Olin vieraana Totuuden Etsijöissä ja puhuimme aiheesta “Miksi ihmiset ampuvat viestintuojan sen sijaan, että olisivat vihaisia ihmisille, jotka valehtelevat heille?” Tässä kolumnissa tarkastelen kyseistä ilmiötä. Toivottavasti tämä kirjoitus herättää paljon ajatuksia ja tarjoaa mahdollisuuden pohtia ihmisten reaktioita erilaisiin tilanteisiin.
Totuudenpuhujista ei pidetä
Vanha sanonta “totuudenpuhujista ei pidetä” pitää edelleen kutinsa. On tärkeää ymmärtää, että ihmiset voivat kokea viestintuojan uhkana omalle mukavuudelleen tai maailmankuvalle. Kun joku tuo esiin epämiellyttäviä totuuksia tai paljastaa valehtelun, se voi hämmentää ja haastaa ihmisten omia käsityksiä. Tässä tilanteessa henkilöiden on helpompi reagoida negatiivisesti viestintuojaa kohtaan sen sijaan, että olisi vihainen niille ihmisille, jotka ovat valehdelleet.
Aivomme valehtelevat meille
Aivot vaikuttavat siihen, miten totuus vastaanotetaan. Aivomme pyrkivät vahvistamaan omia näkemyksiämme ja saattavat torjua vastakkaisia todisteita. Tämä voi johtaa siihen, että ihmiset pitäytyvät tiukasti omassa kannassaan ja vähättelevät muiden näkemyksiä.
Aivomme uskottelevat meille, että olemme oikeassa. Vaikka henkilöille näytettäisiin kaikki mahdolliset todisteet ja faktat, niin mikään rationaalinen selitys ei mene perille, koska henkilö pitää muiden todisteita merkityksettöminä. Henkilö pysyy tiukasti kannassaan ja pitää entistä hanakammin kiinni todisteista, jotka tukevat hänen omia näkökantojaan. Aivomme ovat myös alttiita stereotypioille, kärsivät muistihäiriöistä ja saavat henkilön joko yliarvioimaan tai aliarvioimaan kykynsä.
Miksi ammumme viestintuojan?
On olemassa useita psykologisia syitä sille, miksi ihmiset eivät välttämättä ole vihaisia niille, jotka valehtelivat heille, mutta suuttuvat niille, jotka huomauttavat valheista. Kognitiivisten vinoumien kautta ihmisten tulkinta on usein vääristynyt tai harhautunut. Ihmiset näkevät ja kokevat maailman omalta kannaltaan pitäen sitä todellisuutena. Lisäksi valheisiin liittyy usein luottamuksen rikkomista, ja kun joku huomauttaa valheesta, se voi muistuttaa yksilöitä petoksesta, mikä saa heidät suuttumaan paljastajalle eikä valehtelijalle. Ihmiset kokevat epämukavuutta, kun uusi tieto on ristiriidassa heidän uskomustensa kanssa, ja he voivat suunnata vihansa sanansaattajaan, joka haastaa heidän uskomuksensa.
Tässä mainittu muutamia tekijöitä, jotka saavat ihmiset ampumaan viestintuojan, sen sijasta, että olisivat vihaisia ihmisiä, jotka valehtelivat heille.
1. Kognitiivinen dissonanssi on tila, jossa ihmiset kokevat epämukavuutta, kun heidän omat uskomuksensa tai mielipiteensä ovat ristiriidassa uuden tiedon kanssa. Se voi aiheuttaa jopa aggressiivisia tuntemuksia, kun uusi tieto haastaa jo olemassa olevat uskomukset ja tällöin ihmiset saattavat torjua totuuden säilyttääkseen johdonmukaisuuden. Sen sijaan, että ihmiset kohtaisivat tämän epämukavuuden ja arvioisivat omaa käsitystään, he saattavatkin suunnata vihansa sanansaattajaan.
