Ei niinkään poikkeuksellista journalismia

Avatar photo

ByKristiina Kalliojärvi

3.4.2024 ,

Kuvan lähde: IL 22.3.2024

Toimittaja Matti Kuusela kertoo Journalisti – Toisenlainen toimittaja -kirjassa (Warelia) useassa eri kohdassa, että keksi journalistisiin juttuihinsa eri asioita päästään. Tapaus on Suomen journalismin historiassa poikkeuksellinen, väittää esimerkiksi Iltalehti.

“Poikkeuksellinen.” Niin totta vie onkin. Milloin viimeksi joku toimittaja on avoimesti myöntänyt kirjoitelleensa perättömiä? Olisiko edellinen tapaus tämä Ilta-Sanomien uutisoima paljastus 21.7.2010:

“Mediapomo katuu: Pekka Karhuvaara pitää lähtöä lehtitalojen yhteiseen EU-kampanjaan virheenä, joka haisi pahalle.

AVOIMUUDEN puuska iski navakan länsituulen lailla median napamiehiin Porin Suomi Areenassa eilen.

Eniten avautui MTV Oy:n toimitusjohtaja Pekka Karhuvaara. Hän paljasti, miten laajaa ja keskitettyä isojen lehtitalojen lobbaus Suomen EU-jäsenyyden puolesta 90-luvun alussa oli ja kertoi samalla katuvansa sitä, että lähti leikkiin mukaan Iltalehden silloisena päätoimittajana ja kustantajana.

Karhuvaaran mukaan EU-hankkeen primus motor oli Sanomien pääomistaja, ministeri Aatos Erkko.

– Aatos Erkko soitti Turun Sanomat -konsernin pääomistajalle Ketosille ja Alma Median toimitusjohtajalle, esimiehelleni Matti Packalenille.

Erkko esitti kysymyksen, voisivatko kaikki nämä lehdet, Turun Sanomat, Salon Seudun Sanomat, Alma Median Aamulehti, Iltalehti, Kauppalehti, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa ja sitten Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat, tehdä koko sivun kampanjan EU-jäsenyyden puolesta, Karhuvaara muisteli porilaisyleisön edessä.

ALMA MEDIAN toimitusjohtaja Matti Packalen teki työtä käskettyä. Hän soitti Karhuvaaralle kesken kokouksen ja kysyi, lähteekö Iltalehti mukaan. Packalen ryyditti pyyntöään sillä, että Kauppalehden päätoimittaja Lauri Helve oli suostunut hankkeeseen.

Olin itse EU-jäsenyyden kannalla ja päätin sanoa joo, Karhuvaara kertoi.
Päätös oli Karhuvaaran mukaan kuitenkin paha erehdys.

– Vaikka se olikin vaan ilmoitus, niin siinä isot mediatalot, siis valtaosa suomalaisesta painetusta viestinnästä, asettui kimppaan jonkin yhteiskunnallisen ratkaisun puolesta. Juttu haisi tosi pahalle ja oli yhteiskunnallisesti väärin.”

Toim.huom. Lue täältä, kuinka Aatos Erkko myöntää omaelämäkerrassaan epädemokraattisen eliitin hallitsevan maailmaa, ja mieti olisiko Erkolla voinut kenties olla muiden kuin suomalaisten intressit mielessä moista mediakampanjaa masinoidessaan.

Tosin tuossa Ilta-Sanomien jutussakin kerrottiin vain osatotuus. Muista lähteistä on käynyt ilmi, että päämediat tekivät sopimuksen, jonka mukaan EU:sta ei julkaista mitään negatiivisia uutisia ennen EU-kansanäänestystä.

Ja kerrottavaahan olisi toki riittänyt, esimerkiksi:

“EU:n parlamentti on 10.2.94 lähettänyt jatkokäsittelyyn luonnoksen EU:n omaksi perustuslaiksi. Luonnoksen selitysosaan kohdassa II 3 perustellaan EU:n oman perustuslain käyttöönoton tarpeellisuutta sillä, että laki ‘vaalisi selvyyttä ja totuutta lopettaen kuvitelmat jäsenvaltioiden pysyvästä koskemattomasta itsemääräämisoikeudesta’.”

Suomen sanomat 3.10.1994

Kuriositeettina kerrottakoon, että tuo EU:n perustuslakisopimus, johon viitattiin ja jonka jäsenmaat muuten hylkäsivät, saatettiin sitten voimaan sisällöltään juurikaan muuttamattomana nimellä Lissabonin sopimus. Senkään hyväksyminen ei mennyt aivan kuin Strömsössä: Irlanti äänesti vastaan – ja laitettiin äänestämään uudelleen, jolloin lopulta saatiin toivottu vastaus. Millä keinoin, sitä ei kai ole meille yksikään tutkiva journalisti kertonut. Eivät siis ilmeisesti keksineet yhtään sopivaa tarinaa?

Jos Suomen sanomien pieni, vapaaehtoisvoimin toimiva toimittajakunta pystyi löytämään tämän(kin) tiedon, onko uskottavaa, ettei valtamedia aivan toisenlaisilla resursseilla toimien ollut tuota tietoa löytänyt? Eikä toimittajien olisi tarvinnut vaivautua kuin lukemaan kyseinen Suomen Sanomien uutinen.

Tämä tieto olisi aika lailla vetänyt maton EU-liitoksen laillisuutta ja siunauksellisuutta toitottavan EU-propagandan alta. Tosin, kokemus on jo tähän mennessä opettanut, että poliitikot, lainoppineet ja media ovat yhtä taitavia vetämään kaniineja hatusta ja taikomaan mustan valkoiseksi kuin parhaatkin illusionistit.

Linkki jakamista varten: https://kanto.media/7gse

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *