Aina välillä keskusteltaessa rokotteista tuodaan esille se, ettei rokotteiden puolustaja tai vastustaja tiedä mekanismia, joka voisi aiheuttaa haitan, jolloin rokote ei voi olla – rokotteiden kannattajan mielestä siis – syypää mihinkään terveyshaittaan, joka on tapahtunut pian rokotuksen jälkeen. Tämä artikkeli on suunnattu niille ihmisille, jotka eivät hyväksy argumentteja muotoa “X todennäköisesti aiheuttaa Y:n” muuten kuin vain silloin, kun aiheuttamismekanismi on tiedossa. MTV:n 8.7.2021 julkaistun uutisen mukaan ainakin Hanna Nohynek on koronarokotteen mahdollisesti aiheuttaman lapsettomuuden kohdalla tätä mieltä:
Samassa uutisessa Nohynek kyselee vastaavaa myös sen väitteen osalta, että koronarokote kasvattaisi syöpäriskiä:
Tiedon puute mekanismista oli myös pääargumentti aikoinaan eräällä lääketieteen opiskelijalla, joka suostui väittelemään Steve Kirschiä vastaan koronarokotteen vaaroista. Kirschhän on yrittänyt saada nimekkäämpiäkin koronarokotteiden puolustajia väittelemään kanssaan ja tarjonnut siitä suuria summia, mutta hankalaa on ollut saada ketään oikeasti nimekästä mistään hinnasta edes keskustelemaan Kirschin kanssa.
Ottamatta varsinaisesti kantaa siihen, aiheuttavatko koronarokotteet lapsettomuutta, syöpää, äkkikuolemia tai mitään muutakaan tiettyä haittaa haluaisin kysyä, että mikä järki lähtökohtaisesti on vaatia tietoa tai arvausta mekanismista, joka haitan voisi aiheuttaa. Steve Kirsch esimerkiksi ei ole lääketieteen vaan data-analyysin asiantuntija. Jos hän data-analyytikkona pystyy päättelemään hankkimastaan datasta, että tietyn terveyshaitan lisääntymistä ei oikein voi uskottavasti selittää millään muulla kuin rokotteella, eikö tämä ole jo riittävä signaali sen toteamiseen, että rokotteesta on haittaa? Lääkärit ja patologit voivat selvittää mekanismin jälkikäteen, mutta miksi se tarvitsee tietää etukäteen?
Tilanne on samankaltainen astrologian kanssa
Keskustelu rokotteista ei ole suinkaan ainoa, jossa mekanismia vaaditaan ennen kuin voidaan ajatella hyväksyttäväksi sitä, että joidenkin asioiden välinen tilastollinen yhteys johtuisi jostakin muusta kuin plasebosta, sattumasta tai huijauksesta. Toinen esimerkki on astrologia. Vedalaista astrologiaa harjoittava Jeffrey Armstrong kävi skeptikko Michael Shermerin ohjelmassa tekemässä yhdeksän sokkotulkintaa henkilöistä, joita hän ei nähnyt vaan tiesi heistä vain syntymäajan, -paikan ja sukupuolen. Koehenkilöistä viisi oli miehiä ja neljä naisia. Ensimmäisten seitsemän tulkinnan tarkkuuksien vaihteluväli oli 63–89 %, kun taas viimeiset kaksi tulkintaa vaihdettiin päittäin tulkintojen kohteiden tietämättä, eli kahdeksannelle koehenkilölle soitettiin yhdeksännen henkilön syntymäkartan perusteella tehty videotulkinta ja päinvastoin. Kahdeksannelle koehenkilölle ensimmäiseksi soitetun tulkinnan tarkkuus oli 38 % ja viimeiselle eli yhdeksännelle koehenkilölle soitetun tulkinnan tarkkuus oli 21 %. Kun heille sitten soitettiin oikeat tulkinnat, 38 prosentista tuli 94 ja 21 prosentista 92.
