Miten ja miksi usko järjestelmään saa uskomaan hulluuteen?
Turvallinen ympäristö on ihmisen psyykelle tärkeintä: usko siihen, että herätessä edessä on maailma, johon voi rakentaa tulevaa ja jonka turvallisuuteen voi luottaa.
Aiemmassa maailmassa tämän turvan tuotti uskonto ja lähiyhteisö, mutta maailmassa jossa nyt elämme, tämän perustarpeen tuotto on siirtynyt materialismin myötä materiaalista turvaa tuottavaan järjestelmäämme.
Tiedättehän; hyvinvointialueet, terveyskeskukset jne…
Terveen yhteiskunnan pitäisi olla ihmisistä kasvava rakenne, jossa ihmiset toimivat keskenään rakentaen ympäristöään yhdessä. Järjestelmä palveli ihmistä. Hiljalleen tämä asetelma on kääntynyt ylösalaisin. Nyt järjestelmästä rakenteena on tullut ideologia tai jopa uskonto ja ihmisen tarkoitus on yhä enemmän palvella itse järjestelmää.
Valtaosa ihmisistä on nyt järjestelmäuskovaisia koska he ovat tottuneet järjestelmän heille tuottamaan turvaan. Nyt, kun järjestelmä on pettänyt, he eivät halua nähdä järjestelmässä vikaa, koska se tarkoittaisi henkilökohtaisen turvan menettämistä ja pohjan pettämistä lähes kaikelta.
Tämän ideologian tai uskonnon kaltainen mielentila selittää tätä uskomatonta tilannetta, jossa ihmisten todellisuudet ovat näin voimakkaasti jakautuneet kahtia.
Järjestelmäuskossa on nyt nähtävissä jopa uskonnon muodot.
Valtamedia ja sen tuottamat uutiset ovat kuin liturgia λειτουργία, leitourgía eli “yhteinen työ”
Todellisuuksien kahtiajakautumisen aiheuttaa se, että järjestelmäuskovainen uskoo vain järjestelmän itsensä tuottamaan tietoon, kuin raamattuun.
Järjestelmän uskonnollista liturgiaa on akateemisesti tutkittu tieto, viranomaisten kuratoima tieto, sekä valtamedian välittämä varmasti tarkistettu ja yhteisen konsensuksen, sen liturgian mukaisen yhteisen työn, tuottama tieto.
Tämän tiedon käsittelijöistä ja tietoon perustuvan narratiivin luojista muodostuu ns. narratiivipiiri. He ovat kuin järjestelmäuskonnon papisto – poliitikot, virkamiehet, valtamedian toimittajat, ne kanonisoidut asiantuntijat, joilta kysytään liturgian mukaiset mielipiteet ja faktat.
Aikana ennen järjestelmäuskoa totuus oli jotain yhteistä, sitä punnittiin ja käsiteltiin yhdessä. Silloin tiede todella oli keskustelua ja yhteistä totuuden etsintää, ihmisten keskinäistä järkevimmän konsensuksen hakemista usein värikkäänkin keskustelun kautta.
Yhteisöllisessä järjestelmässä tiedon paikkansapitävyys liittyi yleensä henkilökohtaisesti johonkuhun ihmiseen, jonka saattoi tavoittaa ja jolta saattoi kysyä tarkemmin.
Vuosikymmeniä sitten televisiossa käsiteltiin vaikeitakin asioita, Richard Feynmanit ja Alan Wattsit päästettiin puhumaan tavalliselle kansalle ja ihmisten uteliaisuutta uskallettiin kutittaa.
Nyt näin ei enää ole. Totuudesta on tullut järjestelmän monopoli, yliopistoissa säilytettävä pyhitetty artefakti ja penkeillä istuvalle kirkonväelle tarjotaan viihdettä ja valmista totuutta.
Yhteisön hävittyä emme enää kysy kaverilta vaan järjestelmän kasvottomalta asiantuntijalta ja luotto perustuu tämän asiantuntijan taustalla olevaan kasvottomaan instituutiokoneistoon.
