Kuvittele, että keskustelu etenisi näin:
“Yksi tuttu kuoli, kun se suuteli poikaa, joka oli syönyt pähkinää.”
– No höpsis! Taitaa olla urbaani legenda. Minä ja miljardit muut olemme syöneet pähkinöitä ilman mitään ongelmaa.
“Tunnen erään, joka kuoli ampiaisenpistoon.”
– No niinpä varmaan, itse en tunne ketään! Ei kannattaisi ihan kaikkea uskoa, mitä kylillä kuulet. Minuakin on pistänyt monet kerrat ja vielä täällä porskutetaan!
“Tiedän naisen, joka on saanut kymmenen keskenmenoa. Tosi surullista.”
– Minulla on kymmenen lasta eikä yhtään keskenmenoa ja kaikki kaveritkin on saaneet lapset ongelmitta. Taitaa joku haluta vain huomiota ja sääliä tuollaisella liiottelulla.
Tuttavien lapsi kuoli, kun söi ravintolassa saastunutta lihaa. Nyt perhe taistelee saadakseen turvallisemman elintarvikelainsäädännön.”
– No tuskin se siihen kuoli. Turhaa syyttelyä! Olen syönyt niin monessa ravintolassa, että jos tuo olisi totta, niin olisin jo kuollut.
“Tuttuni menetti terveytensä uuden lääketieteellisen injektion seurauksena eikä kykene enää normaaliin elämään.”
– Voi kuule! Minullakin on kuusi mRNA-piikkiä ja voin paremmin kuin koskaan! Taitaa tuo “ongelma” olla korvien välissä tai venäläisen trollitehtaan tuotos!”
Nyt pysähdy ajattelemaan sitä, että yksi näistä vasta-argumenteista todella realisoituu – uudestaan ja uudestaan.