Elät Molokin kidan partaalla

Kantomedian seuraajista varmaankin suurin osa on havainnut, että yhteiskunnan koneiston tuottamissa ratkaisuissa tuntuu olevan koko ajan vähemmän järkeä ja inhimillisyyttä. Ja mikä oudointa, varsinkin Suomessa valtaosa ihmisistä ei tunnu huomaavan tätä kehitystä. Osa syyttää tapahtumista taustalla naruista vetäviä ryhmiä, uskoen jopa suuren osan ihmisistä olevan jossakin suunnitelmassa mukana, mutta näin ei kuitenkaan pohjimmiltaan ole.

Olen jo muutaman vuoden kasannut ajatuksia yhteiskuntamme rakenteista ja sen ongelmista ja kutsunut kokonaisuutta nimellä Golem ja Molok. Toiset käyttävät samasta asiasta toisia nimiä, kaikki ovat yhtä hyviä.

Bruce Bardy kirjoittaa Brownstone Institutessa samasta asiasta, niin hyvin, että liitän artikkelin suomennoksen tämän jutun lopuksi. Voitte kelata ja lukea sen ennen tämän tekstin lukemista.

Mikä on Golem?

Asian ymmärtämiseksi on hyvä tyhjentää mieli kaikista ideologioista sekä salaliittoteorioista. Kuvaisin Golemia näin:

Golem on teknologisen kehityksen, teknokraattisen ajattelun, byrokratian kasvun, inhimillisen välinpitämättömyyden ja informaation määrän kasvun tuottaman kasvavan monimutkaisuuden summa, sekä kaikesta edellisestä kasvavan hallitsemattoman kokonaisuuden pakonomaisesta ylläpitämisestä muodostuva hirviö.

Golem on nyt myös Bruce Bardyn artikkelissaan kuvaama valtiokoneisto. Käytännössä se koostuu ihmisistä ja heidän ratkaisuistaan, jopa demokratiasta ja ihmisten omasta mielestään hyvistä aikeista, mutta sen tuottama yhteiskunta on hengetön ja epäinhimillinen.

Golem on ihmistä suurempi ja ihmiset ovat sitä pyörittäviä osia. Useimmat heistä jopa uskovat pyörittämisen olevan välttämätöntä. Ja heitä on paljon. Esimerkiksi Yhdysvaltojen Golemille, sen hallitukselle, työskenteli vuonna 2022 lähes kaksikymmentä miljoonaa ihmistä.

Yhdysvallat on läntisen maailman Golemin suurin vaikuttaja ja esimerkiksi koronapandemian järkyttävien ihmisoikeusloukkauksien sekä kärsimyksen tuottaja valtiokoneistonsa lukuisilla kolmikirjaimisilla virastoilla, joiden yhteydet mm. lääketeollisuuteen ovat tiiviit. Hierarkkisessa rakenteessa toiset Golemin osat, kuten WHO ja WEF, EU:n EMA, sekä täällä Suomessa THL, toteuttavat edelleen USA:n Golemin tuottamia ohjeita ja määräyksiä. Yksittäisen virkamiehen on lähes mahdotonta vastustaa tätä koneistoa ja myös poliittinen koneisto on nyt osa tätä Golemia. Kuolonspiraali on näin valmis ja se pyörii yhä kiihtyvällä sekä hullummalla vauhdilla.

Ja spiraalia on vaikea pysäyttää. Korjausliikkeiden yrittäjät eivät tule valituiksi vaaleissa, heitä ei kuunnella palavereissa, heidän pöytiinsä ei istuta työmaaruokaloissa, he saavat potkut, he saavat Wikipediaan mustamaalaavan sivun, sekä tulevat cancelloiduiksi tiede- ja taideyhteisöistä.

Bruce Bardy:

State singularity is the ultimate collectivism. Valtion singulariteetti on äärimmäistä kollektivismia.

