Suomennettua: Mielen hiljentäminen?

ByTilhi Pihlaja

15.4.2024

Tämä Michael Tsarionin suomeksi käännetty kirjoitus on alkuperäiseltä nimeltään Stilling the Mind? – Mielen hiljentäminen? Se tarkastelee new age- ja jooga-liikkeiden historiaa sekä niiden ideologista yhteyttä gnostilaisuuteen ja asketismiin. Se myös muistuttaa meitä kiinnittämään huomiota länsimaisen filosofian syvään henkiseen traditiopohjaan, joka monelle länsimaiselle on jäänyt valitettavan vieraaksi.

Michael Tsarion on irlantilainen tutkija ja kirjailija, joka on erikoistunut psykologiaan, filosofiaan, symboliikkaan ja historiaan. Hän tekee yhdessä David Whiteheadin kanssa Unslaved-podcastia, jonka sisältöä suosittelemme lämpimästi jokaiselle Kanto-lukijalle. Tämän suuren totuussoturin laajaan ja kiehtovaan materiaaliin voi tutustua tarkemmin osoitteessa michaeltsarion.com. Hänen julkaisemat kirjat löytyvät Amazonin verkkokaupasta

Julkaisemme alla olevan suomennetun kirjoituksen Michael Tsarionin luvalla.

Suomennos: Tilhi Pihlaja


Artikkeliin liittyvää sanastoa:

Autofobia / Autophobia:
Itseinho tai itseviha, joka saa ihmisen toimimaan väärin ja vahingollisesti itseään kohtaan. Henkisten- ja mielenterveysongelmien suurin tekijä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Itseinho

Autohypnoosi / Auto-hypnosis:
Tapa tai toiminta, jolla ihminen tuottaa itselleen hypnoositilan.

Itse / Self:
Sekä psyyken ydin että koko psyyke (C. G. Jung)
https://en.wikipedia.org/wiki/Self

Kohtu-metafora / Womb-metaphor:
Itsensä kehittämisestä kieltäytyvän sekä oman psyyken ja aikuisuuden vastuuta välttelevän utopistinen unelma henkisestä turvasta “palaamalla takaisin äidin kohtuun”. Minkä tahansa reggressioon ja henkiseen taantumiseen tähtäävän toiminnan alitajuinen päämäärä.

Mortifikaatio / Mortification:
Ihmisen kieltäytyminen jostain luonnollisesta asiasta tai tarpeesta kuolettamalla osan ihmisyyttään. Motiivina toiminnalle alitajuinen viha Itseä, ihmisyyttä ja elämää kohtaan.

Mortifikaatiokultti / Mortification cult:
Ihmisjoukon yhteinen päämäärä kuolettaa ihmisyyttään kieltäytymällä jostain luonnollisesta tarpeesta ja korvata se kullekin joukolle määritellyllä epäluonnollisella sijaistoiminnalla.

Mielihyväperiaate / Pleasure Principle:
Mielihyvän maksimointiin keskittyvä periaate. Asioiden arvottaminen ja tavoittelu sen mukaan, miten paljon ne tuottavat mielihyvää, päämääränä todellisuuspakoilu; todellisen elämän, tunteiden, tilanteiden ja henkiseksi aikuiseksi kasvun välttely.

Tyytymätön Länsimainen / Western Discontent:
Vaikutuksille altis ihminen, jonka henkinen kehitys on olematon johtuen itseanalyysin täydellisestä puutteesta.

Halu lopettaa halu on edelleen halu – Chuang Tzu

Kuka se oli, joka ensimmäisenä esitti vielä nykypäivänäkin suositun opin, että henkinen valaistuminen vaatii ”mielen hiljentämistä”? Oliko se Shankaracharya, Patanjali, Gautama Buddha vai joku unohdettu swami? Historiallisesti opin alku ajoittuu 600-luvun Intiaan.

Ehkä se oli vain joku harhautunut pappi? Vai oliko sittenkään vain yksi pappi. Ehkä ennemminkin papisto, joka tarkoituksellisesti tulkitsi väärin muinaisen maailman viisaita? Kyllä. Jälkimmäinen on huomattavasti todennäköisempää.

Tätä teoriaa tukee runsas todistusaineisto. Jos lukee Mircea Eliadea, Alan Wattsia ja muita asiantuntevia orientalisteja, järkyttyy huomatessaan että useita nykyään käytössä olevia meditaatiotekniikoita, kuten ”zazen” ei mainita alkuperäisissä lähteissä, eivätkä ne kuuluneet buddhalaisuuden harjoittamiseen kuin vasta vuosisatoja myöhemmin, kun papit olivat saavuttaneet valta-asemansa. Vuosisatojen aikana syntyneiden kilpailevien buddhalaisten lahkojen määrää on mahdoton laskea. Jakautuminen yhtenäisyyden sijaan on ihmisten pirullisuuden ja papillisen juonittelun tunnusmerkki.

