääni tätä taitoa. Se nähtävästi muuttaa minua ihmisenä ja olen kiitollinen muutoksista, joita jatkuva harjoittaminen saa aikaan. Meditointi on ollut supervoimani viime vuosina, jolla olen jaksanut painaa eteenpäin valtavan työtaakan alla ja teen meditaation aamulla ennen päivän muita juttuja. Myös ideat rikastuvat tätä kautta, saan enemmän irti omasta päästäni ja samat keinot joilla aiemmin paransin itseäni, ne kantavat nyt elämän muissa haasteissa. Meditoin, jotta jaksan paremmin tässä hetkessä, en hae siitä pakopaikkaa, vaan vahvistan sillä itseäni.
Ravinnolla ja lisäravinteilla on ollut valtava merkitys omassa jaksamisessa ja toipumisessa aivovauriosta. Jos kärsii insuliiniresistenssistä ja aivot eivät tästä johtuen saa tarpeeksi energiaa, miten hermosto- ja aivoperäisistä ongelmista voi toipua? Aivojen energiansaanti saattaa häiriintyä siten, että jopa 30% tarvittavasta energiamäärästä jää vajaaksi. Aivot eivät toimi oikein tällaisessa tilassa. Teollista ruokavaliota syövillä on myös matala-asteista tulehdusta aivoissa ja tulehdusta alentava ruokavalio olisi syytä vaihtaa tulehdusta ruokkivan tilalle. Kun mennään yksittäisten ravintoaineiden puolelle, aivovaurioni johtui B1-vitamiinin puutoksesta, joka vaikuttaa myös elinten energiansaantiin. B1-vitamiini eli tiamiini, vaikuttaa aivojen välittäjäaineisiin – glutamaattiin ja GABA:n (GABA = gamma-aminobutyric acid/gamma-aminovoihappo). GABA-järjestelmä on ns. aivojen rauhoittava puoli. Kun sen toiminta häiriintyi vitamiinin puutoksella, glutamaattitaso nousi liian korkeaksi ja valkoinen aivoaines alkoi tuhoutua. Tämä akuutti prosessi käynnistyy yleensä jonkinlaisella traumalla ja tässä kohtaa oltiin diagnoosien tasolla, muttei kukaan osannut kertoa mistä oireiluni johtui.
Tämän tilan hoitaminen ei ole aivan yksinkertaista ja se tarvitsee terapeuttisen lähestymistavan, eikä sitä saa korjattu esim. pelkällä ruoalla, mutta se saadaan kuitenkin käännettyä toiseen suuntaan. Mainittakoon tässä, että myös diabeetikoiden hermosto-oireet (neuropatiat ym.) johtuvat usein samasta syystä – eli tiamiinin puutoksesta.
Vagushermon toiminta saattaa häiriintyä tiamiinin puutoksella ja myöskään tästä johtuen hermosto ei enää välttämättä palaudu rasituksesta. Kaikki jotka tietävät vagushermon ja sen toiminnan, ymmärtävät kuinka laajat vaikutukset jo pelkästään sillä voi olla. Yleisesti ottaen tiamiinin puutos aiheuttaa todennäköisesti hermosto-oireita, suolisto-oireita tai verenkiertoon liittyviä oireita ja minulla oli niitä kaikkia. Olen käyttänyt monia hermostoa rauhoittavia ravintoaineita ja sain selkeitä vaikutuksia elämänlaadun parantamiseksi.