Kasvavassa valtion koneistossa mukana oleminen on henkilökohtaiselle elämälle hyödyllisempää kuin oikein toimiminen. Golemissa työskentelevät ihmiset saavat Golemilta turvan omalle henkilökohtaiselle elämälleen. Näille ihmisille, jotka työskentelevät ylläpitääkseen järjestelmän linjaa sekä sen kertomusta, narratiivia, käy yhä vaikeammaksi poiketa sen tuottamasta linjasta – vaikka he henkilökohtaisesti näkisivätkin koneen tuottavan vääriä päätöksiä, lakeja ja määräyksiä, jopa inhimillistä pahaa.

Siksi Golemia pyörittävillä ihmisillä ei löydy energiaa ja keinoja käsitellä Golemin tuottamien ongelmien todellisia inhimillisesti oikeita ratkaisuja. Useimmiten he jatkavat hiljaa työtään sen vahingoista välittämättä ja pahimmillaan he pyrkivät hiljentämään ongelmia esiin tuovia ihmisiä. He toimivat pelosta, pitääkseen kiinni omasta asemastaan heille turvaa tuottavassa Golemissa.

Osa toimii myös aidosta tietämättömyydestä, jota yllättävästi pitää yllä riitaistunut informaation kenttä. Ihmisillä on aidosti eri todellisuudet.

Esimerkiksi lääketieteestä puhuminen on politisoitunut, niin järjetöntä kuin se onkin. Viime aikoina on nähty monien lääkärien aitoja tunnustuksia siitä, etteivät he todella tienneet vaikkapa rokotteiden tuottamista haitoista. Informaatiomyrsky ja riitaisuus tuottavat todellisia informaatiokuplia, joissa suurenkin määrän ihmisiä on todella mahdollista olla näkemättä ja ymmärtämättä inhimillistä tragediaa ympärillään, vieläpä sellaista, jota he ovat itse edesauttamassa noudattaen Golemin ohjeita ja määräyksiä.

Golemia ja sen tuottamaa narratiivia hallitsevat ihmiset käyttävät nyt myös näitä riitoja hyväkseen puolustaakseen niiden narratiiveilla asemaansa. Tekopyhyydestä ja täysin avoimesta valehtelusta tulee yhä useammalle elinehto. Ja koska niin moni toimittaja, poliitikko ja viranomainen saavat elantonsa Golemin ylläpitämästä narratiivista, saavat rikoksia tehneet Golemista suojan ja rikoksen teosta tulee kannattavaa.

WHO:n johtaja Tedros Ghebreyesus ja tohtori Peter Hotez ovat puhtaalla järjellä katsoen lukuisiin ihmishenkiä maksaneisiin valheisiin syyllistyneitä rikollisia mutta Golem suojelee heitä ja heidän asemaansa.

Ja heidän kaltaisiaan on nyt paljon.

Välinpitämättömyys on voimaa Golemille. Television mainokset ja ohjelmat tuottavat tavalliselle ihmiselle tuudittavaa hymyä ja narratiivia kuin sadun piparkakkutalon noita Hannulle ja Kertulle, jotka eivät vielä tiedä noidan hyvän tarkoituksen todellista tarkoitusta. Siksi monet eivät vielä huomaa tapahtuvaa kehitystä, eivätkä osaa vaatia jopa itseensä kohdistuvasta epäinhimillisestä toiminnasta itselleen oikeutta, eivätkä edelleenkään havaitse elävänsä jo puoliksi hirviön vatsassa.

Mikä pahinta, Golemia pyörittävä koulutettujen asiantuntijoiden ja byrokraattien luokka näyttää olevan pahiten luomuksensa lumoissa. Kokemansa vastuun, oppimansa tiedon ja valtansa turvin, heissä näyttää valitettavan usein kasvaneen ylimielisyys, joka ulkoapäin näyttää täydelliseltä sokeudelta itse tuottamilleen ongelmille. Näin näistä ihmisistä on tullut Golemin elimellisiä osia.