Sama pätee hindulaisuuteen ja sikhiläisyyteen jne. Esimerkiksi, ortodoksi-sikhit tekevät täysin päinvastoin kuin heidän pyhä kirjansa, Adi Granth yksiselitteisesti ja johdonmukaisesti ohjeistaa. Sama koskee muita traditioita ja uskontoja. Ristiriitaisuus, hajanaisuus ja absurdius ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. 1700-luvun puolivälissä sikhit irtaantuivat omaksi lahkokseen siksi, että he vastustivat hindujen pahamaineista kastijärjestelmää. Ei kuitenkaan kulunut kauaa, kun sikhit yksinkertaisesti asettivat kansalleen oman versionsa kastijärjestelmästä. Hierarkia on heille yhtä suuri pakkomielle kuin hinduille ja muslimeille – mädät hierarkiat, joissa korruptoituneet tyypit nousevat huipulle helposti ja hyvät heivataan yli laidan. ”Hyvän kirjansa” varoituksista huolimatta sikhit ovat pakonomaisia, megaluokan materialisteja. Heidän lahkonsa on yksi maailman tekopyhimmistä.

Ne harvat tutkijat, jotka ovat puolueettomasti tutkineet Veda-kirjallisuutta edeltäneitä ja sen jälkeen seuranneita opetuksia sekä tapoja ovat tietoisia muinaisten syvällisten filosofioiden ja tapojen rappiosta. Tuntemattomammat tekstit, kuten Tao Te Ching ja Srimad Bhagavatam säilyttävät osan siitä vanhasta aryalaisesta filosofiasta, jonka kierot, omia etujaan ajavat papit myöhemmin turmelivat.

Itse asiassa useimmilla nykypäivän itämaisille uskonnoille tunnusomaisilla riiteillä, rituaaleilla ja askeettisilla käytännöillä on huomattavasti vähemmän historiallista tai aitoa todellista pohjaa kuin arvata saattaa. Myös kuuluisat tekstit, kuten Vedat ja Puranat ovat suhteellisen myöhäisiä, eivätkä toista luotettavasti muinaisia uskonnollisia tapoja. Sen sijaan ne antavat usein törkeän väärän kuvan aiempien kansojen ja idän suurimpien viisaiden uskomuksista ja näkemyksistä.

Yksilön kultti! Mikä on papisto? Miksi pappeja on? Ovatko he todellakin valaistumisen jakajia? Onko heidän puheillaan karmasta ja jälleensyntymästä mitään totuuspohjaa? Vai onko se ovela keksintö, jolla jäsen alistetaan? Voiko likaiset lakanat puhdistaa hankaamalla matkalaukkua, jossa niitä kuljetetaan? Voiko karmansa puhdistaa kylpemällä Gangesissa? Juuri tällaista palvelua tarjoaa kuuluisa mystiikka niille lukuisille swameille ja sannyasineille, jotka kokoontuvat sankoin joukoin Haridwariin, Rishikeshiin ja muihin tärkeisiin hindujen palvontakeskuksiin. Heidän monet omituiset tapansa ja temppunsa houkuttelevat hämmentyneitä katsojia joka puolelta maailmaa.

Mitä kaksinaamaisiin pappeihin tulee – erityisesti idässä – jakautuminen on sääntö. Miksi niin monia, joista valita? Sadat ryhmät saastuttavat Intiaa ja ympäröiviä maita. Jos totuus on ”yksi”, miksi niin monta keskenään taistelevaa uskonlahkoa?

Entäpä kunkin tarjoamat totuuden polut? Miksi useimpien tarjoama elämänmalli on luopuminen ja asketismi? Mikä saa tavallisen etsijän liittymään hindulaiseen tai buddhalaiseen luostariin tai yhteisöön? Mikä saa ihmisen luopumaan henkilökohtaisesta identiteetistään ja palvelemaan gurua suuressa kollektiivissa? Miksi sitoutua koko elämällään epäinhimillisiin ja epäluonnollisiin oppeihin kyseenalaistamatta mitään? Miksi halveksia omaa mieltään ja aistejaan? Miksi alistaa oma tahto toisen tahdon alle?

”Mutta onko se nyt niin kauheaa?”, kuuluu vastakysymys. Pieni vilkaisu itämaisten maiden tilaan kertoo vastauksen. Kauhistuttava kurjuus – köyhyys, saasta, sairaudet, korruptio, eläinrääkkäys jne. – on voimakas todistusaineisto petollisia papillisia organisaatioita ja niiden epäinhimillisiä uskomuksia ja oppeja vastaan. Vuosisatojen ajan he ovat tehneet passiivisuudesta ja elämästä vieraantumisesta hyveitä. Katso lopputulosta. Katso sitä kurjuutta, jota ihmiset joutuvat sen vuoksi kestämään. Onko se pyhää? Kantavatko syylliset vastuun teoistaan?

