Agendana tiedottomuus ja vastuuttomuus

Kirjoittaja on viime vuosina hyvinvoinnista elämäntyönsä ja elämäntapansa tehnyt upea Rouva Keto eli Heli Rämäkkö, jonka esittelyyn voit tutustua täällä.

Olen toiminut ravinto- ja hyvinvointivalmentajana nyt reilun viiden vuoden ajan ja ilokseni huomannut, miten ihmisten tietoisuus aiheesta lisääntyy jatkuvasti. Tietoa on saatavilla runsaasti ja vastuun ottaminen omasta terveydestä myös kiinnostaa ihmisiä 2020-luvulla ilahduttavan paljon. Valitettavasti samalla näyttää myös siltä, että erittäin haastava ruokaympäristömme on aivan liikaa monille; suomalaiset jatkavat lihomistaan ja voidaan perustellusti puhua lihavuusepidemiasta. Lihavuus on vain yksi niistä monista oireista, joita elämäntapasairauksiin liittyy ja toki sen taustalla on aina hyvin monenlaisia vaikuttajia, mutta ruokaympäristömme on aivan varmasti yksi todella iso tekijä.

Olisi todella tärkeää, että ihmiset ymmärtäisivät, miten haastava ympäristö meillä on ja miten tärkeää on tietoisesti osata valita itse. Jotta osaisi valita, on oltava tietoa. Tiedon lisääntymiseen taas vaaditaan kiinnostusta omaa terveyttä ja hyvinvointia kohtaan. Ja kiinnostus omaan terveyteen ja hyvinvointiin vaatii vastuun ottamista, rohkeutta nähdä se, että kukaan muu ei pidä sinusta huolta, kuin sinä itse. Se vaatii myös aitoa tahtoa arvostaa omaa kehoa ja terveyttä ja olla niistä kiitollinen.

Elintarvike- ja lääketeollisuuden unelma-asiakas ei ole kiinnostunut kantamaan itsestään vastuuta. Unelma-asiakas ostaa kaiken, mitä hänelle myydään ja sellaisina meidät halutaan pitää. Ja totta vieköön meille myydään! Myynnin edistäjinä toimivat terveysviranomainen ja media. Saattaa tuntua ikävältä ajatukselta, että nämä kaikki tahot eivät toimisikaan vaan meidän parhaaksemme, mutta näin asia on.

Totuus on, että nämä tahot eivät toimi ensisijaisesti meidän hyväksemme, vaan omia etujaan tavoitellen. Jos tätä ei ole vielä vuoteen 2024 mennessä ymmärtänyt ja pyrkii vain noudattamaan suosituksia, ohjeistuksia ja lusikoi lisäksi kaikki uutuustuotteet itseensä, samalla peräänkuuluttaen joustavuutta, keho- ja ruokarauhaa sekä sitä, että itseltään ei saa kieltää mitään (kuten asiantuntijatkin ohjaavat), ei voi olettaa saavuttavansa terveyttä ja hyvinvointia.

Tällä hetkellä elintarviketeollisuus vaikuttaa tuuttaavan ulos enemmän kuin koskaan mitä kummallisempaa muka-ravintoa, jonka kerrotaan olevan terveellistä ja ilmastoystävällistä. Vegaanista välipalapatukkaa ja vanukasta tulee ovista ja ikkunoista, vaikka todellisuudessa emme tarvitse mihinkään tätä loputonta virtaa uutuustuotteita. Mikään tavallinen ei enää tunnu riittävän tai edes käyvän päinsä. Punainen liha on joutunut massiivisen mustamaalauskampanjan kohteeksi ja se pitäisi vaihtaa kasviperäisiin vegetuotteisiin. Maito puolestaan olisi hyvä vaihtaa kauramaitoon ja voi kasviöljyihin tai margariineihin. Tällä hetkellä proteiinin syönti on otettu hampaisiin ja sen on tutkittu jopa tukkivan verisuonia, rasvahan onkin demonisoitu jo 60 vuotta sitten. Nämä kaksi ihmiselle välttämätöntä makroravinnetta ovatkin ne pahamaineisimmat.

