Jyväskylän kaupunginvaltuuston kokouksessa nähtiin eilen illalla eräänlainen sirkus, kuten kokoomuksen Anna Nurmi ajassa 1:29:44 kuvaili. Samassa puheenvuorossaan hän kollegoitaan syvästi kunnioittaen totesi “nyt on ehkä nää jorinat kuultu.” Se oivallisesti alleviivaa sitä yleistä asennetta, mikä konsensusta kyseenalaistavia ihmisiä kohtaan vallitsee.
Käsittelyssä oli Kaisa Garedewin ja muutaman muun valtuutetun aloite sateenkaari-ideologian kieltämiseksi Jyväskylän kouluissa. Garedew aloitti keskustelun ajassa 39:59 viittaamalla asenteellisesti “Seta-vedätykseen” ja totesi valtuutettuja vedettävän höplästä. Ärhäkkä puheenvuoro sai epäilemättä monilla tunteet kiehahtamaan. Garedew pyrki korostamaan, ettei kyse ole mielipiteistä vaan lakipykälistä. “Kummassakaan laissa ei ole pienintäkään viittausta sukupuolten moninaisuuteen saatika minkäänlaiseen lakiin perustuvaan velvoitteeseen. Päinvastoin – perusopetuslaki määrää, että opetuksessa on oltava yhteistyössä kotien kanssa. Sen takia seksuaalikasvatuksesta tulee ilmoittaa vanhemmille ja tämän opetuksen pitää olla julkista.”
Sittemmin Garedew käytti puheoikeuttaan useamman kerran, mutta varsinainen asia hautautui kiihkeän viestinnän alle. Sen sijaan esimerkiksi Joni Parkkonen puhui pariin otteeseen aiheesta kiihkottomasti tehden enemmän oikeutta alkuperäisen aloitteen motiiveille jättämättä vaikutelmaa periaatteellisesta änkyröinnistä.
Sellaiseksi kun kaikki kritiikki tunnutaan muutenkin leimattavan, etenkin konservatiivisten äänten saattelemana. Valitettavaa on se, ettei seksuaalikasvatuksen epäkohtiin tunnu muilla olevan mitään kiinnostusta tarttua.
Nurmi käytti ajassa 43:05 ensimmäisen puheenvuoronsa, jossa osui naulankantaan kuin vahingossa.
“Sen sijaan, että valtuuston kokouksesta toiseen keskustelemme yhdenvertaisuudesta ideologiana ja sukupuolen moninaisuudesta kahteen sukupuoleen jumiutuneena, meidän tulisi keskittää kaikki energiamme sateenkaarilasten ja -nuorten hyvinvointiin ja turvallisuuteen, sillä näistä puhuttaessa olemme todellisen ongelman äärellä!” BINGO!
Tässä hullunkurisessa maailmassa siitäkin asiasta saa olla huolissaan vain tietynlaiset ihmiset oikealla tavalla. Tapio Puolimatka nimittäin keskitti huolensa nimenomaan sateenkaarilasten ja -nuorten turvallisuuteen, mutta tuli epäkohteliaasti keskeytetyksi lausuttuaan “Päinvastoin – sukupuolista moninaisuutta vähentää se, että nuoria kemiallisesti ja kirurgisesti kastroidaan sen tähden, että he eivät mahdu jäykkiin sukupuolistereotypioihin. Ei ole mitään moninaista tai suvaitsevaista siinä, että nuorista tehdään elinikäisiä potilaita, jotka ovat menettäneet seksuaalisen toimintakykynsä ja lisääntymiskykynsä.”
Tämän jälkeen puheenjohtaja puuttui puheeseen, mutta antoi Puolimatkan jatkaa todettuaan ensin asian karkaavan aiheesta. Nuhtelu tuntui kuitenkin asenteelliselta, sillä keskeyttämiseen on yleisesti korkea kynnys ja transhoitojen yleistymisen haitallisuutta eivät muut olleet kokouksessa käsitelleet.
Silloin, kun asetelma rakennetaan sellaiseksi, että saadaan ajatella aina vain yksi tarkkaan määritelty askel eteenpäin, voi sitä pidemmälle hahmotellut askelmerkit näyttää aiheeseen liittymättömiltä, vaikka ne olisivat oleellisia kokonaisuuden arvioimiseksi.
Lienee vaikea hahmottaa, mitä pahaa sateenkaari- ja seksuaalikasvatuksen salliminen voisi aiheuttaa, jos sen avulla lisätään yhdenvertaisuutta ja vähennetään mielenterveysongelmia. Sehän on ilmiselvästi askel parempaan tulevaisuuteen – pulinat pois. On kuitenkin erityisen arvokasta, että joku uskaltaa ajatella myös sitä seuraavien askelten potentiaalisia haittoja, koska ne saattavat olla peruuttamattomia.
Jos ajatus lasten yhdenvertaisuuden toteutumisesta solmitaan nippusitein yhteen sateenkaarevuuden kanssa, on ilmeistä, että sitä vastustavat näyttäytyvät suvaitsemattomina. Jos Anna Nurmen tavoin (45:30) määrittelemme kasvurauhan tarkoittamaan sateenkaarilasten ja -nuorten oikeutta elää “ilman häirintää, kiusaamista, syrjintää ja väkivaltaa”, on mahdoton esittää eriävää näkemystä kuulostamatta ihmishirviöltä. On kuitenkin älyllisesti täysin epärehellistä tarjoilla asiat näin mustavalkoisesti ja väittää muidenkin lasten oikeuksia käsittelevän keskustelun keskiössä olevan suvaitsemattomuus.
Tähän suuntaan myös media mielellään ohjaa asenteita. Keskisuomalaisen otsikko “Perussuomalaiset saivat aikaan “surullisen farssin” Jyväskylän valtuustossa – puheenjohtajallakin paloivat päreet” antaa heti signaalin siitä, mitä hyvän ihmisen keskustelusta tulee olla mieltä. Suvaitsevainenhan sitä olla pitää, eikä mikään persu ainakaan!
Viime vuodet ovat osoittaneet, että erilaisuuden hyväksyminen loppuu sillä hetkellä, kun kyse on silloisesta valtavirrasta poikkeavista ajatuksista. Toisinajattelijoiden kohdalla on täysin sallittua unohtaa yksilöllisyys, lyödä leima, erottaa laumasta, väärinymmärtää ja mitätöidä heidän huolenaiheensa.
Siinä missä lapset kaipaavat puolueettomien tahojen antamaa asennevapaata seksuaalikasvatusta, voisi kaupunginvaltuusto hyötyä asennekasvatuksesta – median edustajista puhumattakaan.