WPATH on maailman johtava transsukupuolisten terveydenhuollon organisaatio, jonka suositusten pohjalta on luotu vallitsevat hoitostandardit, jotka mm. WHO on hyväksynyt. WPATH-organisaatio koostuu lääketieteen ammattilaisten lisäksi monien eri alojen edustajista, mutta myös aktivistit voivat päästä äänioikeudettomaksi osaksi järjestöä maksamalla jäsenmaksun.
WPATH:n sisäiset keskustelut vuodettiin journalisti Michael Shellenbergerille ja ensimmäisenä isona mediana asiasta uutisoi New York Post, jossa nostettiin esille myös provosoiva termi “Frankenstein-tiedostot”.
Vuodetut WPATH-dokumentit paljastivat hyvin erilaisen puolen transhoitojen turvallisuudesta ja eettisyydestä kuin he ulospäin antavat ymmärtää. Siinä missä julkisesti transhoidot esitetään usein sukupuolidysforiaa kokevien pelastuksena, puhuvat ammattilaiset keskenään toimenpiteiden vaarallisista, haitallisista ja epäeettisistä puolista.
Voimassaolevasta, v. 2022 laaditusta, hoitostandardista poistettiin ikäsuositukset (16v. hormonihoitoihin ja 17v. kirurgisiin toimenpiteisiin) ja sen myötä yhä nuorempia on uhrattu kokeellisen tieteen alttarilla.
Tietovuotoa analysoineet tahot katsovat WPATH:n jäsenten olleen täysin tietoisia monien hoitojen kokeellisuudesta sekä siitä, että niiden mahdolliset sivuvaikutukset saattavat olla kohtalokkaita. Toisilleen he myöntävät sen, mitä kukaan alaikäisten transsukupuolisten oikeuksia ajava ei julkisesti voisi ääneen lausua:
Teini-ikäisten asiakkaiden kanssa käydyt keskustelut koskien tulevaisuuden seksuaalielämää tai hedelmällisyyttä kaikuvat toisinaan kuuroille korville ja vanhemmatkin ovat usein kyvyttömiä ymmärtämään ja ottamaan huomioon kaikkia lääketieteellisiä aspekteja.
On toki positiivista, että ammattilaiset ilmaisevat avoimesti huolensa toisilleen suljettujen ovien takana, mutta julkisessa keskustelussa sukupuoli-identiteettiä vahvistavista hoidoista valitaan maalattavaksi huomattavasti ruusuisempi kuva. Puheet hengenvaarallista komplikaatioista, kiusallisista ongelmista alakerrassa, tulehduksista, katumuksesta ja detransitioista (paluu vanhaan sukupuoleen) jäävät tietoisesti vähemmälle – ja vähätellyiksi.
Esimerkiksi hormonien estäjien, joihin on totuttu viittaamaan vähäriskisenä, väliaikaisena ja peruttavana hoitomuotona, pääteltiin yhdessä testosteronin kanssa aiheuttaneen maksakasvaimia eräälle teini-ikäiselle. Ei mikään aivan mitätön harmi, mutta “mieluummin onnellinen poika kuin kuollut tytär”, kuten transhoitoja usein mustavalkoisesti markkinoidaan.
Tiistaina NHS, Englannin terveysviranomainen, ilmoitti jatkossa kieltävänsä hormoniblokkaushoidot alaikäisiltä, sillä niiden pitkäaikaisvaikutuksista ei ole kertynyt riittävästi tieteellistä dataa.
CNN aihetta käsittelevässä artikkelissaan luo siitä huolimatta mielikuvaa viattomasta, hengenpelastavasta tuotteesta, jota republikaanivoittoset osavaltiot vastustavat huolimatta monien yhdistysten puoltavista näkemyksistä.
Detransition haluavista yksilöistä puhutaan jopa WPATH:n jäsenten keskuudessa yhteiskunnan asenteiden aivopeseminä ja heidän kokemuksiaan vähätellään. Sen sijaan jäsenten kerrotaan keskustelevan neutraalisti täysin luonnottomista kehonmuokkauksista, kuten nullifikaatiosta, jossa ei jää kumpiakaan genitaaleja, vaan sileä mallinukkea muistuttava lantionseutu.
Tällaiset epäinhimilliset, sukupuoletonta scifi-robottia muistuttavat lopputulokset eivät ilmeisesti herätä epäilyksiä ulkopuolisista vaikutteista tai saa kyseenalaistamaan toiminnan eettisyyttä?
Myös Suomessa kriittiset näkökulmat transhoitoihin esitetään usein konservatiivisesta siivestä, mikä tuntuu estävän liberaalia ja avarakatseista kansanosaa nostamasta huolenaiheita esille ilman pelkoa suvaitsemattomaksi leimautumisesta.
Julkinen kritiikki sukupuolta vahvistavia hoitoja kohtaan on kuitenkin alkanut muualla Euroopassa ja kaikkien etu olisi se, että aiheesta käytäisiin myös Suomessa polarisoimaton keskustelu. Se alkaa juuri sillä hetkellä, kun edistyksellisiksi ja liberaaleiksi itsensä mieltävät sen päättävät aloittaa.
Lopuksi vielä erään kokemusasiantuntijan tunteikas puheenvuoro:
12.3.2024 oli Detrans Awaraness Day, jolla pyritään lisäämään tietoisuutta detransitiosta. Tässä Luka Hein jakaa rohkeasti oman kokemuksensa. Teimme suomennoksen X:ssä jaettuun videoon.
Tuntuu että asiantuntijoita on kaikkialla, asianomaisia ei missään. Ainakin tässä on oikeutusta kaikelle “somelle”, heikkotasoisellekin. Tuntuu asiantuntijoista miltä tahansa.