Loppujen lopuksi, kuten tutkija Alvin Boyd Kuhn osoitti, itämaisten oppien ytimissä on gnostilaisuuden ja asketismin absurdi vaatimus, jonka mukaan fyysinen keho ja luonnollinen maailma tulee hylätä. Nykyisin tuntemamme teoriat karmasta, jälleensyntymästä ja aineellisen maailman pahuudesta tuotti mielenvikaiset ihmiset, jotka olivat saaneet vaikutteensa gnostilaisuudesta. Gnostilaiset kaikkialla maailmassa olivat niitä, jotka demonisoivat seksuaalisuuden ja aistit. Heidän erityisosaamistaan oli ja on edelleen kaiken täysin luonnollisen kääntäminen epäluonnolliseksi.

Alvin Boyd Kuhn (1880-1963) Sri Aurobindon tavoin kritisoi ankarasti askeettisuutta, joka hänen mukaansa synnyttää useita erilaisia ”Mortifikaatiokultteja”. Tähän kuuluvat kaikki länsimaiset uskonnot ja luostarijärjestöt sekä useimmat itämaiset koulukunnat. Ennen Kuhnia sveitsiläinen tutkija Johann Bacofen varoitti idän spiritualiteetin vaaroista ja haitallisesta vaikutuksesta eurooppalaiseen kulttuuriin.

Mistä tällaiset ideat ovat peräisin ja ovatko ne terveellisiä ja hyviä? Miksi miljoonat miehet ja naiset omaksuvat ne niin helposti? Miten tällaiset eksoottiset ideat ja harjoitukset saivat lännessä jalansijaa?

On helppo nähdä, että papit todellakin hyötyvät ihmisten sokeasta ja ajattelemattomasta kuuliaisuudesta. On selvää, että juuri he hyötyvät valheellisesta opista, joka vaatii, että mieli on ”hiljennettävä” valaistumisen saavuttamiseksi. Kuka muu kuin läpeensä manipulatiivinen pappi hankkii käännynnäisiä kertomalla, että kärsimyksen voi välttää lopettamalla ajattelu?

Jos minun tulee ottaa vastaan ohjeita tältä tai tuolta hengelliseltä johtajalta, eikö minun pidä kyetä ajatteluun? Eikö minun pidä kyetä valitsemaan, mitä opetusta tarvitsen ja eikö minun tule ymmärtää kaikki yksityiskohtaiset säännöt, jotka valitsemani polun johtajat asettavat? Mitä hyödyn älykkyyteni ja rationaalisten kykyjeni ohittamisella? Enkö näe, että muut hyötyvät alistumisestani runsaasti?

On täysin selvää, että mieli ei voi eikä pidä olla ”hiljentynyt”. Miksi sen kuvitellaan olevan jotenkin pyhää? Mielen toiminta on hyvin luonnollinen prosessi eikä sen lopettaminen hyödytä millään tavalla. Aktiivisen mielen avulla me toimimme todellisuuden kanssa ja voitamme elämään kuuluvia haasteita. Sen avulla olemme tekemisissä muiden kanssa ja tunnistamme Itsemme. Sen avulla opimme luonnosta, jotta voimme terveesti ja rakentavasti asuttaa tätä planeettaa ja sen monimuotoista maailmaa.

Keskivertopappi on tietenkin jo luopunut maailmasta. Se ei ole enää hänen huolensa, vaikka hänen henkilökohtainen selviytymisensä onkin. Kuitenkin, hänen on kumppaneineen oltava tekemisissä sen kulttuurin kanssa, josta haluaa luopua. Tämä suhde on useinmiten luonteeltaan loisiva. Papit houkuttelevat uhrinsa kaikenlaisella retoriikalla aineellisen olemassaolon pahuudesta. Näin he tekevät säilyttääkseen oman aineellisen olemassaolonsa. Pappi ei myy rihkamaa. Se sentään olisi rehellistä kaupankäyntiä. Ei. Hän käyttää hyväkseen ihmisen halua välttää kärsimys. Hän tietää hyvin, että ihmistä ei kiinnosta totuus ja sen etsintä. Sellaisessa pyrkimyksessä hän ei edes osaisi auttaa. Hänellä onkin toisenlaiset päämäärät. Hän myy houkuttelevia valheita. Vedätyksensä hän oikeuttaa sanomalla, että aikojen kuluessa samoihin opetuksiin on uskoneet tuhannet papit ja hengelliset johtajat. Hän on haltioissaan, jos sinä uskot tämän kaiken.

Kiero pappi väittää, että nirvana jää saavuttamatta, koska ”mieli höpisee”. Tätä toteamusta ei voi osoittaa vääräksi. Ja hän tietää sen. Jotta sen pystyisi kumoamaan, pitäisi mieli ensin hiljentää. Ja miten se saavutetaan? Jos etsin siihen vastausta, mieleni ei selvästi ole lakannut toimimasta. Tuoko haluni lopettaa mielen höpinä yhtään lähemmäksi itse halun loppumista?

Välittämättä siitä, että ”mielen hiljentäminen” on suhteellisen myöhäinen opetus, mitä se ylipäätään tarkoittaa? Valmistaako se tilaa kaikkitietävälle tietoisuudelle? Miksi tällaista tilaa ei valmista ennemminkin toimiva arvostelukyky, tarkkanäköisyys ja päättelytaidot?