Markkinoinnilla pyritään totta kai luomaan kuvaa siitä, että valitsemalla näitä teollisia elintarvikkeita valitset terveellisemmin ja ilmastoystävällisemmin. On kuitenkin fakta, että nämä tuotteet ovat usein pitkälle prosessoitua ravintoa, joissa on myös paljon lisäaineita. Pitkälle prosessoiduissa elintarvikkeissa alkuperäinen raaka-aine menettää alkuperäisiä ominaisuuksiaan. Esimerkkinä; emme voi tietenkään puhua edes samana päivänä (luomu)kauranjyvän ja pitkän teollisen prosessin läpikäyneen kauramaidon ravinteista. Kuitenkin, kauramaito lisäaineineen ratsastaa ihmisille luoduissa mielikuvissa terveellisenä vaihtoehtona (koska kaura), eikä kellään sitä juovalla tule mieleenkään, ettei kaurasta tule maitoa kovin helposti. Oikea maito tulee lehmän utareesta, ihan luonnostaan. Toki sekin käsitellään ja prosessoidut maitotuotteet (homogenointi) ja niiden lisäaineet (esim. karrageeni) aiheuttavat ihmisille erilaisia ongelmia, mutta näidenkin suhteen voi tiedon lisääntyessä tehdä parempia valintoja. Teollinen lihapulla, jossa lihaa ei ole nimeksikään ja pyörykkä koostuu lähinnä vedestä, soijasta, perunajauhosta ja lisäaineista, ei paini samassa ravintokategoriassa itse kotona jauhelihasta valmistettujen lihapullien kanssa, joissa ainakin meillä lihapitoisuus on 100%. Saatikka sitten vehnästä valmistettu vege-versio.

Miksi meille halutaan sitten myydä tätä kaikkea? Tarkoituksena ei suinkaan ole valmistaa hyvää hyvyyttään ihmisille yhä laajenevaa terveellistä valikoimaa, lisätäkseen ihmisten hyvinvointia, vaan elintarvikkeiden kehittely, tutkimus ja tuotantoprosessit tuottavat aina paljon rahaa elintarviketeollisuudelle. Kyseessä on tottakai kovan luokan bisnes, jossa ketään ei todellisuudessa kiinnosta ihmisten terveys, ekologisuus tai ilmastovaikutukset.

Kun käymme ostamassa ruokaa suoraan Lähiruokarenkaasta ja tuottaja saa rahan puhtaana käteensä, meidän saadessamme paketillisen tuoretta jauhelihaa tai kilon porkkanoita, ei ole muita voittajia, kuin tuottaja ja me. Saamme aitoa ja ravintorikasta raaka-ainetta sekä vastineen rahoillemme ja tuottaja saa edes hieman paremman korvauksen hyvästä työstään. Hakiessamme kaupasta lihankorviketta ostamme vettä, vehnäproteiinia, rapsiöljyä, aromeita, suolaa, happamuudensäätöaineita, karamellisoitua sokeria ja dekstroosia pakattuna tyylikkääseen pakkaukseen, jossa kerrotaan, että hiilijalanjälki on pieni. Saamme paketillisen ravintoköyhää muka-ruokaa muka-edullisesti ja voittaja on kauppa ja elintarvikebisnes ja sen osakkaat. Me olemme pelkkiä häviäjiä tuossa tilanteessa; rahoille emme juurikaan saa vastinetta ja lisäksi pitkällä aikavälillä hyvinvointi alkaa kärsimään ravintoköyhästä energiasta. Lasku näyttäytyy ennen pitkää lääkekuluina, sairauslomina ja – eläkkeinä. Puhumattakaan elämänlaadusta ja arjessa jaksamisesta, jossa huono ravinto näyttäytyy välittömästi. Ja ilmastovaikutukset? Kuka kertoisi meille totuuden niistä?

Tarkennan tässä vaiheessa, että jokainen saa olla vegaani tai kasvisyöjä tai sekasyöjä tai lihansyöjä, kunhan on tietoinen, mitä valitsee, miksi valitsee ja mitä suuhunsa laittaa ja kunhan voi hyvin. Kukaan meistä, ruokavalio-valinnoista huolimatta, ei tarvitse pitkälle prosessoitua ruokaa, emmekä pelasta ilmastoa tai voi hyvin valitsemalla itsellemme epäedullista muka-ravintoa. Täytyy muistaa, että ihminen on tässä nykymuodossaankin ollut olemassa jo kohtuullisen pitkään ja tämä aika, mitä elämme nyt, on kestänyt siitä hyvin lyhyen aikaa; tuossa ajassa olemme ajautuneet tilaan, jossa ihmisten elinikä alkaa lyhentyä ravinnon ja elämäntapojen seurauksena. Yksi sata vuotta, ja kaikki on sössitty.

