Miksi uskomaton on lopulta totta

where there’s one
They’re bound to divide it,
Right in two. – TOOL, Right in two

Uskomattomat asiat ovat totta. Tämä kirjoitus perustelee miksi näin on, miksi niin moni uskomaton asia on nyt pulpahtamassa pinnalle ja miksi näin tapahtuu aivan luonnostaan. Toivotan sydämellisesti tervetulleeksi avoimelle matkalle läpi moninaisten aiheiden. Aloitetaan kahtiajaosta.

Koronan aikana on puhuttu itse ajattelevista ja systeemiuskovaisista, tai leijonista ja lampaista. Nimityksiä on paljon mutta kahtiajaon perusluonne on selvä. Ensimmäinen ryhmä ovat he, jotka hakevat käsityksensä tapahtumista valtavirran tarinasta. Toinen ryhmä ovat he, jotka luovat ymmärryksensä maailmasta valtavirran sivusta.

Nyt tämä jakautuminen näkyy erityisen selkeästi suhtautumisessa Elon Muskin X:ään.

X on historiassa ensimmäinen globaali areena, joka tarjoaa ihmisten keskinäiselle tiedonjakamiselle sekä mielipiteiden vaihdolle täysin avoimen pelikentän. Mikä parasta, X pakottaa eliitin ja kansan näkemykset samalle areenalla tasavertaiseen peliin. Tässä pelissä kaikki joutuvat näkemään tosiasiat ja suuri yleisö näkee sen, kuka valehtelee. Tiedon jakamisen vapaus X:ssä lisää ymmärrystä maailmasta demokraattisella tavalla ja kiihtyvällä nopeudella. Tietenkin kaiken tämän tuloksena on myös kaaosta ja vihapuhetta, koska maailmassa on kaaosta ja vihaa. X paljastaa meidät ja maailman raakana ja sellaisena kuin olemme, hyvässä ja pahassa. Elämme todellista paljastusten aikaa ja X on tässä tehokkain työkalu. Riita X:n ja sananvapauden ympärillä paljastaa, että aivan kaikki eivät halua aivan kaiken paljastuvan.

Kiistassa siitä, mikä maailmassamme on totta ja kuka sen saa määrittää, on vastakkain kaksi näkemystä – täysi sananvapaus ja keskusjohtoinen kontrolli.

Täyden sananvapauden kannattaja luottaa ihmisten yhteiseen haluun löytää totuus. Kaikkien on saatava tietää kaikki, ja päätös siitä mikä on totta, syntyy yhteisesti. Asiantuntijuus on näin yhteistä.

Kontrollin kannattaja ei luota ihmisen kykyyn arvioida totta. (Tai hän haluaa varata sen itselleen.) Kontrollin kannattajan mielestä asiantuntijoiden on valvottava, mitä ihmiset saavat tietää ja asiantuntijan on päätettävä mikä on totta.

Nyt esiin tulevat uskomattomat ilmiöt valaisevat ihmisistä myös suhtautumisen siihen, mikä on mahdollista. Myös tässä syntyy jako kahteen ja jakolinja liittyy mielikuvitukseen sekä suhtautumiseen tuntemattomaan. Vetääkö ihminen maailmankuvalleen jyrkän rajan, jota ei halua ylittää, vai uskaltautuuko ihminen tutkimaan itselleen tuntematonta, löytyykö ihmiseltä ns. Wanderlust.

Pohjimmiltaan kyse on siitä, luottaako ihminen omaan ymmärrykseen ja intuitioon, vai luottaako hän vain ulkoisen tahon ja auktoriteetin tarjoamaan tietoon. Millainen näkemys hallitsee yhteistä julkista keskustelua ja sen yhteistä narratiivia, määrää, millaisessa maailmassa elämme ja etenkin sen, mitä siitä tiedämme.

Yhteinen narratiivi

The Truth and nothing but the Truth – tatuointi Kari Hotakaisen hahmon kädessä

Kari Hotakaisen Klassikko kirjoitettiin aikana, jolloin Arvi Lindin sanoman saattoi luottaa olevan totta. Yhteiskunta toimi tämän viestin mukaisesti ja maassa oli kohtuullisen tasapainoinen rauha.

