Eli, älä hyvä ihminen ole hyvä ihminen.
Nyt uutisten lukeminen on kuin selailisi keltalehtiversiota ilmestyskirjasta. Maailmaan patoutunut pahuus tulvii nyt näkyville ja kokonaistilanne on jo enemmän kuin mieletön – etenkin siinä, ettei tuota pahuutta haluta nähdä.
Miten meille hyville ihmisille pääsi näin käymään? Kuka tämän kaiken pahan teki?
Ensin perusasiat. Hyvää ei voi olla ilman pahaa.
Hyvä systeemi on paha
Hyvä ihminen haluaa, että kaikki on selvillä ja että kaikki on kaikille hyvää ja oikein, tasa-arvoista, avointa, läpinäkyvää. Kun emme halua pahaa, haluamme systeemin, joka tuottaisi meille yhteisen turvallisen tilan, jossa pahaa ei olisi.
Näitä kauniita sanoja kuullaan instituutioilta, niillä on arvot, niissä kannetaan vastuuta ja niin edelleen. Mutta järjestelmiä ja instituutioita pitävät yllä ihmiset, eikä ihmisillä ole kaikkien kanssa yhteistä käsitystä siitä, mikä on yhteisesti hyvää. Eivätkä kaikki ihmiset instituutioissa välttämättä edes oli kovin hyviä ihmisiä.
Järjestelmät, tai instituutiot, on luotu valvomaan yhteiskunnan hyvyyttä mutta instituutioita itseään taas on vaikea valvoa – niitä valvovat toiset instituutiot ristiin. Kasvaessaan tämä rakenne mahdollistaa toimimisen piilossa ja pienen pahan teon salassa. Esimerkiksi tutkimuksen muokkaamisen omalle projektille edulliseksi. Sen sanomatta jättämisen, mitä pitäisi sanoa. Ja niin edelleen.
Oman instituution etu, etenkin korporaation, menee yhteisen edelle. Oma henkilökohtainen etu on instituutiossa kaltaisten seurassa suojattuna.
Mitä tapahtuu, kun pientä pahaa sormien läpi katsovia on instituutioissa enemmistö? Ehkäpä esimerkiksi European Medicines Agency:ssä tai World Health Organizationissa ei enää löydykään ketään, jolla olisi energiaa ja tahtoa sanoa jotain oikein siitä, että viisi miljardia ihmistä on injektoitu vahingollisella mRNA-tuotteella, koska ne hyvät ihmiset, jotka niin sanoivat, joutuivat pois systeemistä jo kauan sitten.
Paha viihtyy pimeydessä ja katseilta piilossa. Näin se voi kasvaa järkyttäviin mittoihin.
WHO:ssa joukko kohteliaita byrokraatteja valmistelee toukokuussa ratifioitavaa sopimusta, joka mahdollistaisi maailman ihmisten alistamisen instituutioiden koneiston alaiseksi, uusien laboratorioista laskettavien pandemioiden ja niitä varten valmistettavien mRNA-tuotteiden koekaniineiksi. Faktat tunteville alla olevan videokoosteen toiminta näyttää paholaismaiselta, mutta jos faktoja ei tiedä, näemme vain ihmisiä tekemässä työtään.
#kantoraportti – Miltä WHO:n pandemiasopimuksen valmistelu näyttää?
— kanto.media (@MediaKanto) February 15, 2024
Video👇
Miksi WHO:n sopimus vain etenee järjettömyydestään huolimatta?
Olen katsellut WHO:n pitkäpiimäisiä istuntoja, joissa kiitellään toisia yhteistyöstä, haetaan konsensusta ja hoetaan equity.. equity…… pic.twitter.com/g8PwjEev1c
WHO cares? Not… Paha on siis systeemin vika! Poistetaan se, ja paha poistuu! Tuskinpa.
Ehkäpä systeemistä tulisi hyvää tuottava, jos kaikki ihmiset pakotettaisiin olemaan siinä hyviä?
Hyvä ihminen on paha
Pahalla on metkunsa tähänkin – polarisointi.
Muistamme, että joka asialla on kaksi puolta. Nyt niistä toinen on julistettu hyväksi ja toinen pahaksi. Voimakkaimmin tämä ”pahan akseli” toimii juuri hyvyyttä ja ihmishenkiä koskevissa asioissa.
MRNA-injektiosta tehtiin hyvä asia vetoamalla ihmisen hyvään tahtoon tehdä yhteinen ponnistus – ottaa rokote, ja saada aivan kaikki tekemään niin. Rokotteen kyseenalaistamisesta tuli näin paha asia – yhteisen hyvän vastainen asia. Nyt kun tiedämme tulokset, liian harva haluaa myöntää olleensa väärässä.
Polarisoituminen näkyy nyt lähes kaikessa.
