Tämä artikkeli on arkiston helmiä Vastavalkea-sivustolta. Siinä valotetaan termin ‘salaliittoteoria’ syntyä sekä CIA:n osuutta presidentti Kennedyn murhaan.
Kuinka totuudesta tuli “salaliittoteoriaa”. Professori deHaven-Smithin kirja paljastaa petoksen ja aivopesun menetelmät ja mittasuhteet.
Tekijä: Paul Craig Roberts – 1.9.2016 (Julkaistu suomennettuna vastavalkea.fi sivustolla)
Hymyiletkö ivallisesti, kun joku kyseenalaistaa viralliset versiot Orlandon, San Bernardinon, Pariisin tai Nizzan tapahtumista? Koetko ylemmyyttä 2500 arkkitehtiä ja insinööriä kohtaan tai lukuisia palomiehiä, siviili- ja sotilaslentäjiä, fyysikkoja ja kemistejä tai entisiä korkeita virkamiehiä kohtaan, jotka ovat kyseenalaistaneet syyskuun 11. päivän terrori-iskut? Jos vastasit kyllä, sovit hyvin aivopestyn CIA-sätkynuken profiiliin.
Vuonna 1964 CIA keksi termin ”salaliittoteoria” ja iskosti sen julkiseen keskusteluun mustamaalatakseen niitä lukuisia epäilijöitä, jotka kyseenalaistivat Warrenin komission ((Ks. esim. Wikipedia: Warrenin komissio)) päätelmän, että presidentti John F. Kennedyn murhasi yksinäinen asemies Lee Harvey Oswald, joka puolestaan murhattiin poliisin huostassa ennen kuin häntä voitiin kuulustella. CIA käytti ystäviään mediassa käynnistäessään kampanjan, jolla Warrenin komission raportin epäileminen saatettiin pilkan ja vihamielisyyden kohteeksi. Kyseinen kampanja oli ”eräs kaikkien aikojen menestyksekkäimmistä propagandahankkeista.”
Näin kirjoittaa politiikantutkimuksen professori Lance deHaven-Smith. Hän kertoo kirjassaan Conspiracy Theory in America, kuinka CIA onnistui luomaan julkiseen mielipiteeseen refleksinomaisen mustamaalaamisen niitä kohtaan, jotka kyseenalaistavat hallituksen selvityksiä. Kirja on äärimmäisen tärkeä ja vieläpä sujuvasti kirjoitettu. Se on niitä harvoja kirjoja, joilla on kyky puhkoa propagandan ylläpitämän lumetodellisuutemme kuplia.
Professori deHaven-Smith pystyi kirjoittamaan kirjan, koska CIA-juonen avaava alkuperäinen CIA-raportti #1035-960 saatiin päivänvaloon julkisuuslakipyynnön (Freedom of Information Act request) avulla. Ilmeisesti virkakoneisto ei osannut pitää niin vanhaa asiakirjaa merkittävänä. Asiakirja on varustettu merkinnällä ”tuhottava kun ei enää tarpeen”, mutta jostain syystä se oli jäänyt tuhoamatta. CIA-raportti #1035-960 löytyy kirjasta kokonaisuudessaan.
CIA:n menestys hallituksen selitysten epäilemisen mustamaalaamisessa on tehnyt vaikeaksi tutkia valtion tekemiä rikoksia demokratiaa vastaan (State Crimes Against Democracy , SCAD)((Valtion rikoksista demokratiaa vastaan ks. esim. deHaven-Smith–Witt (2009): Preventing State Crimes Against Democracy)), kuten juuri 9/11-tapausta. Kun julkinen mielipide on ohjelmoitu pilkkaamaan ”foliohattuja” jopa 9/11:n kaltaisissa selvästi epäilyttävissä tapauksissa, hallinto pystyy tuhoamaan todistusaineistoa, luopumaan normaaleista menettelytavoista, viivyttämään tutkimuksia ja muodostamaan poliittisen komitean vahvistamaan virallisen selityksen. Professori deHaven-Smith huomauttaa, että tapauksissa kuten 9/11 ja Kennedyn murha, virallisia poliisin ja syyttäjän tutkimuksia ei suoriteta. Tapaukset siirretään suoraan poliittisluonteisille komissioille.