Mikä on todennäköisyys, että kaksi huonointa tulkintaa olisivat sattumalta juuri ne samat kaksi, jotka on kohteiden tietämättä vaihdettu päittäin? Oletetaan, ettei miehelle anneta naisen kartasta tehtyä tulkintaa eikä päinvastoin. Viiden miehen ja neljän naisen joukosta voidaan valita kaksi samansukupuolista henkilöä 16 eri tavalla, joten todennäköisyys, että kaksi huonointa tulkintaa olisivat sattumalta myös ne kaksi päittäin vaihdettua, on 1/16 = 0,0625 eli 6,25 %. Tämä jää vielä niukasti tilastollisen merkitsevyyden rajana yleisesti pidetyn 5 %:n yläpuolelle, mutta tulos oli joka tapauksessa paras, joka tällä koeasetelmalla ja otoskoolla oli edes teoriassa mahdollista saavuttaa. Näin siis jos määrittelemme yksittäisen tulkinnan vain joko “onnistuneeksi” tai “epäonnistuneeksi” sen mukaan, oliko sen tarkkuus yli vai alle 50 %.
Mutta jos googlettaa “does vedic astrology work”, Googlen tarjoama vastaus päättyy virkkeeseen “There is no mechanism proposed by astrologers through which the positions and motions of stars and planets could affect people and events on Earth” (Astrologit eivät ole esittäneet mitään mekanismia, jonka avulla tähtien ja planeettojen asennot ja liikkeet voisivat vaikuttaa ihmisiin ja tapahtumiin maapallolla.)
Suomen Astrologisessa Seurassakin tiedetään hyvin, ettei astrologian vaikutusmekanismia tunneta:
Vaikkei uskoisikaan astrologiaan, niin tästä virkkeestä on itseni vaikeaa olla eri mieltä: “On kuitenkin epätieteellistä ajatella, että koska emme (vielä) tunne astrologian vaikutusmekanismia, astrologia ei voi toimia.” Se, toimiiko astrologia vai ei, näkyy tilastoista ja datasta – toimintamekanismin voi selvittää myöhemminkin tai vaikka jättää kokonaan selvittämättä.
Vastaavasti voi koronarokotteidenkin kohdalla ajatella, että vaikka joku tai kenties kukaan ei (vielä) tiedä, mikä koronarokotuksesta seuraava biologinen mekanismi voisi johtaa lapsettomuuteen tai syöpään, niin silti niin uskominen voi olla perusteltua, jos lapsettomuus tai syövät ovat lisääntyneet rokotusten alkamisen jälkeen rokotetuilla siten, että muut mahdolliset selitykset jäävät epäuskottaviksi.
Masinoija
Jokainen varmaan jo tietää sen, ettei väite siitä, että koronavirus olisi laboratoriosta karannut, ole enää “harhainen salaliittoteoria”. Aluksi sitä pidettiin sellaisena, mutta 28.5.2021 Suomen valtamediassa uutisoitiin, että se mahdollisuus, että korona olisi karannut laboratoriosta, on sittenkin otettava vakavasti. Suomessa samaan aikaan pääuutisena oli kuitenkin kolme päivää aiemmin alkanut Sanna Marinin aamupalakohu, jonka johdosta keskustelua siitä, miten on mahdollista, että someissa oli yli vuoden ajan sensuroitu varteenotettavaa teoriaa mukamas vaarallisena salaliittoteoriana ja miten vastaava estettäisiin jatkossa, ei edes käyty, vaan sen sijaan punaviherpiireissä päiviteltiin sitä, että kyllä Suomessa kaikki on niin loistavasti kun verovaroista maksetut pääministerin aamupalat olivat pääuutisena.
