Viime vuosien ilmastoahdistuksen ja kiinalaisen terveysturvallisuuskulttuurin markkinointi, säänmuokkaus, tieteen ja havaintojen sensurointi sekä mm. Julian Assangen ja Russell Brandin hiljentämisyritykset herättävät kysymyksiä, joihin massamedia ei vastauksia tarjoa. Sen sijaan media elää sodasta, pelottelusta ja yhteisen mielipiteen luomisesta käyttäen akkredoitujen yksiäänisten asiantuntijoiden toistuvaa esille tuomista.
Poliittisen pandemian käyttäytymistieteelliset interventiot
Median toteuttaman kansanterveyspoliittisen propagandan tuhoisat seuraukset psykologisesta näkökulmasta on parhaiten analysoinut Mattias Desmett. Median avulla kansalaiset voidaan muuttaa fasisteiksi, joita he eivät kuitenkaan miellä olevansa kannattaessaan vaaran hetkellä yhteistä hyvää, kuten pelastavaa rokotepassia.
Lääkärien ammattiyhdistyksen British Medical Associationin rahoittamassa lääketieteellisessä julkaisussa British Medical Journalissa on Metan kanssa yhteistyössä luotu artikkeli käyttäytymistieteisiin pohjaavien interventioiden tärkeydestä sosiaalisessa mediassa, jotta sosiaalisessa mediassa jaettu misinformaatio ei vaikuttaisi yksilön omaan harkintaan rokotepäätöksiä tehtäessä. ”There remains an urgent need for direct partnership between behavioural researchers with healthcare clinics and public health agencies” eli suomeksi vapaasti käännettynä “on olemassa akuutti tarve yhteistyölle käyttäytymistieteilijöiden sekä terveydenhuoltoklinikoiden ja kansanterveyslaitosten välillä”, julistaa tutkimus nimeltään ”Behavioural interventions to reduce vaccine hesitancy driven by misinformation on social media”.
Todelliset rokotehaitathan olivat vain ja ainoastaan venäläisten trollien tekosia ja myöhemmin omia havaintoja. Rokotehaitta on siis lähtökohtaisesti misinformatiivisuuden kategoriaan pudotettu kokemus. Julkaisu pyrkii vahvistamaan WHO:n luomaa käsitettä vaccine hesitancy, suomennettuna rokote-epäröinti, josta suomalainen mediatyöläinen esim. Ylellä on käyttänyt jyrkempää rokotevastaisuus-sanamuotoa.
Koronakampanjan aikana myös Suomessa käynnistettiin valtioiden käyttäytymistieteelliset neuvonantohankkeet, kuten KETTU-hanke eli käyttäytymistieteellinen ennakointi ja tieto tulevaisuuden hallinnossa. Pelkomenekin edistäjien pääpromoottori, uutismedia, loi omituisen rinnakkaistodellisuuden, jossa viruksen tappavaa vaikutelmaa saatiin liioteltua. 2019 vuoden aikana, hetkeä ennen pandemian lanseeraamista, valtioneuvosto julkaisi tehostetun viestinnän ohjeita poikkeusolojen varalle.
Valtionhallinnon tehostetun viestinnän ohjeesta toimituksen poiminta:
“Kansalaisten luottamus viranomaisiin syntyy ja säilyy sitä varmemmin,
mitä avoimemmin, tasapuolisemmin riippumattomammin ja vastuullisemmin viranomainen toimii päivittäin.”
Joku voisi kenties kysyä, että miten meni omasta mielestä? Siitä lisää tulevissa osissa…