Todetaan heti aluksi se, että emme voi tietää yksittäisten ihmisten taustoja. Jokaisella on oma tarinansa, taustansa ja elämänsä. “Kun et voi koskaan tietää taustoja” ei kuitenkaan saa olla selitys sille, ettei asioista saisi puhua ja jopa ihan niiden oikeilla nimillä. Jos sinulla on jokin hyvä syy ja perustelu tarjota lapsellesi asioita, joista seuraavassa kirjoitan, niin olkoon se sitten niin, mutta älä suotta sitten myöskään pahoita mieltäsi näistä ajatuksista. Mielen pahoittaminen ei ole yleensäkään näitä asioita esille nostettaessa suinkaan tarkoitus, mutta toisinaan sen kautta meillä voi olla myös mahdollisuus herätä tärkeille asioille.
Lihavuuden ja elintasosairauksien lisääntyminen jopa lapsilla ei selity varsinaisesti “taustalla”, mutta se selittyy kyllä hyvin pitkälle aikuisten tiedottomuudella, välinpitämättömyydellä, nopean mielihyvän ja helppouden tavoittelulla ja sillä, että vastuun kantaminen omasta ja lasten terveydestä tuntuu olevan jotenkin liikaa tässä ympäristössä, jossa elämme. No, onhan tämäkin toisaalta “taustaa”. Voimme toki ihan perustellusti syyttää nykyistä maailmaa siitä, että lapset ja nuoret voivat huonosti, mutta kokonaan vastuuta ei sille voi sysätä, sillä edelleenkin tietoisia valintoja tekemällä tässä maailmassa voi selvitä terveempänä ja paremmin voivana eteenpäin. Lapset ja nuoret eivät kuitenkaan pysty aina tekemään järkeviä valintoja, joten mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä suuremman vastuun aikuisen kuuluu kantaa hänen valinnoistaan.
Miksi siis alakouluikäiset lapset kulkevat jättimäiset colapullot käsissään hörppien niistä vähän väliä? Miksi lapset saavat vapaasti ostaa ja syödä ihan mitä tahansa roskaa jopa päivittäin kaupasta? Miksi vanhemmat ostavat lapsilleen viikoittain tai jopa päivittäin kaupasta sipsejä, keksejä ja karkkia sen lisäksi, että vanukkaita, mehua ja muroja on tarjolla 24/7 ihan perusravintona? Miksi lapsille tarjotaan luokattoman huonoa ruokaa päiväkodeissa ja kouluissa?
Lisääntyvät ongelmat lasten terveydessä, vaikkapa ylipaino ja levottomuus, eivät tupsahda taivaasta. Syitä on monia, mutta lapsille tarjottava ravinto ei ole suinkaan merkityksettömässä roolissa. On päivänselvää, että kun kyseessä on ihmisryhmä, joka kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, rakennus- ja polttoaineella ON todellakin väliä. Ja se, miten moni lapsi saa nykypäivänä pääasiallisesti rakennus- ja polttoaineekseen ravintoköyhää energiaa sisältävää vatsantäytettä täynnä lisä- ja väriaineita päiväkoti- ja kouluruoasta lähtien, on aivan kauhea asia. Miksi ravinnolla ei tunnu olevan väliä ja enimmäkseen asiaa vähätellään ja hyssytellään? Ilmeisesti, koska aikuiset eivät aina osaa kantaa vastuuta edes omista valinnoistaan ja syvällisempi ymmärrys esimerkiksi ravinnosta jää varsin ohueksi. Edetään vain median ja markkinavoimien armoilla.
Järkytyin melkoisesti viime viikolla törmätessäni uutuusjuomaan, siniseen Pepsi Maxiin, joka tosin jo valmiiksi markkinoidaan “limited editionina” eli sen on tarkoitus olla myynnissä vain tietyn ajan. Ymmärrän tämän hyvin, sillä juoma sisältää mm. väriaine briljanttisinistä (E133), joka on taannoin yhdistetty lapsilla erilaisiin oireisiin, kuten pahoinvointiin, vatsakipuihin ja ihottumaan. Lisäksi tämä sininen seos sisältää mm. happoja (E330 ja E338), synteettisiä makeutusaineita aspartaamia, sukraloosia ja asesulfaami K:ta, kahta eri säilöntäainetta ja stabilointiainetta. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että tällaista juomaa joku vapaaehtoisesti kaataisi suuhunsa, mutta kyllä; siitä maksetaan, sitä kaadetaan suuhun ja tarjotaan jopa lapsille.
Miten loputtoman moraaliton “elintarvike”teollisuus voikaan olla? Kutsun tosin itse sitä nykyään mieluummin kuolintarviketeollisuudeksi ja tämä jäänestoaineensininen uutuusseos on kirkas ilmentymä tämän teollisuudenalan aivan käsittämättömän törkeästä moraalittomuudesta. Vastuu on totta kai aina kuluttajalla, eikä se ole tyhmä joka myy, vaan se joka ostaa, mutta kuka kantaa vastuun lasten hyvinvoinnista silloin, jos lapsen oma vanhempi ei esimerkiksi sitä kanna? Lapsi ja nuori on aika suojaton tuossa tilanteessa, jos vanhemmilla ei jostain ihmeellisestä syystä ole määräysvaltaa, rohkeutta tai kiinnostusta vaikuttaa lapsen valintoihin tai pienen lapsen ollessa kyseessä jopa täysin kantaa vastuuta niistä.
Kukaan meistä ei tunnu myöskään pystyvän vaikuttamaan lapsille tarjoiltavaan päiväkoti- tai kouluruokaan; huokailemme vain voimattomina, miten järjettömiä lisäainemössöjä lapsille tarjoillaan, vaikka jos meiltä löytyisi tahtoa ja toimintakykyä, kaikki vanhemmat (tai ainakin he, joita asia oikeasti kiinnostaa) alkaisivat yhteistuumin vaikka istumalakkoon. Opettajat ja henkilökunta päiväkodeissa pitäisivät mielenilmauksen ja päättäjiä oikeasti kiinnostaisi tämä asia, sillä rahaa löytyy, jos tahtoa löytyy. Mutta ei löydy rahaa eikä tahtoa, eikä mikään muutu. Ihan kuin kaikki olisivat jo heittäneet hanskat tiskiin. Yhteiskuntana vaikuttaa siltä, että emme aikuisten oikeasti enää ryhdistäydy, mutta yksilötasolla muutos on aina mahdollinen, sillä jokainen meistä voi jo tänään alkaa valita toisin ja muuttaa omaa ja lastensa elämää ja tulevaisuutta parempaan suuntaan.