Rokotehaittatarinani – osa 4

Kanto julkaisee ROKOTEHAITTASPESIAALIN, jossa pureudutaan valtamedian vaikenemaan aiheeseen mm. haitan saaneiden kokemuksia jakamalla. Moni Y59-rokotehaittadiagnoosin saaneista ei uskalla vieläkään esiintyä omilla kasvoillaan näennäisesti paheksutun vihapuheen ja syrjinnän vuoksi. Tässä artikkelissa puhuttelevasti tuntojaan purkaa toistaiseksi anonyymina pysyttelevä ihminen. Hän, joka toivottavasti joskus vielä kokee olonsa riittävän turvalliseksi tullakseen julki omalla nimellään.

Aiemmat: Osa 1, Osa 2 ja Osa 3

Mitä täällä tapahtuu?

Minä en ymmärrä enää mitään, milloin maailmasta tuli tämmöinen? Vai onko se aina ollutkin, enkä ole vain käsittänyt sitä, sillä olen useimmiten ollut “oikeaa mieltä”?

Kun joku, joskus myös minä itse, kirjoitti esimerkiksi THL:n somejulkaisuun haitastaan ihan asiallisesti, saattoi kommentti vaivihkaa poistua. Olin löytänyt myös asiallisen oloisen kansainvälisen tukiryhmän rokotehaitan saaneille eräältä somealustalta. Ryhmässä varoiteltiin ylläpitäjien toimesta kirjoittamasta sanaa rokote tai mainitsemasta suoraan niitä valmistaneiden lääkeyhtiöiden nimiä. Yksi ryhmä oli suljettu tämän takia ja suuri määrä haitan saaneita olivat hukanneet toisensa sen seurauksena. Nämä olivat siis vakavasti vahingoittuneita ihmisiä. Osa heistä teki itsemurhan, kun eivät saaneet mistään apua ja kärsimys voitti.

Puhuimme siis koodikielellä eikä kukaan meistä jakanut minkäänlaista mis- tai disinformaatiota, vaan kerroimme ainoastaan asiallisesti oireistamme ja yritimme selvittää yhdessä mistä kenellekin oli mihinkin oireeseen ollut apua. Useilta somealustoilta poistui haittakertomuksia, tai jopa kokonaisia nettisivuja. Sensuurin määrä löi kasvoille kuin märkä rätti. Koko maailmankuvani särkyi. Meitä, ihan tavallisia ihmisiä hiljennetään, koska olemme sairastuneet! En enää ihmetellyt ollenkaan, miksi en ollut lukenut miltään alustalta haitoista ajoissa. Miten olisin voinutkaan, kun eihän niistä annettu puhua missään!

Minua pyydettiin mukaan Twitteriin (nyk. X), jotta voisin olla mukana huoneessa, jossa puhuttaisiin haitoista yhdessä muiden haitan saaneiden kanssa. Näin minäkin sitten eksyin vihdoin myös Twitteriin. Elon Muskin ostettua Twitterin, alkoi sensuuri siellä juuri niihin aikoihin hiljalleen karista. Mutta vaikka tänä päivänä saan puhua haitastani X:ssä melko rauhassa, alussa tilanne oli toinen, vaikka Musk oli jo puikoissa. Trolliarmeijan ja joidenkin tavallistenkin tallaajien mukaan olin antivaxxer (vaikka otin kaksi koronapiikkiä), foliohattu, koronadenialisti (mikä se on?), joku jopa keksi minun tienaavan haitallani rahaa. Haluaisinpa tietää miten, sillä olin ainoastaan menettänyt rahaa. Lääkäri- ja lääkekulut sekä ansionmenetykset tekivät ison loven lompakkoon.

Viha nosti usein päätään. Viha päättäjiä, viha niitä vähätteleviä lääkäreitä ja niitä empatiakyvyttömiä tyhjäpäitä kohtaan, jotka eivät voi millään käsittää, että koronarokotteista voisi kukaan sairastua. Tämä maailmahan on aivan sairas, ajattelin usein. Luulin, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä. Käsketään ensin tekemään jotain yhteisen hyvän puolesta ja kun teet ja sairastut, oletkin vihattu ja pilkattu hylkiö, joka levittää väärää tietoa. Mitä väärää tietoa, minähän puhun totta! Vaikka olihan niitä hyviäkin ihmisiä. Parhaita. Tukiverkostoni kasvoi ajan myötä huimasti.

Siinä mielessä ymmärsin myös epäilijöitä, että jotkin tahot tuntuivat levittävän huhuja, jotka olivat aidosti haitan saaneille jopa vahingollisia. Osa teki tätä tarkoituksella, jotta kaikki haitan saaneet leimautuisivat epäuskottaviksi. Osa taas tietämättömyyttään. Jokainen julkisuuden henkilön kuolema julistettiin joidenkin toimesta rokotekuolemaksi. Todellisuudessahan joukossa oli myös aivan muihin syihin kuolleita henkilöitä. Näin haitan saaneiden kohdalla meni tavallaan lapsi pesuveden mukana. Jos liikkeellä on sekä väärää että oikeaa tietoa, sekoittuvat nämä keskenään.

Seurailin Twitter Filesia, joka on sarja twiittejä, joissa paljastettiin Twitterin mm. estäneen tai rajoittaneen tiettyjen aiheiden tai henkilöiden näkyvyyttä. Faktantarkistajat myönsivät saaneensa ohjeistuksen poistaa myös oikeaksi tietämäänsä tietoa ja siis sensuroineen myös aidon haitan saaneita. Kolme journalistia, Matt Taibbi, Bari Weiss ja Michael Shellenberger paljastivat samalla myös muita aiheita, joissa sananvapautta oli rajoitettu.

Jaoimme toisillemme haittaryhmissä välillä myös sensuuriin liittyviä meemejä. Moni haitan saanut traumatisoitui pahoin, ei vain haitasta ja oireistaan, vaan siihen liittyvästä vähättelystä, vaientamista ja leimaamisesta. Ukrainan ja Venäjän välisen sodan alettua saimme myös uuden tittelin. Putinin trolli. Ilmeisesti osasimme siis ennustaa tämän sodan hankkimalla haittamme ennen sitä. Kaikki tuntui aivan absurdilta.

Seuraava: Toivoa näkyvissä. Saan apua.