Sietääkin joutua maksumieheksi, kun itsekkäästi kuormittaa yhteiskunnan resursseja moiseen älyttömyyteen. Niin entinen minäni olisi ajatellut, jos ohimennen olisi törmännyt Ylen juttuun koskien Vauhkalan oikeustaiston tuomiota.
Olisin ihmetellyt, miksen ole kuullut oikeusprosessista aiemmin ja havainnut valtamedioista vain MTV:n kirjoittaneen aiheesta, vaikka samoihin aikoihin pidettiin uutisoinnin arvoisena mm. sitä, että ex-tangokuningattareen iski pöpö, Trumpilla oli kylmä ja Kanye Westin naisella liian vähän vaatteita. Olisin myös muistanut nähneeni Hanna Nohynekin alastoman vartalon taannoin otsikoissa, mutta koronapassin taudintorjunnassa tehottomaksi myöntäneestä todistajanlausunnosta olisin autuaan tietämätön.
Olisin pitänyt juttua vitsinä, moittinut miestä julkisuushakuiseksi ja naureskellut hänen prioriteeteilleen sekä arvomaailmalleen. Olisin kuitenkin alitajuisesti tiedostanut, ettei nyt edes kukaan suomalainen rakasta kahvia ihan niin paljon, että ottaisi sen vuoksi tällaisen taloudellisen riskin mainehaittoineen.
Olisin tiukasti kieltänyt itseltäni sen mahdollisuuden, että kyse olisi yhtä miestä isommasta kokonaisuudesta, joka voisi hänen periksiantamattomuutensa vuoksi joskus palvella minuakin.
Olisin myös sujuvasti unohtanut paheksua kaikkia niitä poltettuja miljardeja, jotka valtio käytti yhdenvertaisuuden nimissä laillisen syrjintävälineen sorvaamiseksi, yhteiskunnan sulkemiseksi sekä perusoikeuksien rajoittamiseksi – jo silloin tiedetysti kyseenalaisin perustein.
Olisin ihmetellyt, millä logiikalla kahvilan ovella oleva ennakkotieto siitä, millaisten ihmisten on sopivaa asioida, kelpaa perusteeksi syrjimiskanteen kaatamiseksi, mutta olisin luottanut Suomen olevan oikeusvaltio. Olisin myös ajatellut, että lakimiehen rankaiseminen työnsä tekemisestä todennäköisesti vähentää muiden oikeusoppineiden halukkuutta lähteä taistoon valtiota vastaan – enkä olisi nähnyt siinä mitään vaaraa demokratian kannalta.
Olisin toisaalta spekuloinut mielessäni, että todistusaineistosta riippumatta oikeus ei voisi missään olosuhteissa koskaan tuomita juttua kantajan hyväksi, koska sen kerrannaisvaikutukset olisivat liian massiiviset.
Olisin tiedostanut, että koronatoimet olivat epäloogisia, epäinhimillisiä ja epäsuhtaisia silloiseen taudin vakavuuteen nähden, mutta en olisi antanut sen häiritä mielipiteen muodostamistani. Urpo äijä – tekisi mieluummin jotain merkityksellistä elämällään!
Olisin tuhahtanut ajatukselle, että aikuinen mies traumatisoituu, kun ei pääse nauttimaan aamiaista yhdessä Helsingin suosituimmista kahviloista tullen syrjityksi. En silti olisi voinut leikkiä, ettenkö huomaisi ympärilläni sitä yhteiskunnallista traumaa, jonka eriarvoistavat koronatoimet aiheutti – puhumattakaan siitä pistosta sydämessäni, kun ymmärsin itsekin antaneeni hiljaisen hyväksynnän syrjimis- ja kiusaamiskulttuurille.
Olisin tuntenut läikähdyksen häpeää sekä syvää epämukavuutta – ja paennut sitä Metan algoritmin minulle luomaan tuttuun ja turvalliseen todellisuuteen.
***
Alla tuore videokolumni! Katso myös kaikki aiemmin julkaistut Satutädin videokolumnit!
Sanni Satutäti is back! Pelle Mika – Mikä pelle! 🤡 pic.twitter.com/NytbJi2GYD
— kanto.media (@MediaKanto) June 2, 2024