Jos Satutädin tarinantarkastaja ja valtamedian otsikot eivät puhuneet puolestaan, niin voit paneutua Ukrainan natseihin lukemalla mm. Ylen kattavan artikkelin Azov-rykmentistä, joka on hiukan asenteellisesti otsikoitu “Kiistanalaiset sankarit”.
Tässä eräs suora lainaus jutusta:
Vuonna 2019 Yhdysvalloissa 40 kongressiedustajaa vaati, että Azov olisi pitänyt luokitella ulkomaiseksi terrorijärjestöksi.
Time-lehden mukaan edustajat perustelivat vaatimustaan sillä, että “Azov on värvännyt, radikalisoinut ja kouluttanut Yhdysvaltain kansalaisia jo vuosien ajan”. Maan ulkoministeriö ei kuitenkaan suostunut luokitteluun.
Ennen kuin tuli tarve kiillottaa sankarillisen “Kansan palvelijan” sädekehää, kritisoitiin Suomenkin mediassa mm. Suomen Kuvalehdessä ja Kalevassa avoimesti Zelenskyin poliittisia ansioita. Hänen omat kytköksensä veroparatiisin huomioitiin laajalti vielä vuonna 2021.
Valtamedian lisäksi Zelenskyin taustoihin näkökulmaa tarjoaa tämä kattava käännösartikkeli.
Ukrainan tapahtumista on tehty syväluotaavia juttuja myös valtamedian kerronnasta poikkeavasta näkökulmasta. Avoin media -sivustolta hakusanalla ‘Ukraina’ löytyy lukuisia kiinnostavia artikkeleja aiheesta. Tässä tuodaan avoimesti esille se, millaisesta “demokratiasta” maan kohdalla todella puhutaankaan – samalla, kun siitä luodaan mielikuvaa osana sivistynyttä länttä.
Yhdysvaltain Freedom Housen poliittisia ja perusoikeuksia listaava Countries and Territories antaa Ukrainalle 61 demokratiapistettä sadasta.
Pisteillä Ukraina on ”osittain vapaa”, ”demokratia-kokelas”, sijoittuen samaan kategoriaan (60-67 p.) Bhutanin, Tunisian, Sierra Leonen, Serbian, Paraguayn, Papua Uuden Guinean, Lesothon, Kolumbian, Bolivian ja Albanian kanssa, hieman ohi Indonesian, Kosovon, Fidzin ja El Salvadorin, joilla on 56-59 p.
Ukrainan hallinnon tukeman Azovin lapsille järjestämistä neonatsi-leireistä on tehty laaja, hyvin kuvitettu juttu v. 2015 Daily Mail -verkkolehdessä.
Jotta ei tarvitse toistaa itseäni, laitan loppuun vanhan kirjoitukseni samasta aiheesta, josta voi lukea syvemmin ajatuksiani median toiminnasta koskien sotauutisointia.
“Tällä kirjoituksella en tarkoita asettua Väyrysen tai ainakaan Venäjän puolelle, sillä minun taisteluni on toisaalla: rintamalla laiskaa ja asenteellista journalismia vastaan.”