Etenkin suomalaisista useimmat uskovat täysin, tai ainakin haluavat uskoa, että informaatioketjun hierarkian huipulla tiedetään kaikki sekä kerrotaan totisin tosi rehellisesti ja niin kuin se on, mitään siitä pois jättämättä.

Uskomme, että totuus kustakin asiasta tulee asiantuntijoilta suurimmasta instituutiosta, sieltä minne parasta asiantuntijuutta on kasattu eniten. Totuuden takaa sen sanojan asema; lääketieteessä valkoinen takki, politiikassa näkyvyys ja äänimäärä, journalismissa suuri mediatalo ja levikki. Näistä instituutioista muodostuu nykyään hyvin tarkasti itseään kontrolloivaksi sekä hierarkkiseksi muodostunut järjestelmä, joka tuottaa meille yleistä narratiivia ja jonka näkyvin osa on nyt siihen elimellisesti kuuluva media. Tiedosta tulee yleisessä narratiivissa totta ja todeksi hyväksyttyä, vasta kun muu osa tästä piiristä hyväksyy sen sellaiseksi. Ja olennaista on, että hyväksymisen tukena käytetään piirissä jo aiemmin todeksi hyväksyttyä tietoa. Nämä narratiivia ylläpitävät yhteiskunnan elementit muodostavat yhdessä pienen mutta voimakkaan piirin, jota voimme kutsua narratiivipiiriksi.

Voidaksemme toimia yhdessä, tarvitsemme yhteisen narratiivin, jonkinlaisen yhteisen tarinan ja käsityksen siitä, mikä on totta. Narratiivi on myös välttämätön yhteisten päätösten teolle, sillä jos asioista päättävillä ihmisillä on todellisuudesta hyvin paljon toisistaan poikkeavat käsitykset todellisuudesta, on yhteisiä päätöksiä mahdotonta tehdä. Juuri tätä narratiivia koko yhteiskunta odottaa Arvilta. Kun yhteisen narratiivin tuottaa suljettu tuolileikki instituutioissa yhteisen julkisen keskustelun sijaan, narratiivin viestistä muodostuu yhä tiiviimmin itsensä kaltainen, ihmiset tämän tiedon piirin tiivistyvät myös maailmankuvassaan toistensa ympärille ja alkavat noudattaa keskinäistä narratiivia uskoen sen olevan yleinen, vaikka se ei enää sitä ole.

Koska valtaosa ihmisiä luottaa yleiseen narratiiviin ymmärtämättä sitä tuottavan piirileikin luonnetta, on väärän tiedon mahdollista pysyä narratiivissa hyvinkin pitkään. Etenkin koulutetut ihmiset, ne asiantuntijat, joihin luotetaan ja jotka hyötyvät narratiivista suoraan (vaikkapa osallisena lääketeollisuudesta) ovat heitä, jotka usein lujimmin uskovat narratiivin tiedon todellisuuteen. Heihin luotetaan, he usein nauttivat saamastaan luottamuksesta, ja hekin luottavat itseensä, sekä itsensä kaltaisiin ihmisiin ja omiin instituutioihinsa.

Ja koska yhteiskuntamme yhteisen narratiivin suurimpia hyveitä on luottaa asiantuntijan tuottamaan tarkistettuun tietoon, kuulemme toistuvasti tällaista:

”Trust the Science”, ”Luota asiantuntijoihin” ”älä usko salaliittoteorioihin” ”Älä tutki asiaa itse”

Eli, luota siihen, että Arvi Lind saa luettavakseen parhaan mahdollisen tiedon ja kaiken mahdollisen tiedon, jota me tarvitsemme. Muuta et tarvitse, älä keikuta venettä, älä häiritse Arvia ajattelemalla itse tai tyrkyttämällä hänen pöydälleen papereita Alex Jonesin pöydältä.

Kuinka yhteinen narratiivi vääristyy

Nyt kasvava määrä ihmisiä alkaa nähdä, että Arvin pöydän papereissa ei enää olekaan koko totuutta, ja että siellä on jopa… valheita.

