Meissä kaikissa asuu pieni Bayes-päättelijä. Meillä on jokin maailmankuva, jota me päivitämme sitä mukaa, kun saamme uutta tietoa. Jos joku luottaa valtamediaan, ja hänen eteensä tuodaan esimerkkejä tilanteista, joissa se on valehdellut tai toiminut niin huolimattomasti, ettei sellaista annettaisi kenelle tahansa helposti anteeksi, hänen on päätettävä, pysyäkö vanhassa maailmankuvassaan vai alkaako kyseenalaistamaan.
Tällä vuosikymmenellä on ollut runsaasti kiinnostusta siihen, miten jotkut “ajautuvat uskomaan salaliittoteorioihin”. Tarkastellaanpa nyt sitä, millä keinoilla ihminen muodostaa käsityksensä todellisuudesta, ja katsotaan sitten asioita, joita ihmisen täytyisi uskoa, jotta hän ei uskoisi “salaliittoteorioihin”.
Ihminen, joka ei usko salaliittoteorioihin, uskoo, että länsimainen valtamedia (CNN, BBC, Helsingin Sanomat, Reuters yms.) on luotettava eikä ikinä valehtelisi, vaan se kertoo totuuden puolueettomasti ja riippumattomasti. Jos vaikkapa koronarokotteet olisivat vaarallisia, se lukisi näissä lehdissä, ja kun niissä päinvastoin väitetään niitä turvallisiksi, niiden on pakko myös olla turvallisia. Salaliittoteoriavastaisella ihmisellä on siis ennakkokäsitys, että valtamedia on luotettava. Useimmilla ennakkokäsitykseen ei tarkkaan ottaen sisälly se, että koronarokotteet ovat turvallisia, sillä jos HS, Reuters, CNN, BBC, Iltalehti, Aamulehti yms. lähteet kertoisivat huomenna kissankokoisin kirjaimin, että koronarokotteet ovat sittenkin vaarallisia ja että niistä on tähän asti valehdeltu, ne jotka vuonna 2021 demonisoivat rokottamattomia joka viikko somepostauksissaan, siinä vaiheessa sen uskoisivat. He eivät kuitenkaan olisi niin sanotusti “heränneitä”, sillä jos nämä samat lähteet kuukautta myöhemmin lähtisivät mainostamaan uutta pandemiaa, he uskoisivat sen yhtä kritiikittömästi kuin ovat tähän asti uskoneet niiden väitteet “tehokkaasta ja turvallisesta koronarokotteesta”.
Väittäisin, että niin “foliohatulla” kuin “lampaallakin” on suunnilleen samankaltainen metodologia totuuden määrittämiseen (toki pieniä erojakin voi olla, niistä myöhemmin), mutta ennakkokäsitykset eri asioiden todennäköisyyksistä ovat erilaiset. Ennen kuin jatketaan, lukijan on hyvä ymmärtää pari asiaa ehdollisesta todennäköisyydestä sekä bayesiläisestä tilastotieteestä, joissa on selkeät analogiat siihen, millä tavalla erilaiset ihmiset päivittävät omaa maailmankuvaansa silloin, kun saavat uutta tietoa.
Ehdollinen todennäköisyys
Ehdollinen todennäköisyys on tärkeä käsite todennäköisyyslaskennassa, mutta tämän artikkelin kannalta siitä ei välttämättä ole tarpeen ymmärtää muuta kuin sanan “ehdolla” käyttö. Voidaan kysyä: “millä todennäköisyydellä tavallista arpakuutiota heittämällä saatu silmäluku on pariton ehdolla, että se on suurempi kuin 1?” Ykköstä suurempia silmälukuja on nopassa viisi (2, 3, 4, 5 ja 6), näistä kaksi parittomia (3 ja 5), joten vastaus siis kaksi viidestä.