Mineraaleista esimerkiksi magnesiumtasot ovat usein riittämättömät ja magnesium on hermostoa rauhoittava ravintoaine, myös migreenit voivat johtua magnesiumin puutoksesta. D-vitamiini parantaa yöunta ja sen taso kannattaa muutenkin optimoida järkeväksi, se linkittyy lähes kaikkiin sairauksiin. Muutkin B-ryhmän vitamiinit auttoivat paranemisprosessia. Aminohapoista sain selkeästi apuja ja mainittakoon vielä kurkumauute, sillä se alentaa tehokkaasti esim. univajeesta aiheutuvaa tulehdustilaa aivoissa. Ravintoaineet toimivat synergisesti kehossa ja perusasioiden kuntoon hoitaminen auttaa usein monien sairauksien hoidossa. Esimerkiksi B-ryhmän vitamiinit eivät näytä suojaavan aivoperäisiltä sairauksilta, mikäli omega3-rasvahappojen tasot eivät ole kunnossa. Ja tämä keissini on loistoesimerkki siitä, miten jo yhden ravintoaineen puutos voi tärvellä elimistön toiminnan.
Liikunta oli mietittävä siten, ettei se lisännyt stressiä ja palautuminen oli jälleen kaikki kaikessa. Esimerkiksi suht reippaat pitkät kävelyt ovat parempia hermostolle kuin tunnin kovempi juoksulenkki ja sellaisiin kykenee jokainen ihminen, jonka jalat toimivat. Rauhallinen kävely ja ulkoilu alentavat stressitasoja. Yleisesti alle 45 minuutin mittaiset kovat treenit ovat parempia kehon testotasoille – näin ne pysyvät korkealla eikä arvot sukella jokaisen treenin aikana. Lihaskuntoa tein vuosia pelkällä kehonpainolla, näin en kuormittanut hermostoani liikaa punttisalilla. Kun treenasin potkunyrkkeilyä 40-vuotiaana, tein sen täysin sillä ajatuksella, että joka treenistä pitää palautua ja jätin seuraavat harjoitukset väliin, jos huomasin hermostoni reagoivan liikaa. Menin aika äärirajoilla, mutta onnistuin pitämään ohjat käsissäni rasituksesta huolimatta. Ehkä se touhu oli silti hieman liikaa ja onnekseni jouduin sen lopettamaan muista syistä.
Nykyisin ehkäisen univajeen aiheuttamia ongelmia lyhyillä HIIT-treeneillä aamuisin – tekee ihmeitä, kun yöuni on ollut jostain syystä surkea eikä ajatus kulje.
Yöunet olivat minulle tärkein asia alusta asti ja niihin panostin kaikin tavoin. En sietänyt oikeastaan yhtään valoa ja kämppä oli aina saatava hämäräksi tai minä valvoin, ja siinä tuli aina seinä vastaan. Onneksi tämä valoherkkyys on helpottanut ja selvä parannus on tapahtunut vielä viimeisen 6kk aikana. Olen edelleen erittäin tarkka näissä asioissa, mutta nykyään pääsen nukkumaan paljon helpommin. Yleisesti ottaen illalla ei saisi enää katsoa näyttöjä ja valoja pitäisi himmentää, jotta yöunista tulisi laadukkaammat. Sinivalo sotkee kehon kellot ja tämä vaikuttaa meihin jokaiseen, kuvittelet sitten muuta tai et. Joillakin se näkyy selvemmin ja joillakin saattaa tuntua, että ei ole mitään väliä. Molemmissa tapauksissa tummennusverhot todennäköisesti kuitenkin parantaisivat unen laatua. Sokeriaineenvaihduntakin kärsii, jos nukut liian kirkkaassa valossa ja klo 23 jälkeen toistuvasti kirkkaalle valolle altistuminen lisää masennuksen kaltaista mielialaa. Nuorilla kirkas sininen yövalo voi aiheuttaa hermosto-oireita ja lapsen tai nuoren kehittyvälle hermostolle tällainen on katastrofi.