Väitetään, että tässä on tapa, jolla ihminen saavuttaa henkisen valaistumisen. Ja miljoonat ihmiset eivät voi olla väärässä, eihän? Nykyajan psykologit huomauttaisivat, että pinnallisista ilmenemismuodoista riippumatta askeettiset opit ja harjoitteet ovat yksinkertaisesti peräisin niin sanotusta kuolemanvietistä tai -toiveesta. Sama pätee gnostilaisuuteen, joka on taas yhä enemmän muotia länsimaissa. Voidaan kuitenkin kysyä, onko tämä tarve oikeutettu. Johtuuko se vilpittömästä totuuden etsinnästä vai onko se yksinkertaisesti seuraus aistiuupumuksesta sekä uusien kokemusten ja huuman kaipuusta? Mielensä pakeneminen ei tee ihmisestä ”vapaampaa” missään järkevässä ja todellisessa mielessä. Lähinnä se aiheuttaa dissosisaatiota ja skitsofreniaa. Kuitenkin, jos kulttuuri ympärillä on hullu ja harhainen, häiriintynyt ihminen ei erotu ympäristöstä. Häntä saatetaan pitää yliluonnollisena, jopa pyhänä. Näin erityisesti, jos heittäytyy pelleksi ja käyttäytyy vapaasta tahdostaan kuin sirkusfriikki – pyörii mudassa, silmät pullottaen.

Aiheen syvällinen tutkiminen paljastaa, että valtaosa itämaisista uskonnoista ja henkisistä poluista – sekä niihin liittyvistä joogajärjestelmistä – soveltaa autohypnoosin tekniikoita. Juuri se mahdollistaa ajatusprosessin keskeyttämisen ja kognitiivisen tyhjyyden tilan saavuttamisen.

Kuten sanottua, tämä ei missään nimessä ole luonnollinen kokemus. Itse asiassa se on täysin luonnoton, eikä siksi voi johtaa minkäänlaiseen pysyvään täydellisyyden tilaan. Vaikka äärimmäinen henkinen passiivisuus on mahdollista saavuttaa laulamalla, toistamalla mantroja tai keskittymällä, se on täysin pakotettua ja keinotekoista. Itse asiassa kyse on luonnollisen tunteen tukahduttamisesta. Joogatekniikat perustuvat suurelta osin ihmisen sisäisen isäntä-orja -dynamiikan ruumiillistamiseen ja ovat tyrannimaisia sortotekniikoita. Niiden juuret ovat itseinhossa, joka on yksi yleisimmistä ihmisillä esiintyvistä patologisista oireyhtymistä.

Vaikka tämä oireyhtymä on erityisen silmiinpistävästi esillä idässä, sitä löytyy jokaisesta, joka tiedostamattaan ajattelee olevansa epätäydellinen ja syntinen vain siksi, että hengittää, ajattelee ja on onnellinen. Niin outoa kuin se onkin, monet ihmiset tuntevat syyllisyyttä siitä, että ovat elossa.

Maailman papistot ovat monien vuosisatojen ajan käyttäneet hyväkseen tätä alitajuista pahalaatuista autofobiaa, itseinhoa. Se ei ole osoittanut laantumisen merkkejä Sri Aurobindon, Gerald Masseyn, Alvin Boyd Kuhnin ja ennen kaikkea Jiddu Krishnamurtin vakavista varoituksista huolimatta.

Intialainen filosofi Jiddu Krishnamurti (1895-1986) oli merkittävin itäisten uskontojen ja niin sanottujen ”henkisten polkujen” vastustaja ja kriitikko. Luovuttuaan henkisen polun harjoittamisesta itse, hän totesi, että totuus on ”poluton maa”. Minkäänlaista auktoriteettia ei tule hyväksyä ja mieltään on vartioitava valppaana, ettei kenenkään toisen tahto valloita sitä. Jos ”valaistuminen” ilmiönä ylipäätään on olemassa, se ainakaan ei tapahdu sellaiselle, joka antaa mielensä toisten ohjailtavaksi. Ihminen, jonka mieli on täynnä ihmetystä elämän mysteeriä ja ihmettä kohtaan sekä tuntee kiitollisuutta olemassaolostaan, ei kiinnostu mielen hiljentämisestä. Ainoastaan sellainen, joka vihaa olemassaoloa ylipäätään vaalii niin sairaalloista ideaa.

Kuinka helppoa pirullisten pappien onkaan päästä haluamaansa valtaan kertomalla seuraajilleen, että jumalat ovat heille vihaisia heidän syntiensä vuoksi ja että jo lihaan inkarnoituminen tarkoittaa, että on syntinen. Keho on paha, samoin mieli. Ja aistit. Kuitenkin, naulapedillä istuminen on tie takaisin Jumalan luo. Työtätekeviltä ihmisiltä kerjääminen, riisikulhollisen päivässä syöminen ja kaikista maallisista kiinnostuksista luopuminen pelastaa likaisen ja turmeltuneen sielun.