Bayesiläinen tilastotiede ja priorijakaumat
Helsingin yliopiston verkkosivuilla olevassa dokumentissa esitellään Bayes-päättelyn eli bayesiläisen tilastotieteen alkeita. PDF-tiedoston kuudennella sivulla (jossa on sivunumero 100), esitellään tilanne, jossa kulhossa on viisi palloa, osa valkoisia, osa mustia. Kulhon sisälle ei näe, ja sieltä voi nostaa kerrallaan yhden pallon, jonka värin voi katsoa ja sitten pallo pitää palauttaa takaisin kulhoon ja sekoittaa pallot siten, että valkoisen pallon nostamisen todennäköisyys ei vaihtele nostoittain. Kulhon äärellä on neljä henkilöä, joilla on erilainen ennakkokäsitys siitä, montako valkoista palloa kulhossa todennäköisesti on. Kulhossa olevien valkoisten pallojen lukumäärää ei siis ole mahdollista selvittää varmuudella, mutta mitä enemmän nostellaan ja palautellaan, sitä varmemmalta tietty lukumäärä tulee näyttämään.
Bayesiläisessä tilastotieteessä ennakkokäsitystä kutsutaan priorijakaumaksi, ja päivitettyä käsitystä (kun havaintoja eli tässä tapauksessa nostoja on tehty) vastaavasti posteriorijakaumaksi. Dokumentissa henkilö A ajattelee, että kaikki valkoisten pallojen lukumäärät 0, 1, 2, 3, 4 ja 5 ovat lähtökohtaisesti yhtä todennäköisiä, B:n mukaan arvo 2 on kaksi kertaa todennäköisempi kuin muut ja loput keskenään yhtä todennäköisiä, C:n mukaan arvo 2 on mahdoton ja loput keskenään yhtä todennäköisiä, D:n mukaan arvon 2 todennäköisyys on 1/1000 ja muiden todennäköisyys keskenään yhtä suuri.
Kuvitellaan sitten, että kulhosta nostetaan pallo viisi kertaa, ja kahdella nostolla tulee valkoinen pallo. Mitä sanoo D? No hän pitää edelleen hyvin epätodennäköisenä sitä, että valkoisia palloja olisi tasan kaksi, hän tulee veikkaamaan, että niitä on todennäköisesti yksi tai kolme, ja se että 2 nostolla 5:stä tuli valkoinen pallo, on pelkkää sattumaa eikä likimainkaan vielä riittävä todiste siitä, että valkoisia palloja olisi kulhossa kaksi. Tämä ei missään nimessä ole hullua, sillä viisi nostoa on vielä aika vähän. C nauraa ja sanoo samaa, hänhän tietää varmuudella, että valkoisia palloja ei ole kaksi vaan joku muu määrä. Kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että valkoisia palloja on enemmän kuin nolla (koska silloin joka nostolla olisi tullut musta pallo) ja vähemmän kuin viisi (koska silloin kaikilla nostoilla olisi tullut valkoinen).
Sitten nostoja jatketaan, ja 300 noston jälkeen tulos on, että edelleen kahdella viidesosalla kerroista, siis 120 nostolla, on tullut valkoinen pallo. Tässä vaiheessa D:kin joutuu myöntämään, vaikka pitikin asiaa alkujaan hyvin epätodennäköisenä, että valkoisia palloja on kulhossa lähes varmasti kaksi kappaletta, mutta C yhä “tietää”, ettei niitä ole siellä kaksi, vaan kolme ja yksi ovat todennäköisempiä lukumääriä.
Kahdeksannella sivulla (sivunumero 102) dokumentissa tiedetään vielä todeta seuraavaa: “Sellaista priorin valintaa (kuten C:n priori), joka sulkee osan parametriavaruudesta kokonaan pois tarkastelusta voidaan pitää bayesiläisen päättelyn pelisääntöjen vastaisena.”
Miten tämä liittyy 2020-luvun tapahtumiin ja politiikkaan?