Toimivan demokratian edellytys olisi, että kaikilla päättäjillä ja asiantuntijoilla olisi avoin ja todenmukainen kokonaiskuva asioista. Nyt näin ei ole ja mikä pahinta, useimmat päättäjät ja asiantuntijat todella näyttävät uskovan, että Arvin pöydällä on totuus. Olemme nyt jopa tilanteessa, jossa narratiivia luova auktoriteetti pyrkii kontrolloimaan myös tosiasioita, pakottaen uskomaan, mitä Arvi kertoo. Tämä vääristää yleistä narratiivia ja tuottaa poliittista vastakkain asettelua.

Ratkaisematon ristiriita yhteisestä tarinasta johtaa siihen, että päätös on tehtävä pakolla ja toisen osapuolen on otettava oman näkemyksensä myötä valta esimerkiksi rajoittamalla toisen puolen sananvapautta. Tämä on väistämätön tie diktatuuriin ja totalitarismiin, koska toista mieltä olevat on lopulta pakotettava yhteiseen narratiiviin.

Näin yhteiskuntaan on muodostunut itseään ruokkiva mekanismi, joka tuottaa luonnostaan itsetuhoisia narratiiveja. Seuraavassa kappaleessa esitellään, miten tällainen itsetuhonarratiivi toimii.

CATCH-22 “There is only no way out”

”Nobody will be safe, if not everybody is vaccinated” – Klaus Schwab

Catch-22 on kirjailija Joseph Hellerin termi, joka kuvaa tilannetta, josta ei ole ulospääsyä, koska säännöt ja rajoitukset estävät sen. Koronapandemia oli Catch-22 narratiivi ja oheisella videolla Klaus Schwab manasi sen perussäännön – kukaan ei ole turvassa, ennen kuin kaikki on rokotettu.

Entä jos käy ilmi, että rokote ei olekaan turvallinen ja tehokas?

Kysy itseltäsi –

Miten voidaan päättää massarokotuskampanjasta, ellei yhteinen narratiivi ole se, että rokote on turvallinen?

Jos päättäjien, viranomaisten ja median yhteisessä narratiivissa on tarina taudista, jota varten on tulossa taudilta pelastava rokote, ei tuo rokote voi olla muuta kuin turvallinen ja tehokas. Eihän sitä muuten voisi käyttää?

Yhteinen vääristynyt narratiivi luo pakotetun konsensuksen. Ne, jotka nousivat narratiivia vastaan menettivät pian työnsä ja ammatillisen tulevaisuutensa. Nopeasti koronan narratiivista päättäviin tehtäviin jäivät lopulta vain ne, jotka päättivät hyväksyä väärän tiedon, tai uskoivat sen todeksi, koska muutkin ympärillä uskovat. Näin koronapandemiasta muodostui Catch-22 – There is only no way out.

Catch-22 näkyy nyt koronarokotteen haittavaikutusten mekanismeista kertovissa tuhansissa tutkimuksissa. Useimmissa näistä tutkimuksista toistetaan niiden conclusion osiossa mantraa – lisätutkimusta tarvitaan – vaikka tutkimuksia, juuri sitä lisätutkimusta, on jo olemassa tuhansittain. Koska rokote on tutkittu ja turvallinen, ei mikään määrä tutkimusta riitä kumoamaan yleisen narratiivin imperatiivia. Jokainen tuhansista tutkimuksista on aina erikseen poikkeus. Samoin jokainen asiasta puhuva professori ja lääkäri on edelleen fringe, hörhö ja antivakseri.

Tarina koko maailman pahalta pelastavasta rokotteesta muodostui niin suureksi yhteiseksi narratiiviksi, että se jatkaa matkaansa edelleen, kuin tavarajuna härkävaunuineen kaikista faktoista välittämättä, murjoen alleen tutkimukset, oikeusjutut, asiantuntijalausunnot sekä miljoonat kuolleet ja vammautuneet. Koronavuosien aikana tilanteesta muodostui niin uskomaton, että syvemmin asian tilasta tietämättömän tavallisen ihmisen, on oikeastaan mahdotonta uskoa sitä nyt todeksi. Tämä oli mahdollista, koska hänellä on catch-22 kierteen myötä käsityksensä pohjaksi väärät tiedot, eivät tosiasiat totutun narratiivin ulkopuolelta enää sovi hänen kuvaansa todellisuudesta.

Miten vääristynyt yhteinen narratiivi vääristää todellisuuden

Asch kokeessa yksi koehenkilö näyttelijöiden ryhmässä tekee valintoja eri pituisten viivojen väliltä. Näyttelijät tekevät ilmiselvästi väärän ratkaisun. 80% koehenkilöistä taipuu kokeessa enemmistön ratkaisuun, vaikka näkee sen olevan väärin.

Asch koe osoittaa miten 80% prosenttia ihmisistä hyväksyy ilmiselvästi valheellisen yhteisen narratiivin. Suurin osa ihmisistä ei halua näyttää ryhmässä olevansa eri mieltä – he valitsevat mieluummin valehtelun itselleen.

Koronapandemian yhteinen narratiivi tutkitusta ja turvallisesta rokotteesta on miljardien ihmisten Asch koe, joka jatkuu edelleen jo neljättä vuotta ja nyt uusin taudein.

Kokeen 20% joutui myös narratiivin piirin ulkopuolella hyljeksityiksi. He menettivät työnsä, apurahansa, kontaktinsa ja maineensa. Juuri tämä pelko yhteisön tuen menettämisestä saa Asch kokeen mukaisen 80% valitsemaan konsensuksen toden sijaan. Hänen, joka haluaa pysyä vääristyneeseen yhteiseen narratiiviin uponneen yhteiskunnan toiminnassa mukana, on uskottava, tai ainakin esitettävä uskovansa, yhteiseen narratiiviin. Sosiaalisen pelon kierre kaappasi ja vääristi koko yhteiskunnan narratiivin ja muodosti uskomattoman todellisuuden, jossa viranomaiset hiljalleen vahingoittavat ja surmaavat kansalaisiaan, näiden sitä itse ymmärtämättä tai yksinkertaisesti sanomatta siitä mitään.

Juuri instituutioiden sisällä, jossa henkilökohtainen vastuu jakautuu laajemmalle, vääristyneen konsensuksen oli mahdollista tiivistyä. Siksi hulluus tiivistyykin nyt juuri yhteiskunnan huipulla. Oman yhteisön pelko ja jo lähtökohtaisesti vääristynyt tieto, muodosti instituutioiden sisään kuin kultteja – erinomaisena esimerkkinä suomalaista koronapolitiikkaa ohjannut zero-covid ryhmittymä.

Asch kokeensa reputtaneilla miehitetyistä instituutioista, muodostuu nyt kuin kuin suuri yhtenäinen instituutioiden kone, hirviö, kuin Golem, joka syöttää yhteiskunnalle väärää tietoa sekä virheellisiä päätöksen siemeniä. Mutta miksi instituutiohirviön viestiin edelleen luotetaan niin suuressa määrin?

Yleisen narratiivin turvallinen tila ja uskottavuus

Weak men create hard times…

Useimpien ihmisten on lähes mahdotonta uskoa, että yhteiskunta voisi vahingoittaa heitä ja toimia heitä vastaan. Ihmiset ovat jopa valmiita valehtelemaan itselleen välttääkseen kohtaamasta tällaista totuutta.

Länsimaissa yhteinen turvallisuus koetaan tärkeänä ja puolustettavana asiana. Turvallisuus on vakautta ja yllätyksettömyyttä. Ihmiset haluavat uskoa ja luottaa siihen narratiiviin, mitä kone heille kertoo.

Luotettavan ja turvallisen median on myös oltava uskottava, joten luotettava media ei voi kertoa uskomattomasta ja ihmisen turvallista tilaa loukkaavasta asiasta.

Siksi seuraavanlaista viestiä ei voida kuulla yleisessä narratiivissa, vaikka se on totta.

YLE:n uutiset:

”Hyvää iltaa, viimeisen kolmen vuoden aikana jaetut koronarokotteet ovat osoittautuneet terveydelle vaarallisiksi. Kansainvälisten tutkimusten mukaan niiden haittavaikutuksiin on kuollut miljoonia ihmisiä. Tämä koskee myös kymmeniä tuhansia suomalaisia…”

Millaisen reaktion tämä uutinen aiheuttaisi? Kenties kapinan, kenties lamaannuksen, kenties ei mitään.

