Lukijan kirjasuositus heille, jotka haluavat lukea elintarviketeollisuuden sidonnaisuuksista entisen Yleisradion pitkäaikaisen taloustoimittajan sanoittamana.
Kenelle? Jokaiselle Suomen kansalaiselle ehdotonta luettavaa!
Lukuaika : Pokkarikoon kirjan lukee vapaapäivänään tai parissa illassa.
Lyhyesti:
Suomen elintarviketeollisuus koostuu monopoleista, oligopoleista ja kartelleista. Poliitikot ministereitä myöten istuvat oligopoliyritysten hallituksissa (yms.) nostaen tuhansia euroja palkkioita kuukaudessa. Kaikki varmaan arvaavat, että päätöksiä tehdessä hallituksessa ja eduskunnassa sitten kansalaisen etua ajetaan tiukasti…
Sarkasmia, sarkasmia. Jos jonkun etua siellä valvotaan, niin suuryritysten “hyvä veli” -porukoiden. Kilpailuvirasto katsoo läpi sormien käytännössä kaikkia väärinkäytöksiä. Maataloustuet siirtyvät kaupalle ja maataloustuottajat pääasiassa nuolevat näppejään. Kaksi suurta toimijaa (S-ryhmä & K-ryhmä) hallitsevat kaikkea ja päättävät kaikesta, kerää myös kaikki voitot pienelle “hyvien veljien” piirille. Tähän kuuluu isojen yritysten omistajat, johtajat ja poliitikot.
Ei ole mitään syytä olettaa että toiminta olisi mitenkään erilaista minkään muun teollisuuden alalla suomessa. Meillä ei ole markkinataloutta, kilpailua tai kapitalismia Suomessa. Osa tai iso osa näistä suomalaisista oligopoliyrityksistä on vieläpä myyty ulkomaille, joten voitotkin valuvat sinne (pääasiassa Norjaan Orklalle).
Kirjassa on hyvin kerrottu miten kaupalle jää esim. leivän hinnasta iso osa ja tuottajan osuus on häviävän pieni. “Yllättäen” Suomen valtio vie eniten. Ostamalla suoraan pienyritykseltä jää yrittäjille enemmän käteen.
Parasta vastalääkettä väärinkäytöksille on rehellisten ja suoraselkäisten ihmisten äänestäminen poliittiseen ympäristöön.
Jyri L.