2. Itsepuolustusmekanismi / egon suojaus. Henkilöille on emotionaalisesti haastavaa myöntää, että heille on valehdeltu. Tämä uhkaa henkilön minäkuvaa ja egoa. Henkilö ottaa epämiellyttävän viestin henkilökohtaisesti ja näkee sen jopa hyökkäyksenä omaa henkilöllisyyttään ja luonnettaan vastaan.
Sen sijaan, että henkilö kohtaisi epämiellyttävän viestin ja suuntaisi kiukkunsa valehtelijaa kohtaan, hän suuntaa vihansa valheen paljastajaa kohtaan ja ikään kuin kostaa viestintuojalle itsepuolustukseksi.
3. Ryhmäidentiteetti / sosiaalinen identiteetti. Ihmiset asettuvat usein tiettyihin ryhmiin ja/tai ideologioihin ja tuntevat vahvaa uskollisuutta näille ryhmille. Kun viesti haastaa ryhmän uskomukset tai on vastoin vallitsevaa narratiivia, niin yksilöt saattavat tuntea tarvetta puolustaa ryhmänsä asemaa hyökkäämällä sanansaattajaa vastaan. Yksilöt saattavat jopa tuntea olevansa pakotettuja puolustamaan ryhmäänsä. Faktojen uskominen on vaikeaa, varsinkin jos ne ovat ristiriidassa ryhmän vallitsevien uskomusten kanssa ja haastavat ne.
4. Vahvistusvinouma / valikoiva havainto. Ihmisillä on taipumus etsiä tietoa, joka vahvistaa heidän olemassa olevat uskomuksensa ja he suodattavat pois tietoa, jotka ovat ristiriidassa niiden kanssa. Ainoastaan tieto, joka tukee heidän nykyisiä uskomuksiaan, hyväksytään. Kun joku huomauttaa valikoivasta tiedosta, se haastaa henkilöiden vahvistusharhat ja asettaa kyseenalaiseksi heidän uskomuksensa. Tämä voi aiheuttaa vihaa, joka kohdistuu huomauttaneeseen henkilöön.
5. Motivoitu päättely / järkeily johtaa valikoivaan tietojen tulkintaan, joka tukee haluttua lopputulosta. Usein on turha yrittää vakuuttaa ihmisiä esittämällä erilaisia todisteita, koska ihmismielessä on aina esteitä, jotka rakentavat joustamattomia uskomuksia ja tunteita, kuten epäluottamusta, pelkoa tai jopa ylpeyttä. Nämä esteet toimivat sulkuina, jotka toimivat logiikkaa vastaan. Motivoitunut järkeily saa henkilön suodattamaan aina sen, mitä näkee, mitä hänelle kerrotaan ja mitä hänelle tapahtuu. Se saa ihmiset olemaan tarkastelematta tosiasioita itsessään. Tunneperäisten harhakäsitysten vuoksi ihmisillä on harvoin kykyä hyväksyä ristiriitaa omien uskomustensa kanssa. Kun henkilön saama tieto vastaa hänen uskomuksiaan, kokee hän mielihyvää ja tiettyä tyydytystä. Toisaalta, kun jokin on ristiriidassa henkilön uskomusten kanssa, hän käyttää skeptisyyttä, joka tässä tapauksessa rakentaa esteitä.
6. Vahvat emotionaaliset siteet / emotionaalinen kiintymys tiettyihin uskomuksiin vaikeuttavat totuuden hyväksymistä, koska tunteet voivat hämärtää arvostelukykyä ja johtaa puolueelliseen ajatteluun. Tunnereaktio voi saada ihmiset suuntaamaan vihansa tai turhautumisensa viestintuojaan sen sijaan, että he arvioisivat viestin sisältöä kriittisesti. He ovat voineet myös kehittää vahvan emotionaalisen kiintymyksen henkilöön, joka valehteli heille. Kun nämä kiintymykset joutuvat haastetuksi, yksilöt voivat reagoida vihaisesti henkilöön, joka uhkaa heidän emotionaalista yhteyttään. Tämän lisäksi tieto, joka haastaa heidän uskomuksiaan tai arvojaan, voi aiheuttaa voimakkaita tunnereaktioita, ja he pyrkivät puolustamaan omaa maailmankuvaansa.