Professori deHaven-Smithin kirja tukee sitä, mitä olen aiemmin lukijoilleni kertonut: Hallinto kontrolloi kertomusta alusta alkaen, koska sillä on virallinen selitys valmiina jo rikoksen (SCAD) tapahtumahetkellä. Se tekee mistä tahansa muusta selityksestä ”salaliittoteorian”. Professori deHaven-Smithin sanoin:
”SCAD-lähestymistavassa meemeihin ((Meemi on kulttuurisesti leviävä yksikkö, joka voi olla esimerkiksi idea, käsite tai käyttäytymismalli. Ks. esim. https://fi.wikipedia.org/wiki/Meemi
)) otaksutaan, että CIA ja muut mahdolliset osallistuvat tahot kehittävät meemejä hyvissä ajoin ennen operaatiota ja siksi SCAD-meemit ilmestyvät ja tulevat tunnetuiksi hyvin nopeasti ja ennen kuin mitään kilpailevia käsitteitä ehtii julkisuuteen.”
CIA:n menestyksellinen kyky kontrolloida yleisön käsitystä tapauksista, joita Yhdysvaltain perustajaisät olisivat pitäneet epäilyttävänä valtiollisena toimintana, antaa hallinnon mahtimiehille ja -naisille kyvyn orkestroida tapahtumia piilo-agendojaan palvelemaan. Syyskuun 11. päivän tapahtumat loivat uudenlaisen päättymättömän sodan paradigman Washington-vetoisen maailmanjärjestyksen tueksi. CIA:n kyky manipuloida julkista todellisuutta on tehnyt eliitin poliittisten rikosten tutkimisen lähes mahdottomaksi. Se on mahdollistanut nykyisen tilanteen, jossa petos on keskeinen osa USA:n virallista politiikkaa.
Professori deHaven-Smithin kirja valottaa Yhdysvaltain armeijan, CIA:n ja Salaisen palvelun osuutta presidentti Kennedyn murhassa. Aivan kuten [Kennedyn murhan selvityksen laatinut] Warrenin komissio peitteli valtion rikoksen demokratiaa vastaan, professori deHaven-Smith osoittaa, miksi meidän tulee osata epäillä myös virallista 9/11-kertomusta. Ja kaikkea muuta, mitä hallinto meille kertoo.
Lue tämä kirja. Se on lyhyt. Se ei ole kallis. Se on todellisuuteen valmistautumista. Se rokottaa naiivia typeryyttä ja (amerikkalaista) aivopesua vastaan. Olen suorastaan yllättynyt, ettei CIA ole ostanut ja polttanut kirjan koko painosta. Kenties CIA:n aivopesumenestys antaa sille itsevarmuuden uskoa, ettei amerikkalaista demokratiaa ja vastuullista hallintoa enää kyetä palauttamaan.
Paul Craig Roberts on amerikkalainen ekonomisti, joka mm. vastasi talouspolitiikasta presidentti Ronald Reaganin hallituksessa. Hän on ollut toimittajana ja kolumnistina mm. Wall Street Journalissa ja Business Weekissä. Roberts on kirjoittanut useita kirjoja, joista viimeisin on The Neoconservative Threat to World Order.
Tämä artikkeli julkaistiin englanniksi 31.8.2016 nimellä Are You a Mind-Controlled
Kanto.media on mainio jatkaja Vastavalkealle, sehän on jo vuosia ollut telakalla. Ja on vain hyvä ettei Kanto asemoidu yksipuolisen vasemmistolaiseksi. Vasemmistolaisuus ei sinänsä epäarmon vuonna 2024 ole mikään meriitti, sikäli kuin sillä on enää edes selvää merkitystä. Kaikilta vaaditaan nyt enemmän sekä oikealla että vasemmalla.
Tsemppiä jatkoon!