On varsin mielenkiintoista, joskin turhauttavaa, seurata tätä nykymenoa; media, markkinointi ja viralliset ravitsemusterapeutit (ne yliopiston käyneet ja ainoaa oikeaa totuutta levittävät) vaikuttavat aika usein olevan räikeästi elintarviketeollisuuden asialla. Etenkin he, joita haastatellaan mediassa. MTV3:n Huomenta Suomessa nähtiin esimerkiksi 26.2.24 varsin päräyttävä noin 10 minuutin mittainen ravitsemusterapeutin haastattelu. Teemana olivat välipalat ja miten toimia pikkunälän iskiessä? (Mikä on pikkunälkä?) Ravitsemusterapeutti toteaa mm. että välipala voi olla ”ihan mimmonen vaan” eli vaikkapa voileivät, purkki rahkaa, banaani, myslipatukka tai vaikka suklaapatukka tai laskiaispulla.

Toimittajan kysyessä, että ihanko totta voisin syödä vaikka karkkia välipalaksi, tämä yliopiston käynyt virallinen ravitsemusterapeutti toteaa ”kyllä sä periaatteessa voit joo.” 10 minuutin haastattelun aikana ravitsemusterapeutti mainitsee neljä kertaa erikseen Elovena-keksit, jotka ovat hyvä välipala (Elovena-keksit sisältävät mm. rypsiöljyä, perunatärkkelystä, sokeria, muunnettua tärkkelystä, soijalesitiiniä, glukoosisiirappia, emulgointiaineita ja sakeuttamisaineita). Ravitsemusterapeutti ei myöskään suosittele lukemaan tuotteiden tuoteselosteita, sillä yksittäinen tuote ei ole määriteltävissä tuoteselosteen perusteella terveelliseksi tai epäterveelliseksi, vaan kokonaisuus ratkaisee. Mistä kokonaisuus muodostuu, jos ei yksittäisistä valinnoista?

Tämän ravitsemusterapeutin mukaan suomalaiset saavat proteiinia ”yllinkyllin” ja vaikka hänen mielestään välipala voi olla ”ihan mimmonen vaan”, niin siinä olisi hyvä olla sopivasti proteiinia, mutta ei missään tapauksessa liikaa. Proteiinia saa hänen mukaansa hyvin esimerkiksi ruisleivästä (palassa ruisleipää on 2-3 g proteiinia, mikä on vähän). Lisäksi välipalan olisi luonnollisesti hyvä olla kuitupitoinen (esimerkiksi ruisleipä), sillä etenkin iän myötä kolesteroleilla on tapana nousta ja kuitu ehkäisee tätä. Niinhän niillä on, ihminen kun tarvitsee ikääntyessään vieläkin enemmän tuota elimistön upeaa ja elintärkeää suoja- ja rakennusainetta.

Ihan halvaksikaan tämä välipalojen syöminen ei tule, sillä keski-ikäinen normaalipainoinen toimistotyöntekijä tarvitsee tämän ravitsemusterapeutin mukaan aamupalan, aamupäivän välipalan, lounaan, iltapäivän välipalan, päivällisen ja iltapalan. Keskiverto ihminen tarvitsee siis viikossa noin 20 välipalaa ja aikuiselle hyvä iltapala on vaikkapa pari ruisleipää ja kaakao. Meillä kun eivät edes lapset juo kaakaota.

Tajunnanräjäyttävää ohjeistusta, joka todella laittaa miettimään motiiveja ja sitä, miksi tällaista lähetetään suositussa aamuohjelmassa? Tällainen jatkuva (sokeripitoisten) välipalojen syöminen 3-4 tunnin välein on takuuvarma keino saada verensokeri heittelemään aivan hurjalla tavalla ja pitää yllä jatkuvia mielitekoja sokeriin ja syömiseen, kuten esimerkiksi niihin Elovena-kekseihin. (Ei kaupallista yhteistyötä, mutta Elovenalta löytyy mm. mokkapalojen makuinen pikapuuro, minttusuklaan tai suklaan makuinen proteiinipirtelö, vadelmasuklaa proteiinikauravanukas ja lukuisia erimakuisia välipalakeksejä ja -patukoita. Ainesosia avattiinkin jo tuolla aiemmin).