Jotta ymmärtäisit sen, niin mieti ensin tätä: mikä on todennäköisyys sille, että vuodessa kehitetty rokote on turvallinen? Erityisesti mikä se on silloin, jos rokote tehdään teknologialla, jolla ei koskaan aiemmin ole onnistuneesti valmistettu turvallista rokotetta?
Jos jollakulla on ennakkotieto, että uuden rokotteen kehittämiseen menee vähintään kymmenen vuotta ja syy tälle on se, että näin pitkä aika tarvitaan pitkän aikavälin haittavaikutusten selvittämiseen, niin todennäköisyys sille, että tämä uusi rokote on vaarallinen, kasvaa merkittävästi. Syynä siis sekä uusi teknologia että nopea tuotekehitys. Tämä ennakkotieto oli minulla ennen koronaa. (Niinpä koronarokotteiden kannattajien pääargumentti “kehitys oli liian nopeaa” -argumenttia vastaan, eli se että koronarokotteiden kehittämiseen laitettiin poikkeuksellisen paljon rahaa, ei tämän ennakkotiedon perusteella vakuuta, koska pitkän aikavälin haittojen esille tulemista ei voi nopeuttaa rahalla.) Vaikka vuonna 2019 pidin rokotevastaisuutta yhtenä pahuuden muotona, ei olisi tullut mieleenkään demonisoida ihmistä, joka kieltäytyy alle 10 vuotta vanhasta rokotteesta. Eipä influenssarokotteista kieltäytyviä mutta muita rokotteita ottavia kutsuttu silloin “rokotevastaisiksi”, kuten koronarokotteista kieltäytyville mutta muita rokotteita kannattaville vuonna 2021 tehtiin.
Mutta mitä tähän kysymykseen vastaa normi-ihminen, joka uskoo Hesariin ja muuhun valtamediaan? En tiedä, mutta se varmaan voidaan sanoa, että tällaisen ihmisen mielessä todennäköisyys, että tämä rokote olisi vaarallinen ehdolla että (valta)media sanoo sitä turvalliseksi on nolla. Mikään määrä valtamedian ulkopuolista todistusaineistoa ei tule ikinä riittämään tämän henkilön vakuuttamiseksi. Ainoa, mikä tällaisen henkilön vakuuttaisi rokotteen vaarallisuudesta olisi se, että se lukisi valtamediassa. Rokotteen valmistajan rikoshistoria, reilu vuosikymmen aiemmin eletty sikainfluenssana tunnettu valepandemia sekä siihen tehty vaarallinen rokote jota väitettiin turvalliseksi, arvostetussa lääketieteellisessä journaalissa julkaistu ilmiantajanlausunto rokotetutkimuksen epäasianmukaisesta toteutuksesta erään alihankkijan osalta, terveen 12-vuotiaan lapsen vakava vammautuminen kliinisen rokotetutkimuksen aikana ja vammautumisen kirjaaminen vatsakipuna raportin sivulle 30 sekä se, että rokotevalmistajan omassa kokeessa plaseboryhmässä oli vähemmän kuolemia kuin rokoteryhmässä eivät riitä herättämään epäilyksiä, sillä jos ne olisivat aiheellisia, se olisi lukenut valtamediassa. Myöskään mikään määrä koronarokotteita vastustavien terveydenhuollon ammattilaisten (esim. Peter McCullough jonka tekemiin tutkimuksiin on viitattu yli 70 000 kertaa, Mike Yeadon, Robert Malone, Rauli Mäkelä, Tamara Tuuminen, Geert Vanden Bossche, toisinajattelunsa vuoksi potkut saanut Mikael Kivivuori ja valtava joukko muita) lausuntoja ei tule riittämään, koska sellaiset asiantuntijathan ovat vain pieni vähemmistö. Niin, pieni mutta vainottu vähemmistö. Kuinka moni asiantuntija jättää mielipiteensä ilmaisematta, kun näkee sen poikkeuksellisen vainon, jota nämä ja monet muut ovat kohdanneet? Entä kuinka suuri osuus “enemmistöön” lasketuista asiantuntijoista on edes hieman tutustunut rokotehaittoihin sen sijaan, että vain luottaisi ylempää tulleisiin ohjeisiin? Näin aggressiiviseen vainoon suhteutettuna tuota vähemmistöä voisi joku jopa sanoa suureksi. THL:n mukaankin jos joku hyötyy väitteen levittämisestä kaupallisesti, se vähentää väitteen uskottavuutta, mutta vainon perusteella pikemminkin näyttää siltä, että mielipiteiden julki tuomisesta seuraa lähinnä henkilökohtaisia menetyksiä, kuten potkuja, somesensuuria ja muuta vainoa, ystävien menetyksestä puhumattakaan. “Foliohattu” antaa siis vainon vuoksi toisinajattelijalääkärille suuremman painoarvon, sillä valtavirtaisia ajatuksia levittämällä tienaisi enemmän menettämättä mainettaan, sometilejään tai ystäviään. Tämähän on täysin ymmärrettävää THL:nkin ohjeen nojalla, sillä jos kaupallinen hyötyminen vähentää terveysväitteen uskottavuutta, silloin kärsimisen pitäisi lisätä sitä.
