The Defender eli Children’s Health Defense kertoo tuoreessa artikkelissaan, että Uusi-Seelanti ei ole hyväksymässä Maailman terveysjärjestön eli WHO:n uutta pandemiasopimusta sellaisenaan. WHO:n johtaja Tedros Ghebreyesukselle lähetetyssä sähköpostissa (s. 10 tässä dokumentissa) sanotaan, että artiklaan 59 (ks. s. 2–3 täällä) tehtyjä lisäyksiä ei voida hyväksyä. Myös Iran on pullikoimassa useampaakin artiklan lisäystä vastaan.
Poliitikothan ovat tunnetusti hyvin kiireisiä. Miten paljon heillä on taitoa, energiaa ja aikaa paneutua kaikkiin niihin sopimuksiin, joita he allekirjoittavat, kun artikla näyttää niin sekavalta lakitekstiltä, eivätkä muut sen helpompia luettavia ole?
The Defenderin artikkeli kertoo myös Tedros Ghebreyesuksen twiitanneen, että pandemiasopimuksesta on “litania valheita ja salaliittoteorioita”. Ensimmäinen asia, johon Ghebreyesus kertoo pandemiasopimuksessa valtioiden sitoutuvan, on “prevention with a One Health approach”. Tähän on pakko kommentoida, että jokainen ihminen on yksilö, jolloin jokaisen ihmisen terveyden hoidon pakottaminen samaan muottiin ei kuulosta hyvältä idealta.
Lisäksi, kun monet ovat sanoneet olleensa niin huolissaan ihmisoikeuksista, niin miltä kuulostaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen takaavan kohdan yliviivaaminen sen merkiksi, että kohta poistetaan ja korvataan toisella? Samalla taattaisiin Maailman terveysjärjestölle, joka aikoinaan muutti pandemian määritelmän ja sen jälkeen suositteli vain tähän uuteen määritelmään sopivaan “pandemiaan” vaaralliseksi osoittautunutta sikainfluenssarokotetta?
Kuinka kirkkain silmin voit nämä kohdat luettuasi sanoa, että pandemiasopimuksen kritisointi on foliohattuilua?
Vielä Ghebreyesuksen twiittiin palatakseni, hän kysyy twiitissään myös: “Is there anyone who thinks countries should not cooperate?” (Onko ketään, jonka mielestä valtioiden ei pitäisi tehdä yhteistyötä?). No minäpä heitän muutaman vastakysymyksen. Onko se “valtioiden yhteistyötä”, jos sitovat ohjeet sanellaan kattojärjestöstä? Onko se hyvä, jos eriäville mielipiteille ei jää tilaa? Eikö seuraukset voi olla myös tuhoisat, jos kaikki tekevät yhteistuumin samat päätökset, jotka osoittautuvat vääriksi? Olisiko kuitenkin järkevämpää ja potentiaalisesti vähemmän tuhoisaa, jos kaikki valtiot saisivat tehdä omat päätöksensä, jolloin ne valtiot, joissa tehty päätös on aluksi väärä, voivat korjata sen, kun näkevät, että toisin tehneillä valtioilla menee paremmin?