Kanto julkaisee mieluusti asiallisia mielipidekirjoituksia puumerkissä. Tässä Jenni Aaltoselta Case: covidpassin tuomion herättämiä ajatuksia.
Oikeusjutussa Case: Covidpass tuli käräjäoikeudelta päätös, jonka perustelut ovat eriskummalliset.
Kysymys: Onko koronapassilain mukainen kohtelu syrjivää eli onko laki itsessään syrjivä?
Perustelu: “Oikeus katsoi, että yhdenvertaisuuslain mukaan erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin”
Tässä ei nähdäkseni vastata kysymykseen: oliko se laki syrjivä vai ei?
Korona-aika on onneksi takanapäin. Kuitenkin sen vaikutukset näkyvät vielä ihmisissä ja yhteiskunnassa. Korona-ajan negatiiviset vaikutukset voidaan nähdäkseni jakaa kolmeen eri ryhmään: harmillisiin, haitallisiin ja vaarallisiin.
Harmilliset vaikutukset ovat mm. ihmisten perhe- ja ystävyyssuhteiden katkeamiset erimielisyyksiin. Uskon kuitenkin, että ihmiset osaavat itse korjata välinsä läheisiinsä ja erimielisyyksistä pääsee kyllä halutessaan eteenpäin.
Haitalliset seuraukset ovat mm. tämänkin oikeus tapauksen taustalla ollut ihmisten systemaattinen syrjintä, työpaikkojen menetykset sekä rajoitusten vaikutukset nuoriin. Nämäkin ovat ajan kanssa korjautuvia asioita. Ihmiset ovat kekseliäitä löytämään ratkaisuja.
Mutta sitten on ne vaaralliset vaikutukset.
Lainsäädännöstä puuttuu oikeusturvakeinot hallinnon mielivaltaisesta toiminnasta valittamiseen kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisin kustannuksin. Tämä ilmenee esimerkiksi tässä oikeudenkäynnissä, jossa kantaja (ja näköjään myös avustaja…) on joutunut ottamaan henkilökohtaisen yli 100 000 € taloudellisen riskin sen testaamiseksi oliko koronapassi perustuslain mukainen toimi.
Tämän lisäksi korona-aikana Suomessa on laitettu psykiatriseen tahdosta riippumattomaan hoitoon henkilöitä, koska he ovat ajatelleet poikkeavasti koronatoimenpiteistä tai koronasta ylipäätään. Nämä henkilöt on luokiteltu psykoottisiksi mielipiteidensä vuoksi. Varmaan jokainen ymmärtää, että jos lääkäri passittaa pakkohoitoon omien näkemysten vuoksi, ei henkilö luultavasti koe olevansa sairas. Tämä psykiatrian piirissä luokitellaan sairaudentunnottomuudeksi. Henkilö laitetaan pakkohoitoon, joka Suomessa (vastoin mielenterveyslain esitöiden henkeä ja WHO:n psykiatrista sairaanhoitoa koskevia suosituksia) perustuu käytännössä lääkitykseen. Varmaankin on helppo ymmärtää, ettei henkilö halua syödä lääkkeitä, koska ei koe olevansa sairas. Hän on ollut yksinkertaisesti eri mieltä vallitsevasta tilanteesta.
Jokainen varmasti ymmärtää, että jos yhteiskunnan oikeudentunnottomuus aiheuttaa sen, että ihmisiä pidetään “sairaudentunnottomina”, tämä kehitys on vaarallista. Yhteiskunnan käyttämien pakkokeinojen ja muiden rajoitusten on pohjauduttava todellisuuteen ja lakiin. Ihmisten erimielisyys ei voi olla syy rajoittaa perusoikeuksia.
On helppo ymmärtää, miksi korona-aika aiheutti pelkoa ja halua rajoituksiin ja toimiin. Kuitenkin tosiasioiden valossa ne eivät perustuneet todellisuuteen, vaan mahdollisiin skenaarioihin.
Nyt kun lainsäädäntömme on kehitetty vastaanottamaan seuraavaa pandemiaa paremmin, tulisi lainsäädäntöön kehittää myös varoventtiilit, niin ettei ylilyöntejä tapahdu.
Jotta ne varoventtiilit voidaan tehdä, tulee korona-ajan toimet käydä yhteiskunnassa avoimesti läpi.
Rajoitustoimet saattavat olla ymmärrettäviä, niin kuin jokainen asia maailmassa on jollain tavalla ymmärrettävä. Nämä toimet tulee käydä läpi hyväksyttävyyden näkökulmasta. Kaikki mikä on ymmärrettävää, ei ole hyväksyttävää. Jos toimet eivät olleet hyväksyttäviä, niin täytyy rakentaa lainsäädäntö toimimaan, niin ettei vastaavaa enää tapahtuisi uudelleen. Oikeusturva on rakennettava sellaiseksi, että sen käyttö on käytännössä mahdollista.
Feodor Dostojevski, Kellariloukku
Heti tultuani sisään eräs upseeri nolasi minut. Seisoin biljardipyödän luona ja olin tietämättäni tiellä ja hänen piti päästä ohitseni; hän tarttui hartoihini ja sanomatta sanaakaan – varoittamatta ja selittämättä – siirsi minut paikaltani ja kulki itse ohitseni ikään kuin ei olisi minua huomannutkaan. Olisin antanut anteeksi, jos hän olisi lyönyt minua, mutta minun oli mahdotonta antaa anteeksi sitä, että hän siirsi minut paikaltani edes minua huomaamatta.
Piru ties, mitä olisin antanut oikeassa säännönmukaisessa, kunnon riidassa, sellaisessa, joista kerrotaan kirjallisuudessa! Minua oli kohdeltu kuin kärpästä.