Tästä tullaankin siihen, että normi-ihminen, joka ihmettelee sitä, miten jotkut “ajautuvat uskomaan harhaisiin salaliittoteorioihin” näin heitä lainatakseni, on siis omaan sisäiseen “priorijakaumaansa” eli ennakkokäsitykseensä kirjannut todennäköisyyden sille, että valtamedia ei olisikaan luotettava, nollaksi. Hän on siis tavallaan rikkonut Helsingin yliopiston sivuilta löytyvässä dokumentissa olevaa kohtaa bayesiläisen päättelyn pelisäännöistä. Loogisesti mahdollinen todellisuus, jossa valtamedia olisi epäluotettava, on suljettu mahdollisten maailmankuvien ulkopuolelle, jolloin mikään määrä todistusaineistoa valtamedian epäluotettavuudesta ei riitä vakuuttamaan häntä siitä, että valtamedia voisi olla epäluotettava. Samalla tavalla hänellä on varmaan muitakin nollia “priorijakaumassaan”, esim. todennäköisyys sille, että CIA enää tekisi mitään eettisesti kyseenalaista, on myös nolla. Sen sijaan sellaisen ihmisen mielessä, jonka “priorijakaumassa” on annettu sellainenkin mahdollisuus, että valtamedia voisi olla epäluotettava, edellisessä kappaleessa esitetyt esimerkit nostavat sen todennäköisyyttä, että koronarokote voisi olla vaarallinen.
Historia
Ei varmaan ole kovinkaan iso salaisuus, että historiassa mediaan uskovat eivät ole liiemmin jääneet muistoihin “historian oikealla puolella” olleina ihmisinä. Esimerkiksi natsi-Saksassa ne, jotka luottivat mediaan ja viranomaisiin ja uskoivat, että juutalaiset todella levittävät sairauksia, eivät ole niitä, joita tällä hetkellä pidämme oikeassa olleina hyviksinä. Vastaava pätee Neuvostoliittoon. Kirjan “Heränneet : Maailma salaliittoteoreetikoiden silmin” kirjoittaja Noora Mattila myöntää kirjansa sivulla 111 erään ns. “salaliittoteoreetikon” olevan “oikeassa siinä, että historiasta löytyy perusteita epäluottamukselle, jos sitä tietyllä tavalla katsoo”. Tämän perusteella voidaankin varmaan todeta, että jotta et uskoisi “salaliittoteorioihin”, sinun täytyy käytännössä uskoa se, että nyt ensimmäistä kertaa historiassa media on luotettava. Ne jotka epäilivät viranomaisia aiemmin, olivat aina hyviksiä; ne jotka epäilevät heitä nyt, ovat ensimmäistä kertaa maailman historiassa pahiksia.