Aikuiset kestävät valoa hieman paremmin, mutta vanhuksilla alkaa tulla ongelmia melatoniinin erityksen kanssa. Illalla kannattaakin sulkea ruudut – ei sieltä mitään järkevää kuitenkaan tule – ja terveyttä edistävä tapa rauhoittua on lukea ihka oikeaa kirjaa. Hermosto rauhoittuu jo n. 15 minuutin lukemisella ja tätä ei itse asiassa tapahdu saman tekstin lukemisella ruudulta. Toinen hyvä tapa voisi olla seurusteleminen sen oman kumppanin kanssa illan viime minuuteilla…
Kämpän saa helposti unta tukevaksi pienillä säädöillä. Alhainen lämpötila makkarissa edistää yöunta ja alasti nukkuminen on parempi kehon hormonitoiminnalle, kuin vaatteet päällä nukkuminen. Kuorsaamisen eliminointi on tärkeää ja siihen sain apuja vasta äskettäin, pari ystävääni oli testannut suun teippausta nukkuessa ja suositteli sitä minulle. Sehän toimi loistavasti.
Käytin kaikkia näitä keinoja, jotta selviydyin haasteistani ja tällaisilla keinoilla olen toipunut edelleen, vaikka työmäärä on ollut aika hurjalla tasolla viimeisten kolmen vuoden aikana.
Olen vähentänyt akuutissa vaiheessa määrättyjä lääkkeitä alle yhteen kymmenesosaan siitä, mitä jouduin alussa ottamaan ja annosten vähentäminen on helpottunut viime vuosina merkittävästi. Lääkelasku on ollut vuosikausia kestävä vaikea prosessi, koska alkuaikoina palautuminen otti aina aikamoista takapakkia jokaisen lääkelaskun jälkeen ja olo oli hirveä jokaisen laskun aikana. En kuitenkaan halua käyttää lääkkeitä, joilla ihmisille tulee sivuvaikutuksena mm. 2. tyypin diabetes. Nyt olen jo reilusti voiton puolella.
Diagnoosin olisi pitänyt olla Wernicken enkefalopatia, mutta se tyrmättiin, koska en ollut alkoholisti. Paraneminen olisi ollut nopeampaa, jos olisin saanut heti oikean diagnoosin ja tarvittavia ravintoaineita. Tajusin asian vuosia myöhemmin ja nykyään lääkäritkin ovat kanssani samaa mieltä. Tila voi syntyä mm. korkealla hiilarilla ja ultra-prosessoidulla ruoalla. Alkoholisteilla sitä esiintyy usein, koska alkoholiaineenvaihdunta tyhjentää tiamiinivarastot nopeasti. Se voi syntyä myös raskaana oleville naisille luokattoman surkeasta ruokavaliosta. Ja tila on hengenvaarallinen. Itselläni se sai startin kaikesta siitä sekoilusta jota tein 20-vuotiaana ja kun treenasin bodausta syöden tyhjiä kaloreita kahden ihmisen edestä.
Kun sain trauman 2007, nämä pinnan alla kytevät asiat realisoituivat. Pahin aika oli välillä 2007-2008 ja silloin luulin kuolevani oireisiin – olin sen verran rajamailla eikä mikään tuntunut toimivan kehossani. Toipuminen alkoi vuonna 2008 ja on kestänyt tähän mennessä n. 16 vuotta. Viimeiset 5 vuotta ovat olleet hurjaa paranemista, kun viimein löysin juurisyyn ja annoin keholle sen tarvitsemat ravinteet, oikealla tavalla.
Kirjoitin kaikkiaan seitsemän sivua oireita paperille, kun menin neurologille – yhteensä 47 eri oiretta. Ja vaikka se ei lääkärikieltä ollutkaan, kaikille oli kuulemma lääketieteellinen vastine. Nyt kun olen selättänyt suurimman osan näistä ja taidan pikkuhiljaa saada loputkin krempat aisoihin, ei voi kuin ihmetellä mihin kaikkeen keho pystyy, kun sille antaa oikeat rakennuspalikat. Mieli vaikuttaa valtavasti kehon toimintoihin, mutta se ei ole kaikki kaikessa. Koneemme tarvitsee myös ravintoaineet, joilla se toimii. Moni unohtaa aina toisen puolen tästä yhtälöstä, mutta itse alan oppimaan kokonaisuuden merkityksen. Kantapään kautta…