On tärkeää ymmärtää, että tällä tavoin sensuuri tapahtuu myös kuin omalla painollaan, ilman salaliittoa tai keskusjohtoista komennusta. Vääristynyt yhteinen narratiivi riittää, sillä useimmat ihmiset seuraavat mieluummin turvallista valhetta kuin turvatonta totuutta. Medialle taas uskottavuus on elintärkeä valuutta. Uskottavuutta ei voi menettää, joten uskomattomia asioita ei voi kertoa, joten uskomattomat tosiasiat jäävät kertomatta.

Yleisessä narratiivissa on yksinkertaisesti mahdotonta kertoa mahdottomilta tuntuvista asioista, vaikka tuo mahdoton olisi totta.

Ja tämä on mekanismi, joka vaikuttaa kaikkeen: Kun yleinen narratiivi hylkii sitä, mikä on uskomatonta, jää ihmisten yleisestä tietoisuudesta väistämättä yhä enemmän todellisia asioita pois. He pitävät niitä mahdottomina, koska ne eivät ole yleisessä narratiivissa, ja siksi ne eivät koskaan pääse yleiseen narratiiviin .

Jälleen… catch-22

Ja näin on jatkunut jo pitkään…

Nyt paljastusten aikana meille alkaa valjeta, että yleisen narratiivin ulkopuolella on paljon, paljon, uskomattomalta tuntuvaa totta. Ja myöskin todellisin salaliitoin peiteltyjä asioita, sillä tämä mekanismi avaa myös mahdollisuuden narratiivin manipulaatioon salaisuuksilla. Ja kun jokin on mahdollista tehdä, joku sen tekee.

Salaisuus ja yhteinen narratiivi

”My precious…” – Golum

Salaliiton tarkoitus on saavuttaa valtaa suhteessa muihin ja sen ensisijainen työkalu on salaisuus. Ja kuten uskottavuus on valuuttaa medialle, on salaisuus sitä vallalle.

Salaliittoteoria yhdistetään uskomattomaan, mutta salaliitossa ei ole kyse sen kummemmasta asiasta kuin olennaisen kertomatta jättämisestä muille, oman toiminnan eduksi. Salaliitot ja salaisuudet eivät ole teoriaa, vaan ihmisten välisen toiminnan mitä tavallisinta arkea. Kun teini ei kerro viikonloppuna pois lähteville vanhemmille aikovansa kutsua lauman kavereita juomaan ja juhlimaan, hän ottaa salaisuudella vallan suhteessa vanhempiinsa, jotta voisi toimia vapaasti.

“Ei kai se vaan nyt kutsu niitä kavereita ja sotke taloa?” on teinin vanhemmilleen luoma salaliittoteoria.

Taho, jolla on sellaista informaatiota, tietoa tai ymmärrystä, jota muilla ei ole, on etulyöntiasemassa. Mitä merkityksellisempää asiaa tämä salassa oleva tieto koskee, sen suuremman vaikutuksen salaisuuden hallussapidolla voi saada aikaan.

Valaisevin esimerkki yleisen narratiivin muokkaamisesta salaisuuden avulla, on John F. Kennedyn salamurhan virallisen narratiivin suojaamista varten luotu sana itse – salaliittoteoria. CIA lanseerasi sanan pitääkseen katseet pois murhasta, jolla raivattiin pois tottelematon presidentti todellisen vallan käytön tieltä.

Tänä päivänä sana salaliittoteoria on aktiivisessa käytössä tehokkaana työkaluna milloin minkäkin salaisuuden pitämiseksi poissa yleisestä narratiivista. Tämä on vallalle hyvin tärkeää, sillä salaisuudella valta saa rauhan toimia miten haluaa. Yleistä narratiivia hierarkian huipulta hallitsevan ei tarvitse edes piilottaa tietoa. Tärkeintä on pitää tieto poissa yleisestä narratiivista – kunhan valtaosa ihmisistä ei tiedä asiasta ja usko sitä todeksi, asia pysyy salassa, vaikka faktat olisivatkin täysin avoimesti esillä yhteisen narratiivin sivussa.

Hierarkkisessa yhteiskuntarakenteessa valtaa pitävän on paitsi mahdollista, myös hyvin helppoa, luoda salaisuuksia käyttäen yleistä narratiivia hyväkseen luomalla sitä koskevia lakeja ja säännöksiä. Esimerkkinä nyt EU:n DSA-sopimus sekä BBC:n luoma Trusted News initiative.

Koronan narratiivissa työkaluja olivat pelottelunarratiivi rokotevastaisuudesta, faktatsekkaussivustot sekä somen sensuuri. Mitään ei tarvinnut salata, kunhan asian julkituomisesta tehtiin yleisesti epäilyttävää – salaliittoteoriaa. Tiedot laboratorioalkuperästä tai vaikkapa Pentagonin osuudesta rokotteen valmistuksessa, ovat kaikki avoimesti ja virallisesti esillä, mutta edelleen poissa yleisestä narratiivista. Niinpä nämä faktat eivät ole totta valtaosalle ihmisiä.

Sama kaava pätee moneen muuhunkin asiaan, oikeastaan aivan kaikkeen.

Diktaattori voi jättää kertomatta todellisuudesta jotain sellaista, joka voisi innostaa ja tarjota toivoa hallitsemalleen kansalle. Pohjois-Koreassa ulkomaailma pidetään ihmisille salaisuutena, jos he tietäisivät, he haluaisivat muuttaa asioita kotimaassaan.

Taholle, jonka valta perustuu energian tuottoon ja myyntiin, on edullista pitää salaisuutena jokin hyvin halpa ja helposti levitettävissä oleva energian tuotannon muoto.

Jos teet vaalivilpin, on tämän asian kyseenalaistamisesta hyvä tehdä salaliittoteoria, jolloin itse vilpin todisteita ei tarvitse edes sen kummemmin peitellä, koska ne eivät koskaan pääse yleiseen narratiiviin ja asian tutkiminen kestää yli vaalikausien.

Tietenkään en väitä, että joku näin tekisi… mutta houkutuksen voisi kuvitella olevan hyvin suuren. Jopa mahdottoman vastustaa. Salaisuus on kuin Tolkienin vallan ja näkymättömyyden antava Ring of Power – liian arvokas jaettavaksi.

Salaisuuden pitäminen on valtaa haluavalle niin edullista valuuttaa, että kaikkein uskomattomin salaliittoteoria onkin oikeastaan se, ettei joku niin tekisi.

Tolkienin vallan sormuksen laittaminen sormeen avasi uuden maailman. Mitä mahdotonta mutta totta yleisen narratiivin tuolla puolen onkaan? Kiinnittäkäämme turvavyö ja lähtekäämme yhdessä kaninkoloon, joka on tänä aikana kasvanut jo sellaiseksi avolouhokseksi, että pohjallakin tuulee…

Mahdoton on väistämättä totta

… telkkarin suljettuamme, olemme perillä.

Wanderlust – halu kulkea ja löytää

Valtaosa ihmisistä on tottunut uskomaan siihen, että yhteinen narratiivi sisältää kaiken oleellisen tiedon maailmasta. Nyt ymmärrämme, että se sisältää väistämättä kaikesta vain ohuen pinnan.

Pinnan alle varjoon, on jäänyt myös täysin yleisesti tutkimatonta, joka on ollut täysin avoimesti esillä mutta marginaalissa, koska asia ei uskomattomana ole noussut yleiseen narratiiviin, joka on saastunut paitsi valtaa pitävien ylläpitämistä salaisuuksista, myös ihmisten silkasta mukavuudenhalusta ja mielikuvituksen puutteesta.

Nyt, somen, podcastien ja X:n myötä, tuo marginaaliin jäänyt tieto, on todella tulossa esiin. Heille, jotka seuraavat asioita uteliaisuus ja mielikuvitus avoinna, vaikuttaa maailmassa nyt avautuneen kuin Pandoran laatikko, josta tulvii esille uutta ja tuntematonta kiihtyvällä tahdilla. Esimerkkejä olisi mieltä nyrjäyttävä määrä ja nostan tässä tekstissä esille vain yhden, mutta samalla hyvin osuvan.

Yksi monille uskomattoman rajan ylittävä asia on Bashar nimistä entiteettiä kanavoiva Daryll Anka.

