Kuva: https://quotefancy.com
Kaikki me varmasti haluaisimme hävittää niin kiusaamisen kuin koronankin ihmisten keskuudesta – mutta millä hinnalla?
Eroon koronasta -ajattelu oli utopistista haihattelua, jonka varjolla saatiin kajottua ihmisten oikeuksiin, vapauksiin, toimeentuloon ja koskemattomuuteen. Surkuhupaisasti sillä oikeutettiin myös systemaattinen haukkuminen, kiusaaminen, kiristäminen ja jopa uhkailu.
Hyvä tarkoitus pyhitti sellaisetkin keinot, jotka tavallisesti olivat olleet yksioikoisesti tuomittavia.
Eroon kiusaamisesta -ajattelu on samalla tavalla pelkkää perusteetonta toiveajattelua. Kuten alati muuntautuva virustauti, myös kiusaaminen löytää aina uudet keinot sekä kohteet. Siksi on erittäin tärkeää rakentaa yhteiskunnallista toimintamallia, jossa pyrimme vahvistamaan turvaverkkoa, resilienssiä ja immuniteettia sen sijaan, että laitamme sormet ristiin ja toivomme universaalin vihollisen vain häviävän keskuudestamme, kunhan teemme tarpeeksi rajoittavia toimenpiteitä.
Sama versio koronasta tai kiusaamisesta voi olla toiselle lähes huomaamaton haitta, kun taas toiselle se jättää pysyvät arvet. Niin kiusa kuin koronakin tapahtuvat aina suhteessa kohteeseen, jonka tapa reagoida määrittää sen kuinka vahingollinen itse tapahtuma on. Jokin, mikä on toiselle tappava, on toiselle kaivattu lepopäivä. Jokin, mikä on toiselle kiusa, on toiselle päivän piristys.
Fyysinen väkivalta on helppo tuomita myös lainsäädännöllisesti, sillä se on näkyvää ja ylittää kehollisen koskemattomuuden. Henkinen väkivalta sen sijaan on paljon hankalampi asia objektiivisesti määritellä ja siksi näin ollen vaarallinen alue lähteä tekemään rikosoikeudellisesti rangaistavaksi.
Skotlannissa tuli voimaan kuun alussa vihapuhelaki, joka kriminalisoi jopa tosiasioiden ilmaisemisen sekä huumorin, jos se loukkaa tiettyjä suojeltuja ihmisryhmiä. Kiusaamisen ollessa päivän polttava puheenaihe, käy varmasti monella mielessä Suomessakin etsiä valtiollisia keinoja, joilla voisi vähentää epäkunnioittavaa käytöstä. Miksipä ei – eihän se ole keneltäkään pois.
Joskus asiat, joihin näyttäisi olevan yksiselitteinen “oikea ratkaisu”, ovatkin komplekseja kokonaisuuksia, kun niitä tarkastelee lähemmin.
Se, että korona tappaa jonkun perusterveen nuoren, ei vielä tarkoita taudin olevan sen sortin riski, joka pitäisi hinnalla millä hyvänsä yrittää kitkeä keskuudestamme – olipa se realistista tai ei. Kuten ei sekään, että joku kiusaamisen vuoksi päätyy epätoivoiseen tekoon, edellytä keinotekoisen turvallisuudentunteen lisäämistä muiden asioiden kustannuksella.
Jollekin jokin, mikä lähtökohtaisesti tuntuu tragedialta, jolta olisi itse valinnut välttyä, voikin olla juuri se tarpeellinen herätys, mitä ilman ei olisi ymmärtänyt ottaa vastuuta itsestään ja tunteistaan. Vaikea korona tai jatkuva alaspainaminen saattaakin sisuunnuttaa ja pakottaa vahvistumaan sisäisesti. Näin ollen yleisesti pelkästään negatiiviseksi mielletty asia voikin olla jonkun elämän paras lahja. Siinä missä joku tekee kiusaamisen vuoksi traagisen valinnan, toinen saa sen voimaannuttamana ihmeitä aikaiseksi. Sen sijaan, että pyrkisimme kontrolloimaan ympäristöä ja eliminoimaan vaarat perusoikeuksien kustannuksella, meidän tulisi auttaa vahvistamaan yksilöitä.
“Vaikeat ajat luovat vahvoja ihmisiä, vahvat ihmiset luovat hyviä aikoja, hyvät ajat luovat heikkoja ihmisiä ja heikot ihmiset luovat vaikeita aikoja.”
Tarvitsemme vahvoja ihmisiä, emme vahvaa valtiokontrollia. Vahvistaminen ei edellytä vitsan käyttöä, mutta vitsailua on jokaisen kestettävä, jos aikoo kasvattaa kestävän selkärangan.
Voimme rajoituksin, säädöksin ja pakkokeinoin pyrkiä luomaan yhteiskuntaan turvallisen tilan ilman kiusaamisen tai koronan uhkaa, mutta siitä huolimatta ne jatkavat kiertokulkuaan. Siksi ainoa kestävä tapa on varmistaa, että niille on mahdollisimman vähän otollista maaperää, jossa tehdä tuhojaan.
“Eroon koronasta” ei ollut vain heikkotasoista ajattelua vaan myös surkuhupainen painostusryhmä. Ainakin nuoria kokkarinaisia. Tältä ryhmältä taisi sitten Putin vetää maton alta, niin kauhea on Putin.
On lähtökohtaisesti absurdia ajatella että antamalla jollekin taholle “oikeus” kiusata, pahoinpidellä ja ryöstää ihmisiä – varmuuden vuoksi niitäkin, joilla ei edes ole mitään tekemistä kenenkään kiusaamisen kanssa – voitaisiin vähentää kiusaamista, pahoinpitelyjä ja ryöstöjä.