Samaan aikaan todellinen synti on uskoa tähän hölynpölyyn.

Kuka sanoo ja miksi kukaan uskoo, että jonkin täysin luonnollisen, joka on olemassa luontaisten kasvu- ja kehitysprosessien ansiosta, on tehtävä täysin luonnottomia asioita? Mielen hiljentäminen ei ole ainoastaan luonnotonta, se on luonnonvastaista. Miksi omaksua sellaista? Miksi uskoa, että se johtaisi johonkin aitoon, todelliseen tai ihanteelliseen lopputulokseen?

Länsimaalaiset muiden mukana kokevat tasaista houkutusta typeriin askeettisiin polkuihin, jotka ohjaavat mielen hiljentämiseen. Suurin syy tähän on, että he ovat viettäneet vuosia ahnehtien ylenpalttisesti maailman tarjoilemia halpoja aistielämyksiä ja seurauksena voivat äärimmäisen pahoin. He tuntevat itsensä likaisiksi ja tyytymättömiksi. Siinä ei kuitenkaan ole mitään ”hengellistä”. Nämä tyypit eivät tietoisesti luovu maailmasta, he vain kuluttavat sen tarjoamat kicksit ja huumat loppuun.

Kuin lapset karkkikaupassa, he ahnehtivat lakkaamatta maailman houkutuksia ja ovat ähkyyn asti täynnä haalimaansa roskaa. Lopulta laarin pohja tulee vastaan ja käteen jää vain kuiva luu. Aikansa lusikalla pöytää paukutettuaan ja ”lisää!” huudettuaan he ovat raivoissaan, kun tyydytystä ei enää tulekaan. Mitäs nyt?

Jonkun syytä tämä nyt on. Miksi minulle ei kerrottu, että maailman nautinnot ovat rajallisia eivätkä jatku ikuisesti? Miksi minua ei varoitettu, että jos elän hedonistisesti, ehdin kokea ja kuluttaa kaiken loppuun ennen kolmeakymmentä ikävuotta?

Turhautuminen sekoittuu ahneuden, syyllisyyden, tyytymättömyyden ja vihamielisyyden kanssa yhdeksi suureksi sopaksi. Vihaisena hedonisti kiskoo lopulta ylleen uuden aatteen vaatteet ja heristää nyrkkejään sille maailmalle, joka aiemmin kasasi hänen päälleen harhauttavia ja tahmeita nautintoja.

Tässä vaiheessa kuvaan astuu papit omahyväisine, tietävine hymyineen. Tyhmä länsimaalainen saapuu krapulaisena juhlien jälkeen hakemaan henkistä karkkia tyhjän sielunsa täytteeksi. Nyt hänen faustista tahtoaan hallitsee hengelliset voimat, erityiset oivallukset ja dialogi Jumalan kanssa. Hän kieltää maailman ja etsii lohtua ja täyttymystä tällä kertaa yliluonnollisista ulottuvuuksista. Hän yksinkertaisesti siirtää vanhat, materiaan suuntautuneet himonsa ja halunsa kohti aineetonta maailmaa. Aineelliset himot vaihtuu hengellisiin.

Tyypillisesti mikään ei muutu. Kyse on edelleen sisällä nakertavan tyhjyyden täyttämisestä. On vaimo, auto, huvivene, talo, tenniskenttä, uima-allas, osakesalkku ja kolme autotallia täynnä kalliita leluja. Ne oli ”pakko saada”, mutta ei niillä enää niin väliä ole. Nyt on pakko saada paikka Jumalan oikealta puolelta. On pakko saada ikuinen elämä, hengelliset voimat ja tunne, jolla asettua tavallisen arjen ”yläpuolelle”. Aivan sama kenen oranssipukuisen ohjailtavaksi päätyy, kunhan on jonkunlainen lupaus tästä kaikesta. Niin, ja tietenkin mukana seuraa myös vapaus halusta, vaikka sen saadakseen joutuukin ryömimään jonkun jalkojen juuressa ylenpalttisen halun vallassa.

Tämän suuruusluokan itsepetos estää ihmistä ymmärtämästä, että se mitä hän virnuilevilta guruilta tosiasiallisesti etsii, on vapautuminen Itsestä. Heiltä löytyy temput tämän ”pyhimmän” halun tavoitteluun.

Heitä heille luu… Rishien täytyy myös syödä…

Rishit, sadhut ja swamit kerääntyvät joukkokokouksiin esitelläkseen oletettua siddhiään tai voimiaan. Ihailevat väkijoukot eivät ikinä arvaa, että se kaikki pohjautuu autohypnoosin tekniikoihin, jotka tuhannet idän kultit on kehittäneet huippuunsa.

Kaikki joogatekniikat sisältävät yhden ja saman eleen, tehdä juuri päinvastoin kuin ihmisluonto ohjaa tekemään – Carl Gustav Jung

Mikään pappi ei pysty tekemään enää suurempaa narria ihmisestä, joka onnistuneesti huijaa itseään. Yksikään pirullinen papisto ei selviä ilman vauraiden, itseään vihaavien seuraajiensa tyhmyyttä.