Median lisäksi myös esimerkiksi CIA on taho, joka “salaliittoteorioiden” vastustajien mukaan on ehdottomasti hyvisten puolella nykyään, vaikka se on aiemmin ollut mukana epäeettisessä toiminnassa, kuten MK-Ultrassa sekä Operaatio Northwoodsissa, jonka sattumalta murhattu entinen Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy aikoinaan esti. Jotta et olisi salaliittoteoreetikko, sinun täytyy olla varma, että aiemmin noin julmia tekoja tehnyt tai suunnitellut järjestö ei nykyään mitenkään voisi tehdä enää vastaavaa. Toisin sanoen vanha kansanviisaus “luottamus on helppo menettää, mutta vaikea ansaita” on sellainen, jonka mukaan ei saa elää, jos ei halua olla salaliittoteoreetikko. Ainakaan silloin, kun kohteena on media tai CIA. Tämänhän sanoo toisin sanoin myös salaliittoteoriatutkija Pasi Kivioja kirjassaan “Salaliittoteorioiden ihmemaassa” sivulla 28: “osa QAnoneista uskoo Mockingbirdin tai sen kaltaisen CIA:n ja median välisen yhteistyön vaikuttavan kulisseissa edelleen”. Operaatio Mockingbird itse sen sijaan oli saman sivun mukaan “ilmeisen todellinen hanke eikä salaliittoteoria”.
Koska mikään määrä historiallisia esimerkkejä valtamedian epäluotettavuudesta ei riitä perusteeksi sille, että siihen suhtautuminen epäilevästi olisi oikeutettua nykyään – siis jos et halua olla mikään harhaisiin salaliittoteorioihin uskova foliohattu – niin tarkastellaan seuraavaksi tuoreempaa esimerkkiä siitä, miten Suomen media on ollut epäluotettava.
Tuore esimerkki: kesän 2023 uutisankat Riikka Purrasta
Kesällä 2023 kohistiin muutaman viikon ajan perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran vanhoista vieraskirjakommenteista vuodelta 2008. Hänen kerrottiin kirjoittaneen “turkkilaisapinoista”, mikä johti Turkille osoitettuun anteeksipyyntöön, vaikka todellisuudessa hän käytti yksikkömuotoa ja viittasi termillä mieheen, joka oli kohdistanut Riikkaan seksuaalista häirintää. Kieli on eittämättä rumaa, mutta toisaalta seksuaaliseen häirintään aika monikin reagoi kovasanaisesti ja vihaisesti – tuskinpa myöskään haluaisimme elää maassa, jossa yksikin epäasiallinen reaktio elämän aikana itse koettuun seksuaaliseen kaltoinkohteluun estäisi ministerinä toimimisen loppuiäksi. Alkuperäinen 10.7. julkaistu Hesarin uutinen sekä Saska Saarikosken pääkirjoitus oikaistiin vasta 26.7. sellaiseksi, että ilmaisu oli yksikössä, mutta kontekstina ollutta seksuaalista häirintää ei artikkeleihin tai niiden loppuhuomautuksiin lisätty.
Samoin kohu-uutinen “eksoottisista lapsista” oli uutisankka, tuolla kommentillaan Riikka piikitteli “Antille”, joka oli aiemmassa kommentissa kirjoittanut “eksoottisista lapsista”. Eli Riikka siis arvosteli “eksoottisista lapsista” kirjoittanutta henkilöä lainaamalla häntä, ja tämä uutisoitiin Riikan omana kirjoituksena.