Bashar on olento Essassani planeetalta ja toisesta ulottuvuudesta sekä ”first contact specialist”, eli sivilisaatioiden kontaktivalmentaja, joka auttaa ihmisiä ymmärtämään yhteytensä omaan korkeampaan minäänsä, itsensä sieluna, valmistaen meitä näin kohtaamaan toisen sivilisaation.

Pahoittelen mindfuckia ja turvallisen tilasi loukkaamista, jos kuulet tästä ensimmäistä kertaa ja olet skeptinen. Bashar on kuitenkin erinomaisen mukava tuttavuus!

Nyt, internetin myötä tieto Basharista sekä monista muista kanavoijista on leviämässä nopeasti ja päivittäin.

Tässä on suomennettuna Darryl Ankan vierailu ohjelmassa inward Bound kahdeksankymmentä luvulta, ajalta, kun televisiossakin oli vielä uteliaisuutta tyydyttävää ohjelmaa.

Se, että television prime time ohjelmassa on haastateltu olentoa toisesta ulottuvuudesta kertoo, miten rajoittuneeksi yleinen narratiivimme on vuosien aikana tullut.

Kaikki tämä on ollut tiedossa yleisen narratiivin sivussa siksi, että se on siihen liian mahdotonta ollakseen totta. Basharin näkökulmasta me ihmiset vaikutamme olevan hänelle arkinen asia, mutta myös hyvin kiinnostava tuttavuus, samoin kuin vain yksi sivilisaatio monien joukossa, sillä Bashar tietää maailman olevan rajaton. Creation is infinite.

Nyt, internetin tuottaman tiedonvälityksen räjähdyksen myötä Bashar ja muut kanavoijat, sekä moni muukin uskomattomalta tuntuva ilmiö, kuten UFO:t ja vapaa energia, on nopeasti nousemassa yleiseen tietoisuuteen täysin uudessa yleisessä narratiivissa, joka kasvaa sosiaalisen median, podcastien ja itsenäisen journalismin myötä.

Basharia kanavoiva Daryll Anka Danica Patrickin haastattelussa:

Mahdottomalla ei ole rajaa ja tälle on tieteellinen perusta. Bashar käyttää termiä Science of the Obvious -Itsestäänselvyyden tiede.

Yksi itsestäänselvyyden tieteen aksioomasta on:

Ei voi olla ei mitään, eli on vain olemista.

Itsestään selvä jatko on, että kaikkeus on tuolloin rajaton ja siten kaikki on mahdollista. Ja koska kaikki on mahdollista, mutta useaakin asiaa on planeetta maan mediassa pidetty mahdottomana, on käsityksemme paitsi siitä, mitä salaisuuksia yhteiskuntamme on pitänyt sisällään, myös käsityksemme tietoisuudesta ja todellisuuden rakenteesta, väistämättä muuttumassa ja avautumassa.

Basharin mukaan tietoisuutemme luo todellisuuden, jossa elämme. Itsestäänselvyyden tieteen mukaisesti todellisuus on silloin sen mukainen, kuin itse uskomme sen olevan, kuin haluamme sen olevan.

The Great Awakening

Tänä aikana moni tuntuu uskovan maailmaa odottavan jonkinlaisen apokalypsin. Uskomuksista on tarjolla kolmatta maailmansotaa ydinaseilla tai ilman, New World Order vankeutta ihmisille, maapallon kiehumista kasvihuoneilmiössä, Putinin maailmanvalloitusta, sote-uudistuksen epäonnistumista, alienien vihamielistä invaasiota ja zombiapokalypsia vaikkapa koronarokotteiden myötä.

Varmasti kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia. Mutta kuten Basharilta voi oppia, me luomme todellisuutemme valitsemalla mitä uskoa, ja toimimalla sen mukaisesti. Tietenkään ketään pakottamatta.

Itse haluan uskoa, että palautamme luottamuksen järjestelmästä ihmisiin ja palautamme täyden sananvapauden, avoimuuden sekä inhimillisyyden.

Tätä on The Great Awakening – kaikkien salaisuuksien paljastuminen sekä ihmeiden ajan ja Wanderlustin paluu ihmiselle.

Kiitos lukemisesta ja avoimuudesta.