7. Seurausten pelko. Ihmiset pelkäävät olevansa väärässä. Ihmiset usein haluavat olla oikeassa ja välttävät tilanteita, joissa heidän käsityksensä tai päätöksensä osoittautuvat virheellisiksi. Tämä johtuu osittain ihmisen psyykkisestä tarpeesta ylläpitää positiivista itsetuntoa ja välttää epäonnistumisen kokemuksia. Sen hyväksyminen, että itselle on valehdeltu ja oman herkkäuskoisuuden myöntäminen on erittäin vaikeaa. Kun saa tietää, että itselle on valehdeltu tai että on luottanut väärään henkilöön tai tietoon, niin tämä voi aiheuttaa pettymyksen, hämmennyksen ja epävarmuuden tunteita. Silloin voi kokea menettäneensä luottamuksen itseensä ja muihin ihmisiin, mikä voi olla hyvin pelottavaa ja ahdistavaa.
Totuuden kohtaaminen on pelottavaa monille ihmisille. Koska tämä tarkoittaa sitä, että henkilön täytyy myöntää virheensä, hyväksyä epämiellyttäviä tosiasioita ja/tai muuttaa käsityksiään ja uskomuksiaan. Tämä aiheuttaa usein epävarmuutta, ahdistusta ja pelkoa. Tämä pelko on juuri se, mikä usein estää henkilöitä kohtaamasta totuutta.
Lisäksi valehtelijan kohtaaminen voi olla pelottavaa monille ihmisille. Useimmat ihmiset välttävät konfrontaatioita ja konfliktitilanteita. Tämä johtuu siitä, että konfrontaatio voi aiheuttaa epämukavuutta, stressiä ja pelkoa siitä, miten toinen henkilö reagoi tai mitä seurauksia siitä voi olla. Henkilö voi pelätä, että konfrontaatio voi johtaa ristiriitojen tai suhteiden vaurioitumiseen.
Seurausten välttämiseksi ihmiset saattavat siis suunnata negatiiviset tunteensa viestintuojaa kohtaan sen sijaan, että kohtaisivat suoraan valehtelijan. Tämä voi olla tapa suojella itseään, omaa egoaan, mielenterveyttään ja omaa maailmankuvaansa. Näin pyritään myös välttelemään lisäkonflikteja, joita voi syntyä suorasta konfrontaatiosta.
On tärkeää tunnistaa ja tiedostaa nämä psykologiset tekijät, jotta voimme käsitellä niitä rakentavasti. Suuntaamalla vihamme sanansaattajaa kohtaan emme ratkaise ongelmaa, vaan käännämme huomion pois itse viestistä. Tällainen käytös estää rakentavan dialogin syntymisen ja vaikeuttaa totuuden kohtaamista. Kun joku haastaa uskomuksiamme, on tärkeää harjoittaa avointa ja ennakkoluulotonta tiedon arviointia. Meidän tulisi pyrkiä olemaan kriittisiä ja tarkastelemaan kaikkea tietoa objektiivisesti.
Sen sijaan, että suuntaisimme vihamme viestintuojaa kohtaan, meidän tulisi keskittyä itse viestiin ja sen sisältämään informaatioon. Kyseenalaistaminen ja avoin keskustelu voivat auttaa meitä laajentamaan näkemyksiämme, oppimaan uutta ja kehittämään ajatteluamme. Ymmärtämällä ja tiedostamalla nämä yllä mainitut vinoumat sekä haasteet, voimme pyrkiä luomaan avoimempaa ja rakentavampaa kommunikaatiota.