Golemista tulee Molok

Bruce Bardy tekstissä “We approach State singularity”

At state singularity, the state becomes society and society is a product of the state. Legal norms and expectations become irrelevant. The state’s mandate is to do as it judges best – since everything and everyone are expressions of its vision.

Valtion singulariteetissa valtiosta tulee yhteiskunta, ja yhteiskunta on valtion tuote. Oikeudelliset normit ja odotukset muuttuvat merkityksettömiksi. Valtion tehtävänä on tehdä niin kuin se katsoo parhaaksi – koska kaikki asiat ja ihmiset ovat sen näkemyksen ilmentymä.

Bruce Bardyn tekstissä arvellaan, olemmeko jo yhteiskuntana luisuneet rajan yli ja kohti tilannetta, jossa Golem, kylmänä ja tunnottomana koneena ottaa täydellisesti vallan ihmisestä. Näin Golemista tulisi Molok.

Luettuani Bardyn tekstin, ymmärsin sen kuvaavan juuri samaa asiaa kuin nyt valmistelemassani dokumenttielokuvassa Kuinka Suomesta tuli Molok. Tuleva dokumentti on tarina rokotevamman saaneesta sotealan työntekijästä, joka otti rokotteet, koska Golem sitä edellytti, sai niistä työkyvyttömyyteen vievät vammat, menetti sen jälkeen toimeentulonsa sekä absurdisti jopa ammattinsa, sekä ehkä pian asuntonsa. Tämän tarinan uskoisi olevan lehdistölle herkullinen, mutta näin ei käy koska koneisto ei tunnista itse ihmiselle aiheuttamaansa ongelmaa. Hänen tarinaansa on tarjottu mm. Yleisradiolle.

Ihmisen on helppo piilottaa omatuntonsa Molokin sisään ja vaieta todellisista inhimillisistä kärsimystä tuottavista ongelmista. Vaikenemista helpottaa myös se, että vastuuta ei ota kukaan ihminen, sen ottaa Molok, ja Molokin ei hengettömänä olentona tarvitse vastuusta välittää, koska sen ainoa tavoite on pitää oma toimintansa käynnissä, eikä kollektiivin muodostama Molok välitä valehtelusta.

Toden puhumisesta Molokin ongelmista tulee yhä vaikeampaa.

Brownstone institute on julkaisijana Golem/Molokin hyljeksimä, kuten myös minä, Kantomedia sekä lukuisat muut inhimillistä, järkevää ja oikeudenmukaista maailmaa haluavat tällä hetkellä ovat. Kun itseään ja olemassaoloaan puolustava koneisto alkaa tuottaa yhä epäinhimillisempää jälkeä, se sylkee itsensä ulkopuolelle tosiasioita tunnustavat, maalaisjärkeä, keskustelua ja inhimillistä maailmaa hakevat ihmiset. Koneen sisälle jäävien ihmisten moraali heikkenee yhä enemmän itseään puolustaakseen koneisto alkaa nähdä ulkopuoliset kriitikot vihollisinaan. Golem/Molok houkuttelee ihmisiä pysymään sisällään – hintana on tosiasioista vaikeneminen, ehkäpä voisi sanoa jopa sielunsa myyminen.

Useimmat ihmiset eivät pidä valehtelusta. Siksi he mieluummin jättävät puhumatta näistä asioista, joista Molokin sisällä ei voi puhua. Juuri siksi näemme nyt sen absurdin ilmiön, että vaikkapa valtavirran narratiivia ylläpitävässä mediassa uutiset ja aiheet ovat yhä enemmän niitä näitä, puutaheinää ja todellisen asian sivusta. Vaikeneminen onnistuu parhaiten väistämällä todellisia aiheita ja se on helpointa yhteisessä kollektiivissa. Siksi todellisista ongelmista puhutaan vain koneiston ulkopuolella, siksi valtamedia on maailmanlaajuisesti hajoamassa (onneksi), ja siksi tekopyhyys rehottaa kaikkialla heille, jotka ovat heränneet ja osaavat sen nähdä.