Uutisankka taisi olla myös “ruumiita syntyisi lähijunassakin”, se kaikkein kohutuin Riikan kommenteista. Siinä taustalla oli nimimerkki Pirjo, joka ehdotti, että vain naisille annettaisiin ampuma-aselupia, koska kaikki kouluammuskelijat ovat olleet miehiä. Tähän liittyen Riikka kommentoi “[j]os mulle annettaisiin ase, ruumiita tulisi ihan lähijunassakin”, toisin sanoen Riikka tarkoitti mitä ilmeisemmin suunnilleen seuraavaa: ‘vaikka olenkin nainen, olen niin surkea aseiden käsittelijä, että ruumiita tulisi lähijunassakin, jos aseen saisin – siksi en kannata ajatustasi siitä, että ampuma-aselupia annettaisiin vain naisille’. Tämä selittää hyvin myös sen, miksi Riikka julkaisi tämän kommentin vain kaksi päivää Kauhajoen koulusurmien jälkeen. No olisiko siksi, että Pirjo oli kenties juuri niiden vuoksi ehdottanut ampuma-aselupien muuttamista sukupuoliperustaisiksi?
Yli kahden viikon ajan siis kohistiin siitä, kuinka vahingollisia Riikan tekstit ovat “Suomen maineelle”, vaikka “mainehaitan” aiheutti pikemminkin median valheuutisointi eivätkä itse tekstit. Ja sitten hieman oiottiin väitteitä. Joku voisi kysyä: oltiinko tällaisia artikkeleita julkaisseiden lehtien toimituksissa oikeasti huolissaan “Suomen maineesta” vai pidettiinkö oman ideologian edistämistä tärkeämpänä? Jos kyseessä olisi ollut vain vilpitön huoli Suomen maineesta, eikö silloin olisi vähintäänkin oltu huolellisempia ja tarkistettu, ettei laiteta sanoja Riikan suuhun, ja kenties jopa tulkittu todellisia Riikan kirjoituksia hieman vähemmän pahantahtoisesti? Silloin “Suomen maine” ei olisi ottanut niin kovaa kolausta, mutta toisaalta valtamediakentän ideologiakaan ei olisi näyttäytynyt niin ylivertaisena.
“Hörhön” ja “tieteeseen uskovan” ero: mitä tarkoittaa “tieteellinen näyttö”
Meissä kaikissa asuu pieni Bayes-päättelijä. Meillä on jokin maailmankuva, jota me päivitämme sitä mukaa, kun saamme uutta tietoa. Jos joku luottaa valtamediaan, ja hänen eteensä tuodaan esimerkkejä tilanteista, joissa se on valehdellut tai toiminut niin huolimattomasti, ettei sellaista annettaisi kenelle tahansa helposti anteeksi, hänen on päätettävä, pysyäkö vanhassa maailmankuvassaan vai alkaako kyseenalaistamaan.
Otetaan tähän väliin sellainen esimerkki, joka ei ole yhtä poliittisesti polarisoiva kuin koronarokotteet, vaikka suuria tunteita tämäkin voi herättää. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa kertoo sivuillaan, että astrologia on “pseudotiedettä” ja että se “ei ole osoittanut toimivuuttaan kontrolloiduissa tutkimuksissa eikä sillä näin ollen ei ole tieteellistä validiteettia”. Samankaltaisia asioita sanotaan muissakin paikoissa, joissa astrologiaa on käsitelty. Oletetaan sitten, että törmäät videoon, jossa astrologi käy skeptikon ohjelmassa tekemässä tulkintoja, ensin kasvotusten ja sitten sokkona. Kolmen minuutin sokkotulkintoja varten astrologille on annettu yhdeksän ihmisen sukupuolet sekä syntymäajat ja -paikat. Näistä oikealle henkilölle annetuista sokkotulkinnoista huonoinkin on 63-prosenttisen tarkka, yli puolet tulkinnoista pääsee yli 70 prosentin tarkkuuteen. Sen sijaan viimeiset kaksi tulkintaa on vaihdettu päittäin tulkintojen kohteiden tietämättä. Jos kyseessä olisi vain ylimalkaisia lauseita tai silkkaa optimismia tulkittavien taholta, tulkintoja vaihtamalla pitäisi saada myös suunnilleen yhtä hyvät arviot. Kuitenkin käy niin, että juuri nämä väärille henkilöille annetut tulkinnat (siis heidän tietämättään että saavat väärät tulkinnat) osoittautuvat selvästi epätarkemmiksi. Toiseksi viimeisen tulkinnan tarkkuus oli 38 % ja viimeisen 21 %. Kun heille sitten kerrotaan, että nämä tulkinnat on vaihdettu päittäin ja heille näytetään oikeat videotulkinnat, 38 prosentista tuleekin 94 prosenttia ja 21 prosentista 92. Kaksi huonointa tulkintaa olivatkin kaksi parasta, kun ne näytettiin niille henkilöille, joiden syntymätietojen perusteella ne oli tehty.
