Yleisradion pitkäaikainen taloustoimittaja Seppo Konttinen kirjoitti v. 2009 kirjan Kansallisomaisuuden ryöstö, jossa pureutuu Suomen rakenteelliseen korruptioon. Onko mahdollista, että hänelle olisi kehittynyt työnsä puolesta poikkeuksellisen perusteellinen kokonaiskuva talouden kiemuroista vai liekö tarkoitus ainoastaan provosoida?
Tässä erään lukijan näkemys kirjasta:
Kenelle? Jokaiselle Suomen kansalaiselle ehdotonta luettavaa!
Lukuaika: Pokkarikoon kirjan lukee vapaapäivänään tai parissa illassa
Lyhyesti:
Aiempi Konttisen kirja sai minut epäilemään ettei savua ole ilman tulta ja että rakenteellinen korruptio ja hyväveli-järjestöt ulottuvat muillekin teollisuuden ja liiketoiminnan alueille. En ollut väärässä.
Kirja piti lukea kahteen kertaan, sillä ensimmäisellä kerralla joutui pitämään vähän väliä taukoja, koska otsaan kasvoi uloke.
Itsenäistymisestä asti vaivalla ja kansalaisten rahoilla rakennettujen teollisuusyritysten myynti alkoi E. Ahon hallituksen mandaatilla vuonna 1991. Tämän johdosta lukuisat hämärät liikemiehet ovat päässeet rikastumaan listautumisiin liittyvillä anneilla ja itse listautumisella. Vuoden -91 ideologian johdosta mm. yritysjohdon järjettömän suuret optiopalkkiot otettiin käyttöön, tietenkin poliitikkojen siunauksella.
Kukaan johtavista poliitikoista ei ole uskaltanut sanoa ääneen, että yksityistäminen on puhtaasti poliittinen ja ideologinen valinta, ei niinkään taloudellinen. Tämän seurauksena miljardeja veromarkkoja ja -euroja on valunut yksityisten pelureitten kassakaappeihin hitaasti ja hiljaisesti. Esim. Nalle Wahlroos ei enää vaikuta niin kovalta talouspuolen ihmiseltä, kun tajuaa, että rahat on varastettu kansalaisilta poliitikkojen ja virkamiesten siunauksella. Yksityistämistä on perusteltu kilpailun tuomalla hintojen kilpailukykyisyydellä, todellisuudessa yksityistäminen on vain nostanut hintoja.
Poliitikkojen, virkamiesten ja sijoittajien/liikemiesten hämäryyksien verkko on laaja; siihen liittyy hallintoneuvokset ja vaalirahoituskohut (kuka muistaa vielä Kehittyvien Maakuntien Suomi yhdistyksen?) vaalirahoituslain puitteissa. Yritysten hallintoneuvoston paikkoja käytetään poliitikoille sekä kurinpitovälineinä että palkintona “oikein” tehdyistä päätöksistä. Mistään pikkurahoista ei ole kyse, kun vuodessa saattaa kertyä kymmeniä tuhansia euroja palkkioita tällaisesta paikasta. Aikaahan poliitikoilla on, joten moni saattaa istua useammallakin pallilla.
Suomen virkamiesten ja poliitikoiden toiminta on valitettavan läpimätää. Verorahoilla pelataan sumeilematta eikä kenelläkään ole oikein vastuuta, vaan vaikeista asioista vaietaan tai niitä salaillaan. Pelurit ovat yksityistäneet voitot, tappiot menee verorahoista.
Tämän luettuasi et enää äänestä valtapuolueita, tai jos äänestät, et ymmärtänyt lukemaasi.
Jyri L.