Tilannetta kuvaa se, että teen tuota dokumenttielokuvaa täysin omalla kustannuksellani kuten Kantomediaakin. Tilaamalla substackini maksullisena voi työtäni ja kirjoittamistani tukea. Molokilla on yhteiskunnassa hallussaan rahan käyttö. Sen ulkopuolella toimiva on pakotettu kerjäämään.

Tulossa… Kantodokumentti

Miten Suomesta tuli Molok pic.twitter.com/7wJDX4xrev

— kanto.media (@MediaKanto) May 15, 2024

Bruce Bardy näkee jutunsa lopussa ratkaisuksi ihmisten oman energian vastavoimana Molokille.

Our event horizon beckons. We cannot evade it by merely slowing down on the path that we are on. Liberation requires escape velocity in the other direction.  
Tapahtumahorisontti kutsuu. Emme voi väistää sitä vain hidastamalla kulkuamme. Vapautuminen edellyttää pakonopeutta toiseen suuntaan.

Meillä ihmisillä on todella kiire inhimillistyä elottoman Molokin otteesta. Puhutaan heräämisestä ja matriisin näkemisestä ympärillään, punaisesta pilleristä. Tuo matriisi on todellinen ja siitä kertoo myös se, että matriisia ylläpitävät voimat puhuvat heräämisestä vaarana yhteiskunnalle. Mutta tällaista kieltä ei puhu ihminen vaan Golem ja Molok ihmisen suulla.

Jos tapahtumahorisontti ylitetään ja yhteiskunta todella muuttuu Molokiksi, on totaalinen kontrolli ihmisestä tämän kehityksen väistämätön lopputulos. Molokin inhimillisyyden syövää kehitystä on kuvattu esimerkiksi Pink Floydin The Wall elokuvassa, Orwellin 1984 romaanissa sekä Terry Gilliamin Brazil elokuvassa. Kaikissa näissä kehittyy maailma, jossa jonkinlaista vapautta voi saavuttaa vain olemalla osa koneistoa mutta hintana on oman inhimillisyyden hylkääminen.

Molokin valheellista maailmaa ylläpitämään valikoituvat meistä pahimmat ja heikoimmat ja heille avautuu mahdollisuus toteuttaa pahin vallanhalunsa kehittyneimmän teknologian avulla.

En itse näe tämän skenaarion toteutuvan sillä ihmiset tulevat sen heräämisellään estämään. Mutta tuo estäminen täytyy todella tehdä väkivallattomalla vastustuksella ja herättämällä yhä enemmän ihmisiä Molokin matriisista.

Brownstone institute

BRUCE BARDY

(Suomennos Sami Antinniemi apuna DeepL)

Useat länsimaiden kansalaiset uskovat elävänsä vapaassa yhteiskunnassa tai ainakin jossain sen kaltaisessa. Mutta ajan myötä viranomaiset ovat yhä enemmän alkaneet vaatia sananvaltaa kaikkeen heidän elämässään.

Ihmiset eivät voi rakentaa omalle maalleen ilman lupaa. He eivät voi harjoittaa liiketoimintaa ilman lupia ja tarkastuksia. He eivät voi antaa neuvoja ilman ammattipätevyyttä. He eivät voi kouluttaa lapsiaan valtion määräämien opetussuunnitelmien ulkopuolella. He eivät voi palkata työntekijöitä käynnistämättä lukemattomia työpaikka- ja verovaatimuksia. He eivät voi tuottaa ja myydä maitoa, juustoa tai munia ilman lupaa. He eivät voi ansaita rahaa, käyttää rahaa tai omistaa omaisuutta ilman, että heitä verotetaan ja sitten taas verotetaan.

Jeffrey Tucker kuvasi hiljattain kaikkivoipaisen manageriaalisen teknokratian kolmea kerrosta.