Mainittu videon loppupuolella tehty koe on selvästi “kontrolloitu”, sillä se tehtiin sokkona kaksi tulkintaa päittäin vaihtaen eikä tulkittavien henkilöiden kanssa kaksistaan keskustellen, kuten videon ensimmäinen tulkinta, mutta otoskoko on vielä pienehkö. Miten tämän videon näkeminen vaikuttaa ihmisiin, joilla on vastakkaiset mielipiteet astrologiasta? Joillekin se on lisätodiste astrologian toimivuudesta, toisille se ei merkitse vielä mitään.
Samoin Yle kertoi vuonna 2017 Skepsis ry:n muistuttaneen, että “tieteellisesti pätevää näyttöä energiahoitojen toimivuudesta ei ole”. Sitten joku, joka ei lähtökohtaisesti halua sulkea mahdollisuuksien ulkopuolelle sitä vaihtoehtoa, että Skepsis ry:n vastustuksesta huolimatta energiahoidot voisivat toimia, törmää tutkimukseen, jossa 87,9 prosenttia koehiiristä oli onnistuneesti parannettu energiahoidon avulla syövästä, jonka ennuste on 100-prosenttinen kuolleisuus 14–27 päivää tappavan injektion jälkeen. Toiseen kaupunkiin lähetetyt kontrollihiiret kuolivat ennustetun aikaikkunan puitteissa. Tämän lisäksi henkilö törmää toiseen, in vitro -tutkimukseen energiahoidoista, joka on julkaistu hieman arvostetummassa lehdessä, ja siinäkin tulokset olivat positiiviset.
Miltä näiden tietojen valossa kuulostaa väite, ettei energiahoitojen toimivuudesta ole näyttöä? Miksi energiahoidetut hiiret paranivat taudista, jonka kuolleisuus on 100 %, jos energiahoidot eivät voi toimia? Jos parantuminen ei johtunutkaan energiahoidoista vaan vaikka hoitohuoneen ilmanlaadusta, eikö tulos olisi tällöinkin merkittävä, koska tuon syövän ennusteena oli 100 % kuolleisuus – eikö tulos joka tapauksessa osoita, että vastoin aiempaa tietoa tuosta syövästä voi sittenkin parantua, jolloin skeptikoidenkin pitäisi olla kiinnostuneita selvittämään, mikä hiiret paransi jos ei annettu hoito? Miten pätevää englanninkielisessä Wikipediassa esitetty kritiikki “piilotetusta agendasta” journaalia julkaisevaa järjestöä kohtaan on, kun voidaan sanoa, että kaikissa tieteissä on agenda? Biologiset journaalit haluavat todistaa biologian pätevyyden, sukupuolentutkimuksen journaalit haluavat todistaa sukupuolentutkimuksen pätevyyden jne. Ja jos joku toinen lehti suostuisi julkaisemaan vaikkapa tuon kokeen toisinnon ja lupaisi etukäteen julkaista tulokset riippumatta siitä, tukevatko ne energiahoitoja vai eivät, olisiko siinäkin se riski, että lehti leimattaisiin pseudotieteelliseksi tai että lehden päätoimittaja tms. joutuisi eroamaan? Sitäkään ei voi journaalin ja Wikipedian artikkeleihin törmännyt olla huomaamatta, että Wikipediaan otetussa Kendrick Frazierin kritiikissä esiintynyt lause “Most of the prominent and active members are strong believers in the reality of such phenomena” (Useimmat näkyvistä ja aktiivisista jäsenistä uskovat vahvasti tällaisten ilmiöiden todellisuuteen) ei tähän hiirikoeartikkeliin päde, kun siinä vapaaehtoisina hiirille energiahoitoa antaneet olivat skeptikoita, mutta tulokset olivat silti positiivisia.
