Jutun otsikossa on kenties lukijalle tuntemattomia termejä, palaan niihin myöhemmin tässä tekstissä mutta ensin itse asiaan:
Toimittaja Ivan Puopolo kutsui podcastiinsa puhumaan yrittäjä Mika Vauhkalan, joka käy yksinäistä oikeustaistelua Fazeria ja Suomen valtiota vastaan siitä, ettei saanut kahvia Fazerin kahvilassa ilman koronapassia.
Asia on kuitenkin paljon Mikalta nauttimatta jäänyttä kahvikupillista suurempi ja merkittävämpi.
Ensin faktat ja tarinan konteksti: Maailmalla on kohta kolmen vuoden ajan jaettu miljardeille ihmisille rokotteeksi kutsuttua injektioita, joka ei juuri estänyt taudin leviämistä, vaan aiheutti ja aiheuttaa edelleen suurelle osalle ottajistaan erilaisia vaurioita, sekä mitä todennäköisimmin miljoonia kuolemia.
Dennis Rancourtin tutkimusryhmän mukaan 17 miljoonaa. Tämän kaiken lisäksi valmistuksen taustoja peitellään, ja hiljalleen on käynyt ilmi, että juuri missään läntisessä maailmassa terveysviranomaiset eivät ole todella tutkineet injektion turvallisuutta, on vain puhuttu tutkitusta ja turvallisesta. Yhä kasvava määrä asiantuntijoita puhuu globaalista katastrofista ja ihmisoikeusrikoksesta.
Kaiken tämän päälle injektio käytännössä pakotettiin valtaosalle läntisen maailman väestöä mm. koronapassilla. Vieläkin uskomattomampaa on, että edelleenkään tämä globaali rikos ei näytä kiinnostavan yhteiskunnan yleistä narratiivia, ja siksi valtaosa ihmisistä ei edelleenkään tunnu tietävän tai välittävän tapahtuneesta. Useat yrittävät jopa vaimentaa asiasta tarpeellista meteliä, pitävät salaliittoteoreetikkoina ja denialisteina sekä liittävät asian omituisella tavalla Ukrainan ja Venäjän väliseen sotaan.
Nyt tilanne on jo niin tulehtunut, että vaikka ruumishuoneet täyttyvät 40% ylikuolleisuudesta ja tietoa rokotehaitoista on jo niin paljon, että sen tietämisen välttäminen on jo aikamoinen taidonnäyte, on suomalainen media hämmästyttävästi ja kirjoittajan mielestä rikollisestikin, edelleen asiasta hiljaa.
Proof anyone? Esimerkiksi tälle jo 5.1.2022 tehdylle sivustolle on koottu tuhat tutkimusta haittavaikutuksista. Ja sekin on vain osa.
Seuraavaksi ne otsikon erikoiset termit.
Miten Mikaan ja Ivaniin liittyvät jutun otsikossa mainitut sanat narratiivipiiri ja GIN?
Tavallisen iltauutisia seuraavan, työssäkäyvän ja koronarokotteensa hyvin aikein ottaneen, ihmisen on tietenkin liian raskasta ja vaikeaa puhua rokotekatastrofista. (Heille on tässä sanottava, että ette tehneet mitään väärin ja tutkimukset näyttäisivät osoittavan, että vain osa injektioeristä on ollut haitallisia ja hoitomuotojakin rokotehaitoille on.)
Mutta miksi media on pääosin hiljaa jo kolmatta vuotta? Monelle ihmiselle on hyvin vaikea ymmärtää tätä loputtomiin jatkuvaa vaikenemista. Tätä selittävät ilmiö GIN, eli Gated Institutional Narrative, sekä käsite narratiivipiiri. Tästä artikkelista ilmiöstä voi lukea tarkemmin, suosittelen lukijaa tutustumaan ilmiöön. GIN on matemaatikko Eric Weinsteinin sanoittama ilmiö, kun taas narratiivipiiri on allekirjoittaneen keksimä sana.
Gated institutional narrative -ilmiössä on kyse siitä, että kun ihminen toimii tarpeeksi korkealla tasolla yhteiskunnassa, käy hänelle yhä vaikeammaksi ottaa puheeksi ns. kielletyksi joutunut aihe, kuten mRNA-injektioiden aiheuttama katastrofi. Kun puhuu, mainostajat, työmahdollisuudet, jopa ystävät, katoavat.
Narratiivipiirillä taas tarkoitan sitä ihmisten joukkoa, jotka tuottavat toiminnallaan yhteiskunnallisen keskustelun tunnetut ja hyväksytyt aiheet – narratiivin. Eli he, jotka päättävät, mistä me yleisesti puhumme; toimittajat, päättäjät, virkamiehet sekä ns. asiantuntijat.
GIN vaikuttaa voimakkaasti juuri yhteiskunnan narratiivipiirin keskuudessa toimiviin ihmisiin. Esimerkiksi presidenttiehdokkaille puhuminen rokotteista olisi poliittinen itsemurha – nythän sellaiseksi muodostuu jo maininta kahdesta sukupuolesta! Myös kansanedustaja Pia Sillanpään avaus asiasta on tuomittu heti. THL on hiljaa ja YLEä sekä muuta valtamediaa syytetään aiheesta hiljaisuudesta.
Narratiivipiirin edustajalle puhuminen GIN:n portin ulkopuolisesta aiheesta on kallista ja riskialtista. Jos puhut, putoat pois, ja sen jälkeen puheesi ei enää kuulu. Nämä ilmiöt luovat yhteiskunnallisen narratiivin ja yksiäänisyyden, joka etenkin Suomessa näyttää olevan hyvin tiukka. mRNA-geeniterapiainjektioiden tuottama inhimillinen globaali katastrofi ei Suomessa kuulu narratiivipiirissä käsiteltyihin aiheisiin.
Mika Vauhkala on tässä yhtälössä GIN:n portin rikkoja, ja oikeudenkäyntinsä kanssa varsinainen muurinmurtaja. Ivan Puopolo taas kuuluu tavallaan sekä GIN:n että narratiivipiirin reunoille. Hänen asemansa suomalaisessa aika pienessä narratiivipiirissä mielletään osin valtamediaksi ja osin kansalaisjournalistiksi podcasteineen. Hän voi siis raottaa porttia sisältä päin Mika Vauhkalan muurinmurtajalle.
Epäilenkin, että tämä haastattelu oli Puopololle helpompi toteuttaa juuri Vauhkalan koronapassioikeustaistelun takia, sillä sen kanssa on helpompi murtautua GIN:n portista kuin puhumalla siitä, että yhteiskuntamme hiljakseen tappaa kansalaisiaan, mikä kuulostaisi liian hurjalta, vaikka onkin de facto, totta. Pohjimmiltaan tässä on kyse rokotekatastrofin tuomisesta puheenaiheena GIN portin lävitse yleiseen narratiiviin.
Mutta näemmä Puopoloakin vielä hieman pidättelevät narratiivipiirin näkymättömät langat, sillä podcastin rokotehaittoja käsittelevät osat hän sijoitti harmillisesti maksumuurin taakse.
Podcast katsottavissa tästä:
GIN:n hitaasta hajoamisesta kertoo se, että podcastin Youtubessa käydyn keskustelun kommenteista päätellen ihmiset ovat jo hyvinkin selvillä siitä, mistä ei puhuta. Uskoisinkin, että valtaosa ihmisistä narratiivipiirissäkin haluaa puhua tästä, jotta tämä yhteinen painajainen loppuisi.