“Yksityiset yritykset” eivät enää saa “tehdä mitä haluavat”

Vielä tämän vuosikymmenen ensimmäisinä vuosina jos joku valitti siitä, että Twitter, Facebook yms. alustat sensuroivat poliittisesti epäkorrekteja mielipiteitä liian herkästi tai antavat bännejä niiden esittäjille, punavihreät vastasivat yleensä, että “se on yksityinen yritys, se saa tehdä mitä haluaa”. Enää tämä ei pidä paikkaansa. Käytännössä eivät varmaan saaneet vuonna 2020:kaan, sillä todisteita hallitusten ja teknologiajättien yhteisestä sensuurisuunnitelmasta tihkui jo aiemmin. Uusi EU:n digipalvelusäännös kuitenkin tekee tästä pakkoitsesensuurista virallista.

Kaikkia verkkoalustoja 17. päivästä helmikuuta 2024 lähtien koskevan EU:n digipalvelusäädöksen virallisena päätavoitteena on “estää laitonta ja haitallista toimintaa verkossa ja torjua disinformaation leviämistä”. Lisäksi sillä virallisesti “varmistetaan käyttäjien turvallisuus, suojellaan perusoikeuksia ja luodaan oikeudenmukainen ja avoin verkkoalustaympäristö”.

Käytännössä on oletettavaa, että tässä käy juuri päinvastoin, ainakin toisinajattelijoille, sillä sanan- ja mielipiteenvapaus kuuluvat perusoikeuksiin, mutta jos on eri mieltä esimerkiksi intersektionaalisesta feminismistä, se voidaan määritellä “haitalliseksi” ja pakottaa sensuroitavaksi. Täältä löytyvässä pidemmässä selostuksessa ei kerrota, mitä “disinformaatiolla” tarkoitetaan, mutta jokainen varmaan arvaa, että se tulee käytännössä tarkoittamaan viranomaistiedon ja valtamedian vastaisia väitteitä poliittisesti arkaluontoisista aiheista, kuten kenties tulevasta pandemiasta tai miksei koronastakin. Vai luuleeko joku, että tarkoitus on estää seuraavassa esitetyn kaltaisten uutisartikkelien leviämistä, jos ne sisältävät disinformaatiota?

Tämä 4.8.2021 julkaistu Ilta-Sanomien uutinen vaikuttaa sanakirjamääritelmän (‘tahallisesti levitetty väärä tieto’) mukaiselta “disinformaatiolta” selvemmin kuin useimmat niistä toisinajattelijalääkärien tai heitä referoivien tavallisten kansalaisten kirjoituksista, joita kutsuttiin korona-aikana tyypillisesti “disinformaatioksi”. Toisinajattelijalääkärien ja heistä kirjoittaneiden tavallisten kansalaisten tarkoituksena harvemmin on valehdella, vaan he vilpittömästi uskoivat (ja käytännössä usein olivat oikeassa) niihin väittämiin, joita koronasta, koronarokotteista ja tietyistä lääkkeistä vainoja uhmaten levittivät. Sen sijaan väite, että liikennehaaveri olisi todennäköisempi kuin kahden piikin jälkeinen korona, on tässä vaiheessa jo osoittautunut vääräksi kaikille; tuskin Suomesta löytyy montaa, jotka tuntisivat enemmän liikenneonnettomuuksiin joutuneita kuin läpäisyinfektion saaneita. Asko Järvinen Ykkösaamussa 11.11.2023 kertoi, että se, ettei rokotuksilla kyetä tartuntoja estämään, oli tiedossa “jo siinä vaiheessa kun rokotukset alkoivat”. Jos näin on, niin miksi niinkin hyvämaineiseen mediaan kuin Ilta-Sanomat pääsi yli puoli vuotta rokotusten alkamisen jälkeen tuollainen artikkeli, jonka sisältö tiedettiin vääräksi jo tuolloin?

Britannialla on jo näihin tilanteisiin ratkaisu: siellä on voimassa laki, joka erikseen sallii BBC:lle ja tietyille muillekin tahoille haitallisen väärän tiedon levittämisen tahallaan kieltäen sen kansalaisilta. Digipalvelusäädös mahdollistaa EU-alueelle käytännössä saman.