Moraaliton viha kehoa ja maailmaa kohtaan, jota idän joogit ilmentävät, on ainoastaan näkyvä muoto siitä, mitä läntisten maiden ihmiset kokevat piilotetummin ja alitajuisesti. Tämä selittää, miksi itämaiset uskonnolliset tavat houkuttavat niin monia länsimaalaisia. Lävistykset, tatuoinnit ja huomattava ylipaino ovat kaikki merkkejä tiedostamattomasta autofobiasta, itseinhosta.

Kyllästyminen aina-tätä-samaa:n ei ole vaikeaa. Se on elämään luontaisesti kuuluva, sisäänrakennettu haaste. Vaikka kukaan ei vieroitusoireita tai ”kylmää kalkkunaa” varsinaisesti valitsekaan, laarin tyhjäksi huomattuaan. On hämmentävää yhtäkkiä huomata, että maailmalla onkin vain rajallinen määrä aistillista mielihyvää tarjottavana. Uskomme sen kestävän ikuisesti ja järkytymme, kun niin ei ole. Luojan kiitos ahneuden vieroitusoireisiin löytyy kuitenkin lääke. Jes!

‘Mielen hiljentäminen’ ei ole ainoa outo, järjetön ja valheellinen opetus, joka itämaisista ja new age -piireistä löytyy. Se kuitenkin on niistä pahin ja vaarallisin. Se on konsepti, jota todennäköisesti ei olisi olemassa ilman gnostilaisia ja askeettisia näkemyksiä, joiden mukaan fyysinen keho ja maailma ovat likaisia ja alhaisia.

Huippuorientalistit kuten Micrea Eliade, Alan Watts ja Albert Pike tekevät selväksi, että mitään tällaista ei uskottu eikä opetettu muinaisina aikoina, ennen Vedojen jälkeisten papistojen syntyä. Muinaiset aryalaiset, maailman merkittävimmät tietäjät, eivät tunteneet yliluonnollisuutta. Heidän syvällisen ja alkuperäisen viisautensa muokkasi mieleisekseen ja ryösti itselleen myöhempi papisto, joita kiinnosti ainoastaan heidän oma selviytymisensä sekä ihmismielten hallinta. Autohypnoositekniikoiden kehittäminen vei vuosisatoja, mutta se kannatti.

Itämaisilla papeilla ei ollut alun perin aavistustakaan, että myös miljoonat länsimaalaiset antaisivat kaikkensa näille ajattelun- ja kehonhallinnan menetelmille. He katselivat ihastuneina, kun Tyytymättömät Länsimaalaiset alkoivat laumoina ahtautua heidän temppeleihinsä ja ashrameihinsa.

Nöyrä amerikkalainen rishi toiminnassa. Miljoonat Tyytymättömät Länsimaalaiset kerääntyvät itään etsien valaistumista. Tietämättöminä he lähtevät seuraamaan ketä tahansa gurua, jolla on miljoona seuraajaa. Vaikka he tunnistaisivat länsimaiset huijarit helposti, heidän erottelukykynsä sumenee, kun on kyse eksoottisista ja kiehtovista itäisen pallonpuoliskon traditioista. Ja on mistä valita. Intia pursuilee erilaisia joogan polkuja. On raja-, hatha-, bhakti-, jnana-, kundalini-, tantra-, karma-, siddha ja surat shabdjooga – muutama alkuun mainitakseni. Unohtamatta tietenkään vanhaa rakasta Hare Krishnaa.

Swami Vivekananda oli ensimmäinen länteen suunnannut huomattava hahmo. Swami Ramakrishnan oppilaana hän toi Vedanta-filosofian Amerikkaan ja länteen. Hänen missiotaan tuki ja avusti niin sanotun Maailman Uskontojen Parlamentin kätyrit. Kuuluisan puheensa Chigagon Instituutissa hän avasi sanoin ”Rakkaat amerikkalaiset sisaret ja veljet…” Tämän tarkoituksena oli selvästi houkutella amerikkalaisia naisia hänen hinduismin haaraansa. Luihun Vivekanandan raivattua menestyksellisesti tietä, perässä seurasi suuri määrä intialaisia guruja, kuten Parmahansa Yogananda, Ramana Maharishi, Maharishi Mahesh, Swami Prabhupada, Sai Baba ja niin edelleen.

Tyytymättömät Länsimaalaiset ja vapauden vihaajat malttoivat tuskin odottaa, että pääsisivät kumartamaan näitä pyhimystä esittäviä fakiireja. Henkiseen konkurssiin päätyneet länsimaalaiset – oman syvällisen mystisen traditionsa tarkoituksellisesti ohittaneet ja unohtaneet – rullasivat auki punaista mattoa monille itäisille joogakauppiaille. Pian siitä tuli iso bisnes, ja sitä se on edelleen.