Institutionalisoituneena tiedosta tulee totta vain sen tähden, että konsensus on sitä mieltä.
Ja kun konsensuksesta tulee tiedon arvon mitta, käy tiedon kyseenalaistaminen kalliiksi toisille instituutiossa oleville. Näin keskustelu, kyseenalaistaminen ja mikä pahinta – uteliaisuus – alkaa tyrehtyä institutionalisoituneessa ja järjestelmäuskovaisessa tieteessä.
Institutionalisoituneesta tiedosta tulee näin myös liturgian muodossa kuin työkalu tai jopa ase. Sen luotettavuus perustuu pelkoon, sillä tämän tiedon kyseenalaistaminen saattaa johtaa oman turvallisuuden pohjan, käytännössä työpaikan, menettämiseen.
Järjestelmäuskossa järjestelmän tuottaman tiedon kritiikistä ja jopa tarkistamisesta on jo itsessään tullut kerettiläinen teko.
Tämä kulminoituu ehkä parhaiten koronatieteen ylipapin tokaisussa:
“If you attack me you attack science” – Anthony Fauci.
Usko tieteeseen.
Usko asiantuntijoihin.
Usko viranomaisiin.
Kun tieto institutionalisoituu järjestelmäuskonnoksi käy järjestelmän ulkopuolinen tieto vaaralliseksi. Jos tieto ei ole peräisin järjestelmästä, se on järjestelmäuskovaiselle epäilyttävää, eikä hän uskalla siihen siksi tutustua tarkistamatta tiedon oikeellisuutta järjestelmän papistolta – asiantuntijoilta.
Jos järjestelmäuskovainen koskisi papiston disinformaatioksi julistamaan tietoon, hän saattaisi saastua, saada pahan kosketuksen ja menettää paikkansa yhteisessä kirkossa. Hän voisi menettää turvansa ja mikä kaikkein pahinta: muuttua kerettiläiseksi muiden silmissä.
Siispä turvallisuutta hakeva ja etenkin instituutiossa kiinnioleva järjestelmäuskovainen ei poikkea liturgiasta, ei katsele Youtube-videoita, ja jos hän kohtaa järjestelmän kritiikkiä esittävän tiedemiehen, lukee hän Wikipediasta tämän olevan covid-disinformaation levittäjä, ja siten kerettiläinen sekä henkilökohtainen vaara. Siksi hän ei usko tämän tuomaan tietoon, vaan torjuu ulkopuolisen tiedon tuojan ad-hominem-loitsuilla.
JÄRJESTELMÄUSKONNON SAKRAMENTIT
Järjestelmäuskovaisen mielestä institutionalisoituneen liturgisen konsensustiedon myötä järjestelmä on tietenkin aina oikeassa ja paras mahdollinen turvan tarjoaja. Mitä muuta se voisi olla, koska samaan tietoon uskomme me kaikki?
Siksi järjestelmän tuottamaan tietoon perustuvien palveluiden ja velvollisuuksien täyttämisestä tulee uskovaiselle kuin sakramentteja – vaikkapa verojen maksu, asevelvollisuus, koulunkäynti sekä nyt rokotusten säntillinen ottaminen.
Jos jotkut laistavat näiden sakramenttien täyttämisessä, on järjestelmä itsessään siten uhattuna.
Siksi sakramentteja laistava ihminen voi olla järjestelmäuskovaiselle ihmiselle uhka hänen perusturvallisuuden tunteelleen, ja näin ollen sakramenttien täyttämättä jättäminen on kerettiläistä.
Mainittakoon, että tietysti suurimmilta osin järjestelmän sakramenttien täyttäminen on järkevää. On järkevää saada koulutusta, maksaa veroja ja ajaa tien oikealla puolen, mutta…
…kun järjestelmäuskon kirkkoon luikertelee objektiivisesti virheelliseen tietoon ja vieläpä voimakkaasti perusturvallisuuteen iskevä sakramentti, koronarokote, saapuu kirkkoon silloin käärme, vieläpä suoraan kirkon huipulta – WHO:sta.