Joka tapauksessa, viralliseen tieteeseen uskova ei laske näistä mitään “tieteellisesti päteväksi näytöksi”, mutta joku toinen kyllä ne sellaiseksi kelpuuttaa. Mieleen tulee kysymys, että jos energiahoidot toimivat, niin kuka hyötyy eniten siitä, että niitä kutsutaan pseudotieteeksi? Lääkejätit ainakin.
Vastaavanlainen ristiriita “näytön” määritelmässä oli havaittavissa myös keskustelussa mahdollisesta vaalivilpistä Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 2020. Vaalivilppiväitteitähän sanottiin täysin perättömiksi, mitään näyttöä mistään vaalivilpistä ei lehtien mukaan ollut. Nyt sitten kuvitellaan, että joku, joka haluaa toisaalta tietää totuuden mutta toisaalta toimia oikeudenmukaisesti, törmää michiganiläisten valaehtoisia todistuksia sisältävään 234-sivuiseen dokumenttiin, jossa silminnäkijät kertovat väitetyistä hämäryyksistä ääntenlaskennassa. Yhdessä niistä, sivulla 17, eräs henkilö kertoo nähneensä miehen syöttävän samat 27 äänestyslipuketta ääntenlaskukoneeseen yön aikana ainakin viisi kertaa. Sitten hän yrittää selvittää, miten väärästä valasta rangaistaan Michiganissä ja löytää sivun, jossa puhutaan jopa 15 vuoden rangaistuksesta. Tämä ja muut valaehtoisen todistuksen antajat kyseisessä dokumentissa ovat siis olleet valmiita menemään vankilaan pidemmäksi aikaa kuin mitä Donald Trump edes voisi olla presidenttinä, jos heidät saataisiin kiinni valehtelusta. Oikeudenkäynneissä silminnäkijöiden todistukset ovat monesti riittävä näyttö ihmisen tuomitsemiseksi vankilaan, joten nyt väistämättä herää kysymys, että mitä tällä “vaalivilpistä ei ole näyttöä” -väitteellä on tarkoitettu? Onko siis niin, että vaalivilpin kohdalla valaehtoinenkaan silminnäkijälausunto ei ole “näyttöä”, vaikka samantasoisen näytön perusteella ihmisiä on tuomittu vankilaan? Vai onko niin, että 233 sivua (dokumentin ensimmäinen sivu on pelkkä kansilehti) todistajanlausuntoja ovat kyllä näyttöä vaalivilpistä, mutta eivät riittävästi, että se muuttaisi vaalituloksen? Jos kyse on jälkimmäisestä, niin miksi sitten kaikki sanovat, että yhtään todistetta vaalivilpistä ei kerta kaikkiaan ole missään ja että kaikki, jotka väittävät muuta, ovat yksinkertaisesti hulluja, jotka seuraavat johtajaansa herra Trumpia kritiikittä?
Näyttää hieman siltä, että yksi syy keskusteluilmapiirimme tulehtumiselle on epäselvyys siitä, mitä ilmaus “ei ole näyttöä” tarkkaan ottaen tarkoittaa. Jos joku sanoo, että jostain asiasta “ei ole näyttöä”, tarkoittaako hän sillä sitä, että kerta kaikkiaan mitään siihen suuntaan viittaavaa todistusaineistoa ei ole ja siihen uskominen on kuin uskoisi tuulesta temmattuun ja täysin keksittyyn väitteeseen, vai tarkoittaako ilmaus sitä, että asiaa ei ole täysin 100-prosenttisen vedenpitävästi ja täydellisen kiistattomasti todistettu?