Swami Vivekananda (oikealla) oli ensimmäinen näkyvä joogamestari, joka saapui länteen ja avasi ashrameja ja joogakeskuksia. Nämä hän omisti mestarinsa Swami Ramakrishnan opetuksille. Saapuessaan Amerikkaan vuonna 1893 Vivekananda suuntasi taitavasti huomionsa ja opetuksensa naisille antaakseen vaikutelman, että naiset ovat lähtökohtaisesti henkisempiä kuin miehet. Se temppu maksoi takaisin ruhtinaallisesti. Ajatus tarttui ja levisi kulovalkean tavoin. Miehet nöyristelivät häpeillen ja naiset loistivat ylpeyttä. Vedantan kaupparatsu oli hoitanut hommansa. Ironisesti, itämaissa naisia kohdellaan toisen luokan kansalaisina, tai alempina.

Valitettavan monet ajatteluun kykenemättömät länsimaalaiset omaksuvat väärän käsityksen, että heidän kulttuurinsa olisi kapea, epätäydellinen ja materialistinen. Innokkaina he haluavat ohjeistusta siitä, miten hallita kehoa ja mieltä, ja tappaa ego. Monet muokkaavat hartaina ylellisiä kotejaan, jotta voivat vetäytyä niihin ”meditoimaan.” He pukeutuvat huiveihin, polttavat suitsukkeita, pyörittävät mala-helminauhoja, lukevat eksoottisia kirjoituksia ja uskovat silmää räpäyttämättä mitä tahansa roskaa, jota saalistajat heille tarjoavat.

Valheita kuiskiva manipulaattori Eckhart Tolle keskustelemassa hänen pääpromoottorinsa Oprah Winfreyn kanssa. He käyttävät miljoonia levittääkseen epäinhimillisiä uusgnostilaisuuden oppeja maailman rahakkaimmille Tyytymättömille. He työskentelevät taannuttaakseen ihmisiä Mielihyväperiaatteeseen. He käyttävät taidokkaasti talismaanisia termejä ja kohtu-metaforia houkutellakseen hyväuskoiset etsijät kiillotettuun kulttiinsa.

Tällä fiaskolla on pahimmat mahdolliset seuraukset länsimaiselle kulttuurille. Jokainen itään suuntaava hylkää länsimaisen mystiikan perinteen halveksuen. Kuka nyt noin vaikeaselkoista juttua haluaisi tutkia; tuota kamalaa saksalaista mystiikkaa, romantiikkaa ja idealismia? Luoja varjelkoon! Helvettiin Bohme, Eckhart, Goethe, Hegel, Steiner, Freud ja kaikki muut. He ovat kaikki väärässä, eikö niin?

Harmi, että itämaisen valheen koukussa on mahdoton käsittää, että niiden uskomusten ja käytäntöjen lopputulema on kohtu-metafora. On kyse nihilismistä tai nirvanasta, tai jopa molemmista.

Itse asiassa nirvana tai tyhjyys on se tila, joka lopulta konkretisoituu. Jos pysyvää autuuden tilaa lähtee hakemaan, tarkoitus ei selvästikään ole asettaa haettua kokemusta samaan kokonaisuuteen vastakkaisen kokemuksen kanssa. Hukassa oleva etsijä unohtaa, että mielihyvä ja ilo voivat olla sitä, mitä ovat vasta kun ne koetaan suhteessa vastakohtiinsa. Ihminen, joka etsii vain toista puolta huomaa, että hänen tavoittelemansa kokemukset välttelevät häntä ikuisesti. Hän putoaa tyhjän päälle. Ikuinen rauha, mielihyvä ja autuus ovat mahdottomuus. Se on puhdas illuusio. Jonkin kokeminen ilman vastakohtaansa johtuu todellisuuden muokkaamisesta, ei valaistumisesta. Se johtuu tajunnassa tapahtuvista muutoksista, jotka autohypnoosi aiheuttaa.

Todellisuudessa kaikki kokemukset ovat ohimeneviä. Se on luonnollista, joten siihen on hyvä tottua. Tulee mielihyvä sitten ruuan tai seksin kautta, yksi asia on aivan varma: niiden – kuten kaikkien muidenkin nautintojen – vaikutus haihtuu ja menee ohi nopeasti. Tämä ei kuitenkaan saa täysijärkistä ihmistä jättämään maallisia nautintoja pysyvyyttä etsiäkseen. Tyhjyys on kaikki, mitä lopulta voi toivoa löytävänsä. Se on väistämätön seuraus järkkymättömien luonnonlakien uhmaamisesta.

Varo siis ihmistä, joka haluaa minkään kestävän ikuisesti. Suurempaa hölmöä ei Maan päällä ole. Tällainen ihminen on sydämeltään ahne, vaativa ja kyltymätön – tyhjä ämpäri, joka ei täyty koskaan.