Moni vähemmän järjestelmään uskova näki koronarokotteeseen liittyvän kerettiläisen tiedon todeksi ja jätti tämän sakramentin täyttämättä.
Ja väittäisin, että juuri järjestelmäuskon tähden näimme sellaisen ihmisvainon ensin rokottamattomia, ja myöhemmin koronarokotteesta vamman saaneita, kohtaan.
Järjestelmäusko saattaa saada jopa piispan moraalin sekaisin.
MITEN JÄRJESTELMÄUSKOSTA SYNTYY GOLEM
Järjestelmäuskovaiselle järjestelmä on maailma itse. Oikea tieto ja oikea tapa toimia syntyy järjestelmäuskovaisten keskinäisestä konsensuksesta.
Mitä korkeammalla konsensuksen hierarkiassa ihminen tai hänen välittämänsä tieto on, sitä luotettavampaa se on järjestelmäuskovaiselle.
Siksi järjestelmäuskon sakramentit ovat uskovaisen mielestä kuin Jumalan työtä – erehtymätöntä, oikeaa ja aina parempaan yhteiseen turvalliseen maailmaan, kuin paratiisiin, johdattavaa.
Sairaus paranee järjestelmän tuottamalla lääkkeellä, mieluiten yhtiöltä järjestelmän huipulta kuten Pfizer.
Sodan uhka poistuu järjestelmän tuottamalla politiikalla, mitä korkeammalta sen varmemmin. EU ja NATO.
Ilmastonmuutos estetään järjestelmän ja tieteen tuottamilla ratkaisuilla. IPCC ja Agenda2030
Liturgian pitää puhtaana parhaiten mahdollisimman korkea taho kuten BBC:n luomus Trusted News Initiative. Suuret mediat kuten CNN tai Guardian ovat luotettavimmat.
Ja sakramentit pysyivät puhtaana valtioiden kirkollisen instituutioketjun FDA:n, CDC:n, EMA:n ja THL:n pyhittäminä.
Tarkastellaan nyt sitä mitä tapahtuu kun järjestelmäuskon kirkkoon on päässyt tuo käärme, eli institutionalisoitunut valhe.
Päästäkseen luomaan järjestelmän sakramentteja sekä puhumaan sen liturgiaa, on oltava järjestelmän mukainen.
Etenkin järjestelmän huipulla ja päättävässä asemassa olevan on hyvin riskialtista sanoa, että järjestelmässä olisi valhe, koska koko järjestelmän konsensus kääntyisi välittömästi häntä vastaan.
Siksi järjestelmä imee mukaansa myötämielisiä ihmisiä ja sylkee ulos järjestelmän kriitikot.
Ja siksi järjestelmän sisäistä liturgiaa toistava ja sakramentteja luova papisto – narratiivipiiri – muovautuu kuin luonnostaan yhä myötämielisemmäksi järjestelmän narratiiville, vaikka tuo narratiivi olisikin ulkoa katsoen jo täysin absurdi. Edellä kuvaamani mekanismi mahdollistaa valheen pysymisen järjestelmässä, jopa sen voimistumisen.
Kun järjestelmä kansoittuu kriittiseen massaan saakka järjestelmäuskovaisista ihmisistä, käy mahdolliseksi, että järjestelmä alkaa ajaa järjettömiä ja vaarallisia asioita kuin itsekseen ja pysähtymättä.
Näin järjestelmästä tulee ikään kuin Golem – olento, joka ajaa sokeasti siihen ohjelmoitua alkuperäistä tavoitetta.
Samalla tällainen sokea järjestelmä altistuu korruptiolle, sillä järjestelmäuskovaisille ihmisille on nyt mahdollista syöttää järjestelmän huipulta mitä tahansa soopaa – vaikkapa sen, että WHO:n maailman turvallisimmaksi lääkkeeksi aiemmin määritelty ivermektiini olisikin yllättäen myrkyllinen.