Tässä nyt itse jo kahdeksan vuotta hyvin ilman välipaloja syöneenä ja erittäin hyvinvoivana, tuhansien saman valinnan tehneiden ihmisten kokemusten saattelemana voi todeta seuraavaa ja huom! tämä ei ole suositus, vaan toteamus:

Aikuinen ihminen (edes reippaasti liikkuva) ei tarvitse lainkaan välipaloja. Uskomatonta mutta totta, 2-3 kunnollista ateriaa päivässä riittää hyvin. Suolisto lepää, verensokeri pysyy tasaisena, aineenvaihdunta toimii, energiaa on. Kunnolliset ateriat eli riittävä ja laadukas proteiinin lähde (liha, kala, broileri, kananmuna, juusto…), riittävästi hyviä rasvoja (kylmäpuristettu oliiviöljy/kookosöljy, voi ja muut maitorasvat, pähkinät, avokado…), kasviksia, juureksia ja marjoja sekä riittävästi vettä aterioiden välillä.

Lue ihmeessä tuoteselosteita! Hanki tietoa lisäaineista; toiset niistä ovat varsin haastavia keholle ja kuorma voi kasvaa nykyisessä ruokaympäristössä todella suureksi. Mieti erityisesti lasten lisäaine- ja sokerikuormaa (myös päiväkoti- ja kouluruoat sisältävät nykyään pahimmillaan suuret määrät molempia). Mitä enemmän lisäaineita ja sokeria, sitä vähemmän alkuperäistä raaka-ainetta sekä hyvää energiaa ja rakennusaineita keholle.

Tee itse ruokasi ja evääsi aina kun mahdollista ja valitse raaka-aineita ilman tuoteselosteita tai mahdollisimman lyhyillä tuoteselosteilla. Sinä itse täytät kauppakärrysi, sitä ei tee kukaan muu. Sinä itse kiinnostut siitä, mitä suustasi menee sisään, ei kukaan muu. Et todellakaan tarvitse 20 välipalaa viikossa ja säästät siinä hurjan määrän rahaa! On myös täysin mahdollista elää kokonaan ilman sokeria ja viljoja, ihan omasta halustaan ja siitä ilosta, kun huomaa, miten hyvä olo ilman niitä on. Elovena-välipalatuotteet eivät siis ole mitenkään pakollisia tai edes suositeltavia.

On suorastaan pöyristyttävää seurata, miten kiihkeästi ihmiset halutaan pitää tiedottomuuden ja vastuuttomuuden tilassa aina virallista terveysohjeistusta myöten. Tähän tilaan heitä saatellaan näillä ohjeistuksilla; ruokarauha rikkoutuu kritisoimalla teollisia elintarvikkeita ja niiden ainesosia. Kun näiden tuotteiden terveellisyyttä kyseenalaistaa, se on yhtä kuin kritisoisi toisen ihmisen valintoja. Mikään elintarvike ei ole huonompi kuin toinen, kaikki ovat aivan yhtä hyviä ja kaikkea voi syödä hyvillä mielin, kunhan ”rakenteet ovat kunnossa”. Tuoteselosteiden lukeminen voi johtaa jopa syömishäiriöön ja olla merkki ortoreksiasta (sairaalloinen terveyden tavoittelu), joten niitä ei kannata lueskella. Itseltään ei myöskään kannata kieltää mitään. Jos nämä ohjeet toimivatkin ihmisillä, joilla oikeasti on syömishäiriö, niin koko kansan ohjeiksi niitä ei kyllä kannattaisi antaa. Kuten jo todettua, on varsin tervettä tietää, mitä tässä tulvassa laittaa suuhunsa.

Tällaisilla ohjeilla tämä mätä ja pelkällä kylmällä rahalla pyörivä systeemimme ohjaa tiedottomassa tilassa olevia ihmisiä ja pyrkii pitämään heidät siinä tilassa, jopa painamaan yhä syvemmälle. Antamalla luvan tehdä itselleen vahingollisia asioita ja suorastaan suosittelemalla tekemään niitä. Agendana näyttää olevan se, että ihmisten ei haluta heräävän vastuunottoon omasta terveydestään ja tätä agendaa ylläpitämään koulutetaan ihan yliopistoissa asti, median toimiessa äänitorvena ja ihmisten ottaessa ilolla vastaan korkeasti koulutetun kontribuuttorin ohjeistuksen siitä, että viikossa on hyväksi syödä 20 ”ihan mimmosta vaan”- välipalaa.