Mikään ei tietenkään muutu tämänkaltaisten itsekeskeisten ja itseensä ihastuneiden etsijöiden kohdalla, jotka eivät ajattele asioita huolellisesti tai ota vastaan neuvoja. Vaikka sata Chuang Tzuta ilmestyisi ja osoittaisi hetkessä tällaisille hölmöille heidän erheensä, mikään ei muutu. Näitä rivejä kirjoittaessani jo miljoona uutta Tyytymätöntä paukuttaa lusikoitaan pöytään turhautuneina siitä, että leipä ja sirkus ei viihdytä ikuisesti.

Korkeimmilla johtajapaikolla olijat tukevat kaikenlaisia fakiireja. Kyse on aina autokraatista, joka tekee yhteistyötä teokraatin kanssa, kruunu ja kaapu yhdessä. Tai kuten filosofi Ayn Rand asian muotoili: valinta on Atilla Hunin ja Noitatohtorin välillä. Tavallisesti he tekevät iloisesti yhteistyötä saman agendan eteen.

Ei ei, kiukkuaa uskovainen. Minun lapsellisuuteni on säilyttävä hinnalla millä hyvänsä. Mutta jos maailma ei pysty vastaamaan Mielihyväperiaatteeni vaatimuksiin, löydän tehokkaamman tavan taantua. Ohjatkaa vain minut lähimmän pyörivän new-age -kirjatelineen luo.

Mitätöin lännen ja keksin itselleni syitä miksi niin teen. Luovun länsimaisista tavoistani ja ostan lipun Gangesille. Kuinka yleväksi itseni koenkaan, kun ravistelen pahan lännen olkapäiltäni. Viisas odottaa!

Historian oppitunteja ei oikeastaan tarvita. Monissa henkisissä perinteissä sanotaan, että viimeinen este valaistumisen polulla on turhamaisuus (ahankar). Outoa sinänsä, koska useimpien intialaisten rishien, sadhujen ja sannyasinien kasvoista paistaa peittelemätön ylimielisyys. Harjaantunut tarkkailija erottaa sen heti. Se on kauhistuttavaa, mutta siitä ei voi erehtyä.

Pyhyyttä säteilevät kasvot. Itämaisten pahantekijöiden ja huijareiden asusteet ja temppuilut eivät hämää ihmistä, joka osaa lukea kasvoja. Sen sijaan, että nämä viheliäiset otukset olisivat vapautuneet halusta, he ovat sitä ääriä myöten täynnä. Jotkut tunnetuimmista idän guruista ovat paljastuneet huijareiksi tai vielä pahemmiksi. Sai Baba, yksi kuuluisimmista ja maineikkaimmista henkisistä johtajista oli todistetusti pedofiili ja hyväksikäyttäjä. Muut buddhalaisjärjestöt ovat jo pitkään syyttäneet Dalai Lamaa joukkomurhien hyväksymisestä. Häntä syytetään myös CIA:lle työskentelystä. Moonies, Falon Gong ja Hare Krishna -kulttien johtajat ovat jääneet toistuvasti kiinni vakavista rikoksista. Kaikki tietysti Jumalan nimissä. Kuten J. Krishnamurti monesti totesi: ihminen, joka asettuu johtamaan ja hallitsemaan muita, rikkoo heidän täydellistä vapauttaan ja on siksi paha.

Lapselliset joogit… eivät koskaan löydä todellista luonnettaan… tantraa tai mantraa, kuvia tai dharaneja ei tarvitse kukaan – kaikki tämä vain hämmentää. Turhaan yritetään saavuttaa moksa (vapaus) meditoimalla… kaikki ovat hypnoosissa jnanojen (sovitus) vuoksi, mutta itseensä liittyvä oivaltaminen ei kiinnostaMircea Eliade

Papilliset Mortifikaatiokultit on paljastettava ja kukistettava. Miksi se on kestänyt niin kauan ja miksi ne ovat jälleen nousussa? Poloinen planeettamme kärsii niiden petollisuudesta ja samoin heidän lapselliset, länttä vihaavat seuraajansa.

Joogatraditio on kohtalokas, koska se houkuttelee niitä, jotka ovat kyllästyneet siihen että tekopyhät länsimaiset huijarit vedättävät ja ryöstävät heitä. Valitettavasti sen sijaan että tekisi töitä länsimaisten huijareiden paljastamiseksi ja tuhoamiseksi, keskiverto Tyytymätön yksinkertaisesti lankeaa sen itäisen vastineen lumoihin.

Pari pistettä siitä, että lopulta on selvinnyt kristinuskon petollisuus sen kaikissa pirullisissa muodoissa. Hienoa! Mutta vapautuminen tästä vitsauksesta ei estä sortumasta idän vieläkin kuluneempaan ja naurettavampaan hölynpölyyn. Se näyttää niin eksoottiselta ja salaperäiseltä. Ihminen voi hukata koko elämänsä ennenkuin huomaa, että vaikka astia vaihtuukin myrkky on samaa.

***

Lisää Michael Tsarionin suomennettuja artikkeleita:
Koyaanisqatsi
Paholaisen johdolla
Esi-isien trauma

***

Linkki jakamista varten: https://kanto.media/c12t

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *