Sanotaan, että totuus on tarua ihmeellisempää, ja siltä se tosiaan tuntuu, mitä syvemmälle salaliittojen maailmaan kaivautuu.
Kuka olisikaan uskonut, että CIA palkkasi vuosina 1950–1960 prostituoidut sujauttamaan LSD:tä bordellin asiakkaiden juomiin ja sen jälkeen tarkkaili tilanteen kehittymistä peili-ikkunan takaa?
Pahaa-aavistamattomille ei koskaan kerrottu heidän osallisuudestaan tutkimuksiin, vaan heidät jätettiin yksin kärsimään kemiallisista harhoista ja ahdistuksesta. Operation Midnight Climax ei kuitenkaan ollut epäeettisten ihmiskokeiden kovin kliimaksi, sillä vielä 1970-luvulla CIA:n tiedetään toteuttaneen laittomia aivopesuohjelmia kansalaisille suostumusta kysymättä Operation MK-Ultran nimissä.
Koehenkilöiden mielentilan ja aivotoimintojen manipulointiin käytettiin täysin epäinhimillisiä menetelmiä. Psykoaktiivisten lääkkeiden, kuten LSD:n ja muiden kemikaalien lisäksi kerrotaan olleen myös sähkösokkeja, hypnoosia, aistiärsykkeiden riistämistä, eristämistä, sanallista ja seksuaalista hyväksikäyttöä sekä muita kidutuksen muotoja. Testit suoritettiin enimmäkseen yliopistoissa, sairaaloissa ja vankiloissa, eikä koekaniineja useinkaan informoitu osallisuudestaan ihmiskokeisiin. Mielen muokkaaminen onnistui sikäli hyvin, että toiset ymmärsivät olleensa aivopesun uhreja vasta, kun salatut paperit tulivat julkisiksi ja uhrit vihdoin osasivat vaatia itseään koskevat tiedot tarkasteltavakseen.
CIA on kartuttanut paljon kokemusta myös kansalaisten valvonnasta. Operaatio Chaos 1967–1974 aloitti seuraamalla Vietnamin sodan vastaiseen liikkeeseen liitettyjen henkilöiden ja järjestöjen mahdollisia yhteyksiä ulkomaille. Hiljalleen vakoilu laajeni koskettamaan myös sellaisia järjestöjä ja yksityishenkilöitä, joilla ei ollut mitään yhteyksiä kyseiseen liikkeeseen. Sittemmin National Security Agency, NSA, otti roolin virallisena kansalaisten vakoilijana. Tämäkin oli vainoharhaisten kehittämää salaliittoteoriaa, kunnes Edward Snowden v. 2013 vuoti asiakirjoja julkisuuteen ja paljasti NSA:n vakoilleen yksityishenkilöitä ympäri maailman jo vuosien ajan.
Villeimpien väitteiden mukaan myös Facebook on alun perin CIA:n nerokas juoni kerätä dataa paitsi ihmisistä, myös heidän käyttäytymisestään ja ajatuksistaan. Vuonna 2015 muuan it-guru Mikko Hyppönen piti epäuskottavana ajatusta, että Facebook kuuntelisi puhetta ja algoritmi tarjoaisi sen pohjalta ehdotuksia, mutta tänä päivänä ei tarvitse olla mikään Einstein ymmärtääkseen, että sitä, mitä nyt harrastetaan täysin julkisesti, testailtiin todennäköisesti jo silloin kulisseissa.
Operation Mockingbird on yksi kiistanalaisimmista CIA:n projekteista. Osan mielestä sitä ei koskaan tapahtunut, mutta esimerkiksi Pasi Kivioja puhuu kirjassaan “Salaliittoteorioiden ihmemaassa” asiasta ilmeisen todellisena hankkeena ja kertoo, että operaatiossa CIA istutti mediaan ja etujärjestöihin töihin satoja ihmisiä tavoitteenaan uutismedian manipulointi propagandatarkoituksiin. Kivioja taustoittaa asiaa kertomalla Watergate-skandaalin paljastaneen Carl Bernsteinin kirjoittamasta artikkelista vuodelta 1977, jossa “Matkijalinnun” toimintamalleja avattiin. Tarina tarinan sisällä kertoo operaation loppuneen tietysti jo silloin vuosikymmeniä sitten, mutta itse tarinaan uskoneet eivät usko “matkijalinnun” vaienneen vielä tähän päivään mennessäkään. Ja ihmekös tuo.