Koronapandemiassa tätä järjestelmäuskontoa käytettiin hyväksi. Golemiin ohjelmoitiin tavoite – rokotetaan kaikki.
Annoksella propagandaa ja ohjelmoitua ideologiaa taudista tehtiin uhka ja rokotteesta vapahtaja sekä kaikesta rokotteen vastaisesta kerettiläisyyttä.
Liturgia oli seuraava:
Alussa ei ollut mitään, oli vain virus. Sitten järjestelmä sanoi: ”Tulkoon rokote!” Ja rokote tuli. Tieteen nopeudella.
Ja järjestelmäuskovaiset näkivät rokotteen olevan hyvän, tietenkin, koska rokotteen oli tuottanut pyhä järjestelmä, joka tuottaa turvan, siispä rokote voi olla vain turvallinen.
Tilanne on vakava.
Nyt etenkin korkeasti koulutettujen ja korkealla tasolla järjestelmässä vaikuttavien ihmisten on vaikea nähdä ja hyväksyä järjestelmän sisäistä valhetta koska he ovat ladanneet tähän sakramenttiin lähes koko olemassaolonsa tarkoituksen.
Siksi kuulemme heidän nyt sanovan järjenvastaisia asioita, kuten uskovaiset tekevät.
Vielä 1.11. herran vuonna 2023 Kokoomuksen kansanedustajat Terhi Koulumies ja Mia Laiho tekivät kirjallisen kysymyksen siitä, miksi koronarokotteita ja Paxlovid lääkettä ei jaeta enemmän.
Kun pyhitetyssä asiassa ei kyetä näkemään vikaa, järjestelmäuskonnon kirkkoon päässyt valheen käärme alkaa sekoittaa logiikkaa.
Rokotteesta huolimatta sairastumme? Rokotetaan lisää.
Ylikuolleisuus nousee? Ei rokotettu tarpeeksi.
Järjestelmä ei anna ihmisille tarpeeksi rokotetta vaikka ihmiset sairastuvat?
Järjestelmä ei toimi tarpeeksi hyvin – on vaadittava siltä enemmän rokotuksia.
Kerettiläiset väittävät rokotteen aiheuttavan ylikuolleisuutta? – Lisätään disinformaation vastaisia lakeja ja vaimennetaan kerettiläiset äänet.
Poliitikot epäävät meiltä rokotteet? Pakotetaan heidät antamaan niitä. Vaihdetaan uskovaisemmat poliitikot.
Miten valheen boostaaman järjestelmäuskonnon mustan magian voi murtaa?
Kerettiläinen puhe on järjestelmän sisältä ja etenkin sen huipulta käsin lähes mahdotonta. Ulkona se onnistuu: teesejä voi naulailla oviin, EU-parlamentissa mepit voivat pitää Covid Summitteja, mutta ovien murtaminen – liturgian ja sakramenttien muuttaminen – on hyvin vaikeaa.
Kiltit jokapäiväistä elämäänsä elävät järjestelmäuskovaiset ihmiset ajavat nyt tätä hulluutta eteenpäin.
Moni heistä on koulutettu virkamies, toimittaja ja lääkäri.
Heidän mielensä on saatava kääntymään ja heidät on saatava uskomaan, että turvallinen järjestelmä on pettänyt, eikä ole heidän vikansa, että heidän kirkkoonsa pääsi valheen käärme.
Käännytystyö ja uskonpuhdistus täytyy tehdä varovasti.
Muistetaan, että järjestelmäuskon kirkon väki haluaa turvallisuutta. He eivät halua astua ulos kirkostaan, jos ulkona on vaarallista. Pelottelu ja syyttely ei toimi.
Tilanne on korjattavissa asiallisella keskustelulla, jota on jaksettava käydä – yhä uudestaan ja uudestaan.