Minulla on puhelin täynnä kuvakaappauksia, joissa uutisoidaan äkillisesti kuolleista ihmisistä niin Suomesta kuin maailmalta. Tiedän, että ihmiset odottavat jonkun tekevän niistä herättelevän koosteen – ja se olisikin takuuvarma klikkihitti. En kuitenkaan pysty tekemään sellaista, koska se tuntuu yksiselitteisen väärältä. Ei ole vainajan ja hänen lähipiirinsä kunnioittamista spekuloida julkisesti tragediaan johtaneita syitä enkä halua näyttää sellaista esimerkkiä.
Mutta toisaalta, eikö se ole kaikkien edelleen elossa olevien laiminlyömistä, että kieltäydytään kollektiivisesti edes ottamasta huomioon sitä vaihtoehtoa, että ihmisellä voisi olla vielä paljon hyviä elinvuosia ilman täysin vierasta kemiallista ainetta kehossaan?
Miljoonia piikkejä on Suomessakin isketty ihmisten olkavarsiin, ja moni on jo herännyt todellisuuteen ja nähnyt propagandan voimin painostetun lääkkeen olemattoman vaikutuksen koronakriisin ratkaisemisessa.
“Tehty mikä tehty, se takuulla kasvaa jo sammalta”, toteaa Pauli Hanhiniemi laulaessaan elämän tarkoituksesta. Mutta onko se tarkoituksenmukaista, jos läheistä hyvästellessään uppiniskaisesti kieltäytyy ajattelemasta tehtyjä ratkaisuja ja kysymystä: “Mitä jos…?”
Ennenaikaisia kuolemia on aina ollut ja tulee olemaan, mutta onko se vastuullista ja elämää kunnioittavaa sivuuttaa yhä näkyvämmäksi tulevia terveyshuolia ja äkillisiä kuolemia normaaleina ja asiaankuuluvina.
Toisin kuin annetaan ymmärtää, eivät uuden teknologian mRNA-piikistä varoittaneet ammattilaiset koskaan väittäneet kaikkien kuolevan kuin taikaiskusta, vaan vakavia terveysmurheita ja kuolemia ennakoitiin pienelle prosentille ihmisistä lähivuosien aikana. Nyt sekä kuolleisuustilastot että empiiriset havainnot näyttävät tukevan tuota ennustetta. Kuolemaan johtavista kohtauksista, sydänongelmista, syövistä ja äkillisistä aivohäiriöistä tuntuu kärsivän yhä useampi eikä siitä käy koronaa syyttäminen.
Minä tiedostan, että rokottamattomuuteni ei tee minua kuolemattomaksi tai suojaa kaikilta sairauksilta. Tiedostatko sinä, että tarttumalla rohkeasti ajatukseen “mitä jos”, voit suojella kokonaista sukupolvea samoilta virheiltä?
Kukaan ei halua ajatella, että yhä nuorempien ylikuolleisuus ja lisääntyneet terveysmurheet liittyisivät tähän maailmanlaajuiseen ihmiskokeeseen, mutta oletko miettinyt, että toinen vaihtoehto on vielä pahempi – tuntematon.
Maailmalla on riittävästi asiantuntemusta käydä taistoon tappavaa vihollista vastaan, jos ihmisillä vain on riittävästi rohkeutta etsiä oikea syyllinen.