Koska fakta on se, että tämän nyt jo varteenotettavaksi tiedetyn teorian totuusarvosta ei saanut keskustella somessa ennen toukokuun 2021 loppupuolta ilman bännien saamisen riskiä, ja sen jälkeen sai, voidaan päätellä sekin, että jollakulla tai joillakuilla oli valta päättää laboratorioteorian olevan harhainen salaliittoteoria ja joillakuilla oli myös valta päättää, ettei se enää olekaan. Kuinka uskottavaa on sanoa, että keskustelu aiheesta somessa olisi yhtäkkiä juuri tuolloin sallittu siksi, että vasta silloin löydettiin asiasta ensimmäiset tieteelliset todisteet, joiden löytyminen oli niin suuri ihme, että jokainen tieteentekijä, joka epäili sitä aiemmin, oli järkensä menettänyt höyrypää, ja höyrypäillä kävi vain satumainen tuuri heidän lähtökohtaisesti järjettömän teoriansa osoittautuessa sittenkin varteenotettavaksi? Mielestäni ei kovin. Paljon uskottavampaa on se, että jossain oli joku ihmisryhmä, jolla oli valta päättää, että nyt tästä saa keskustella. Siinäkin tapauksessa, että on vaikea ulkopuolisena nimetä, ketkä he ovat. (Yksi heistä taisi olla alkuperäisen “Lancet-kirjeen” kirjoittamiseen osallistunut Peter Daszak, mutta tuskin hän oli ainoa vastuullinen – ja jos oli, niin sekin kertoisi jotain melko huolestuttavaa tiedeyhteisön toimintatavoista.)
Mainittakoon vielä, että laboratorioteorian sensurointia on puolustettu sillä, että keskustelu viruksen alkuperästä olisi vienyt huomion tärkeämmältä asialta eli siltä, miten virukseen pitäisi reagoida. Siis tyyliin näin: “Virus on täällä, älkäämme nyt keskustelko, mistä se tuli vaan siitä, mikä olisi paras tapa toimia sen kanssa.” Tässä kuitenkin jää huomioimatta sellainen mahdollisuus, että laboratoriosta karanneet virukset voivat olla jollain tavalla erilaisia kuin luonnon virukset, jolloin sellaiseen pitäisi mahdollisesti myös reagoida eri tavalla.
Matematiikassakin harrastetaan todistuksia löytymättömän olemassaolosta
Tällä videolla kalifornialaisen yliopiston matematiikan professori David Eisenbud todistaa, että jokaisella vähintään ensimmäistä astetta olevalla polynomiyhtälöllä on ratkaisu kompleksilukujen joukossa. Hän sanoo myös kohdassa 6:38, että polynomien nollakohtien ratkaiseminen on paljon vaikeampaa kuin sen osoittaminen, että niitä on olemassa: “But it’s hard to find roots of polynomials, much harder than proving they exist.” Alkutekijöihin jakaminen on toinen esimerkki. Pystytään osoittamaan, että jokainen ykköstä suurempi kokonaisluku voidaan esittää alkulukujen tulona (niitä kutsutaan luvun alkutekijöiksi), mutta jättimäisen luvun alkutekijöiden määrittäminen onkin paljon vaikeampaa.
Painovoimaesimerkki osoittaa mekanismin nimeämisvaatimuksen absurdiuden
Aiemmin esitetyssä kuvakaappauksessa näkyy myös Suomen Astrologisen Seuran sivuilla oleva lause: “Astrologiaa on aina kehitetty havaintojen pohjalta, aivan niin kuin voimme havaita käsittämättömän painovoiman vaikutuksia, vaikka emme tiedä, mihin painovoima perustuu.” Mietipä, miten absurdia se olisi, jos silloin kun ihmisen tietämys fysiikasta oli alkuvaiheissaan, olisi painovoimaan sovellettu samaa logiikkaa kuin astrologiaan tai koronarokotteisiin nykyään:
Et ole esittänyt mekanismia, joka olisi aiheuttanut vammautumisesi koronarokotuksen jälkeen. Ihan sattumaa vammautumisesi siis oli, ei mitään tekemistä piikin kanssa! Vain ajallinen yhteys!
-koronarokotteen jälkeen vammautuneita kiusaava henkilö
Et ole esittänyt mekanismia, miten planeettojen asema taivaalla ihmisen syntymähetkellä voisi näkyä ihmisen elämän tapahtumissa. Ihan sattumalta astrologisen merkin luonteet esiintyvät niin usein ihmisillä, joilla on monta planeettaa samassa merkissä!
-astrologian vastustaja
Et ole esittänyt mekanismia, jolla painovoima toimii. Ihan sattumalta omena putosi maahan heti, kun päästit irti! Vain ajallinen yhteys!
-painovoimadenialisti (esim. keskiajalla)
Follow the evidence