Hänen mukaansa syvä valtio koostuu voimakkaista ja salamyhkäisistä keskushallinnon virastoista turvallisuus-, tiedustelu-, lainvalvonta- ja rahoitusaloilla.

Keskimmäinen valtio koostuu lukemattomista kaikkialla läsnä olevista hallintoelimistä – virastoista, sääntelyviranomaisista, komissioista, osastoista, kunnista ja monista muista – joita johtaa pysyvä byrokratia.

Pinnallinen valtio koostuu lukuisista kuluttajille suunnattuista yksityisistä tai puoliyksityisistä yrityksistä, kuten pankeista, suurista tiedotusvälineistä ja valtavista kaupallisista vähittäiskauppayrityksistä, joita hallitukset tukevat, suojelevat, subventoivat ja vääristelevät. Nämä kolme kerrosta toimivat yhdessä.

Esimerkiksi rahoitusalalla, kuten Tucker havainnollistaa, syvän valtion keskuspankki Federal Reserve vetää naruista, keskimmäisen valtion rahoitus- ja rahapoliittiset sääntelyviranomaiset valvovat lukemattomia sääntöjä ja toimintalinjoja ja matalan valtion “yksityiset” titaanit, kuten BlackRock ja Goldman Sachs, hallitsevat kaupallista toimintaa. Tucker kirjoittaa, että järjestelmä on suunniteltu “läpitunkemattomaksi, pysyväksi ja yhä tunkeilevammaksi”.

Olemme lähestymässä valtiollista singulariteettia: hetkeä, jolloin valtio ja yhteiskunta muuttuvat erottamattomiksi.

Fysiikassa “singulariteetti” on yksi piste avaruusajassa. Mustien aukkojen sisällä painovoima murskaa tilavuuden nollaan ja massatiheys on ääretön. Tietojenkäsittelytieteessä “teknologinen singulariteetti” on yhtenäinen keinotekoinen superäly. Singulariteetissa kaikki muuttuu yhdeksi asiaksi. Tietopisteet lähenevät toisiaan. Normaalit lait eivät päde.

Valtiosingulariteetissa valtiosta tulee yhteiskunta ja yhteiskunta on valtion tuote. Oikeudelliset normit ja odotukset muuttuvat merkityksettömiksi. Valtion tehtävänä on tehdä niin kuin se katsoo parhaaksi – koska kaikki asiat ja ihmiset ovat sen näkemyksen ilmentymiä. Valtuuksia ei ole erotettu toisistaan valtion haarojen – lainsäätäjän, toimeenpanovallan, byrokratian ja tuomioistuinten – välillä. Sen sijaan ne kaikki tekevät mitä katsovat tarpeelliseksi. Byrokratia säätää lakeja. Tuomioistuimet kehittävät politiikkaa. Lainsäätäjät järjestävät kuulemisia ja nostavat syytteitä. Hallituksen virastot muuttavat politiikkaa mielensä mukaan. Oikeusvaltioperiaate voidaan periaatteen mielessä tunnustaa tärkeäksi, mutta käytännössä se hylätään.

Valtion singulariteetti on äärimmäistä kollektivismia. Se muistuttaa vanhaa fasismia ja kommunismia, mutta se ei ole kumpaakaan. Fasistiset valtiot panevat täytäntöön aatteen, joka on usein kansallismielinen (“ylivertaisen rodun isänmaa”), ja värväävät yksityisiä toimijoita, erityisesti yrityksiä, aatteeseensa. Kommunistiset hallinnot puolustavat työväenluokkaa ja kieltävät yksityisomistuksen (“Maailman työläiset yhdistykööt”). Singulariteettia ei sitä vastoin edistä mikään muu ajatus kuin singulariteetti itse. Perustellakseen omaa hegemoniaansa valtio puolustaa erilaisia muita asioita. Nykyaikana sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ilmastonmuutos, transsukupuolisten oikeudet, feminismi, talousuudistus ja monet muut ovat palvelleet valtion vaikutusmahdollisuuksien laajentamista. Ongelmat ratkeavat harvoin, mutta se ei ole syy olla tarttumatta niihin.