Nyt on hyvää ja oikein tukea hyväntekeväisyyttä, joka tuottaa läntisen maailman kaduille vankiloista peräisin olevia nuoria miehiä, mahdollisesti terroristeja; on hyvää ja oikein katsoa sormien läpi raiskauksia ja misogyniaa muslimeilta; on hyvää vihata ihmiskuntaa ja toivoa ihmisen sukupuuttoa; on hyvää äänestää vapauden ja demokratian puolesta keskusjohtoista totalitarismia ajavia globalisteja; on hyvää ja oikein tukea loputtomiin Ukrainan sotaa, vaikka tuo sota on ilmiselvästi sotilasteollisen kompleksin rahanpesukone ja tappaa satoja tuhansia nuoria miehiä.
Oikea tieto asioista ei tule esille, koska mediakin on polarisoitunut. Ihmiset valikoivat omat median lähteensä yhä polarisoituneemmin ja heidän mielipiteensä polarisoituvat yhä enemmän.
Tämä johtaa automaattiseen mielettömyyteen instituutioiden taholta. Polarisoituneet ihmiset instituutioiden suojassa ovat turvassa kritiikiltä ja heidän on helppo jatkaa mielettömien ohjelmien edistämistä. Pahimmillaan he ryhtyvät suojaamaan itseään lakien voimin välttyäkseen kiinnijäämiseltä, kuten viimeksi Ranskassa, jossa hallitus ajaa läpi lakia kieltääkseen hallituksen määräämien lääketieteellisten toimenpiteiden kritisoinnin vankilan uhalla.
Tieteen harjoittamisesta, uteliaisuudesta, kyseenalaistamisesta, ongelmien ratkaisusta ja journalismista tuli näin salaliittoteoriaa ja disinformaation rajoittamista. Maalaisjärjen tavoittelusta tuli hulluutta ja näemme nyt suuret määrät ihmisiä tekemässä kuin tietoisesti vääriä ja pahoja asioita; virkamiehiä edelleen suosittelemassa koronainjektioita; poliitikkoja äänestämässä ruoan tuotannon alasajosta; toimittajia kirjoittamassa täysiä valheita.
Valehtelusta tuli yhteiskunnassa yksilölle toden puhumista turvallisempaa ja kannattavampaa.
Hyvän tavoittelu vie läntisen maailman pian hajoamispisteeseen. Kun tekopyhyyden peili hajoaa, sen sirpaleissa hyytyvät hymyt. Eli pahaa eivät tee pelkästään ne, vaan myös me – koska olemme jakaneet vastuun instituutioille ja meidän on helppo olla välittämättä.
No, mitä hyvä ihminen voi tehdä?
Kerrataan.
Tarvitsemme instituutioita koska meitä on paljon. Demokratiassa ihmisten täytyisi valvoa instituutioita, ettei niissä synny pahaa. Mutta instituutioissa paha pääsee kehittymään varjoissa, koska instituutioissa ihmisen henkilökohtainen vastuu hajautuu – käytännössä ihminen ei ole enää vastuussa.
Ja pahinta on, että nyt instituutiot ovat nyt kääntyneet puolustamaan valheitaan, keränneet suojiinsa ihmisistä pahimmat ja hyvää esittävät, sekä kääntyneet valvomaan ihmisiä itseään. Kaikki on ylösalaisin. Instituutiot eivät tuotakaan enää yhteistä hyvää vaan yhteistä pahaa hyvän varjolla.
Ihmiset eivät tiedä mitä voisivat tehdä itse luomalleen hirviölle.
Suuria instituutioita kuten WHO, EU ja YK voi tuskin enää korjata. Jatkamalla polarisoituneisiin järjestelmiin luottamista edessä on väistämätön totalitarismi. Niiden hajottamisesta taas seuraa kaaos.
Edessä on väkisinkin hyppy tuntemattomaan – täysin uusien järjestelmien luominen uusilla tavoilla.
Ainoa oikea ratkaisu on rakentaa uudestaan paremmin, mutta se voi onnistua vain hyväksymällä paha ihmisissä. On puolustettava omia rajoja, jotta voisi olla myöhemmin hyödyksi muille. On hyväksyttävä epätäydellisyys yhteiskunnassa. Yhteinen hyvä kasvaa oman hyvän lähiympäristön tavoittelusta, täydellisestä sananvapaudesta sekä avoimuudesta.
Länsi voi pelastua oman tekopyhyytensä luomasta pahasta vain sillä, että sen omat ihmiset luovat instituutionsa uudestaan rehelliselle pohjalle. Työ on suuri, sen pitää olla paikallista mutta yhteistä kaikkialla.
Mielestäni tämä työ voi onnistua hyvinkin, jos työ otetaan talkoohenkisenä yhteisenä seikkailuna.