Valtion singulariteetti kehittyy vähitellen ja salakavalasti. Siinä missä fasistiset, kommunistiset ja muut keskitetyn vallan järjestelmät ovat usein seurausta tarkoituksellisesta poliittisesta vallankumouksesta, länsimaissa kaikkivoipa manageriaalinen teknokratia on kasvanut, levinnyt ja tunkeutunut yhteiskuntaelämän nurkkiin ilman äkillistä poliittista mullistusta. Eräänlaisen institutionaalisen darwinismin tavoin julkiset virastot pyrkivät muodollisesta tarkoituksestaan riippumatta pysymään, laajentumaan ja lisääntymään.

Singulariteetissa kaikki ratkaisut kaikkiin ongelmiin löytyvät hallitukselta sen eri muodoissa. Enemmän, ei koskaan vähemmän; ohjelmat, säännöt, aloitteet ja rakenteet ovat vastaus. Mustien aukkojen tavoin valtiolliset singulariteetit imevät ja murskaavat kaiken muun. Yritykset palvelevat valtion etuja ja osallistuvat talouden hallintaan. Singulariteetit tuhoavat vapaaehtoiset yhteisöjärjestöt miehittämällä tilan ja asettamalla niiden toiminnalle esteitä. Sekä vasemmisto että oikeisto pyrkivät valjastamaan valtion vallan muovatakseen yhteiskunnan omaksi kuvakseen.

Singulariteetissa ei voida ehdottaa hallituksen poistamista. Se olisi vallitsevan ideologian ja etujen vastaista, mutta ennen kaikkea ajatus olisi käsittämätön.

Eikä vain virkamiehille. Kansalaiset, jotka ovat tyytymättömiä saamiinsa palveluihin, haluavat lisää palveluja ja parempaa politiikkaa. Kun koulut seksualisoivat heidän lapsiaan, he vaativat muutoksia opetussuunnitelmiin eivätkä julkisten koulujen lakkauttamista. Kun rahapolitiikka tekee taloista kalliita, he vaativat valtion ohjelmia niiden halventamiseksi sen sijaan, että keskuspankit lopetettaisiin. Kun julkiset hankinnat paljastuvat korruptoituneiksi, he vaativat vastuuvelvollisuusmekanismeja pienemmän hallituksen sijaan. Valtion singulariteetti ei löydy vain hallinnon rakenteista vaan myös ihmisten mielistä.

Nykyaikaisilla valtioilla on valmiuksia, joita niillä ei ole koskaan aiemmin ollut. Teknologinen kehitys antaa niille mahdollisuuden seurata tiloja, valvoa toimintaa, kerätä tietoa ja vaatia sääntöjen noudattamista kaikkialla ja koko ajan. Entisaikojen kollektivistisissa järjestelmissä hallitukset tiesivät vain sen, mitä ihmisten silmät ja korvat pystyivät kertomaan. Neuvostoviranomaiset olivat tyrannimaisia, mutta he eivät voineet välittömästi valvoa kännykkääsi, pankkitiliäsi, jääkaappiasi, autoasi, lääkkeitäsi ja puhettasi.

Emme ole vielä singulariteetissa. Mutta olemmeko ylittäneet tapahtumahorisontin? Mustassa aukossa tapahtumahorisontti on piste, josta ei ole paluuta. Gravitaatiosta tulee vastustamatonta. Mikään aine tai energia, valo mukaan lukien, ei voi paeta vetoa kohti kuilun ytimessä olevaa singulariteettia.

Tapahtumahorisontti kutsuu. Emme voi väistää sitä vain hidastamalla kulkuamme. Vapautuminen edellyttää pakonopeutta toiseen suuntaan.