Yksi vanhempien tärkeimmistä tehtävistä on palvella lapsen luonnollisia narsistisia tarpeita. Jos tämän tehtävän laiminlyö, lapsi vammautuu narsistisesti, ja hän joutuu luomaan itselleen valeminän. Tällainen lapsi tulee ensin riippuvaiseksi vanhemmistaan ja myöhemmin elämässään muista ihmisistä. Lopputuloksena on ihminen, josta käytetään termiä läheisriippuvainen.
Jos katsomme yhteiskunnan tämänhetkistä tilaa, voimme nähdä, että läheisriippuvuus on todella yleistä. Tämä näkyy erittäin selkeästi siinä, miten monelle ihmiselle elämä ilman parisuhdetta on täysin mahdoton ajatus. Ilmiö on niin yleinen, että se on “ihan normaalia”. Siihen ei tarvitse kiinnittää erityisemmin huomiota, kun “kaikki muutkin” tekevät samaa.
Läheisriippuvaiset ihmiset tunnistaa helposti siitä, että he eivät kykene olemaan yksin ilman kumppania. Tyyppiesimerkki läheisriippuvaisesta on ihminen, joka jää roikkumaan huonoon tai jopa tuhoisaan parisuhteeseen oman hyvinvointinsa kustannuksella. Mutta tämä on vain yksi läheisriippuvuuden ilmenemismuoto. On olemassa myös sellaisia läheisriippuvaisia, jotka kykenevät kyllä irtautumaan huonosta suhteesta, mutta vain sen takia, että he tietävät, että he tulevat kyllä löytämään nopeasti uuden suhteen vanhan tilalle.
On hyvin yleistä, että kun läheisriippuvaisen ihmisen suhde päättyy, uuden kumppanin etsintä aloitetaan välittömästi. Nykyään se on hyvin helppoa, koska on olemassa Tinderin kaltaisia työkaluja, joilla uuden kumppanin voi löytää hyvin nopeasti. Tästä seuraa se, että läheisriippuvaiset hyppäävät aina yhdestä huonosta suhteesta toiseen, ja suhteiden välillä oleva aika jää hyvin lyhyeksi.
Yksinäisyys ja yksin oleminen on läheisriippuvaiselle usein sietämättömän kivuliasta. Tämä johtuu psyykkisestä haavasta, joka on syntynyt omassa lapsuudessa. Jos omat vanhemmat ovat kohdelleet huonosti, eivätkä ole palvelleet lapsen luonnollisia narsistisia tarpeita, ihmisen psykologinen kasvuprosessi häiriytyy pahasti. Monesti tämä tarkoittaa sitä, että ihminen jää ikään kuin psykologisessa mielessä lapseksi, joka vielä aikuisenakin etsii muista ihmisistä vanhemman korviketta. Tältä korvikkeelta läheisriippuvainen etsii sitä huolta ja hoivaa, jota vaille hän jäi lapsena.
Kun läheisriippuvainen etsii itselleen parisuhdetta, hän ei oikeastaan etsi itselleen kumppania vaan isää tai äitiä, jonka tehtävä on pitää hänestä huolta ja palvella tavalla tai toisella hänen narsistisia tarpeitaan. Hyvin usein tämä kaikki tapahtuu täysin tiedostamattomalla tasolla, eikä ihminen edes tajua olevansa läheisriippuvainen.
Valitettavasti yksikään uusi kumppani ei voi parantaa sitä lapsuudessa syntynyttä haavaa, josta läheisriippuvainen kärsii. Toisiin ihmisiin takertuminen ei ole parantava lääke. Se on vain oireenlievitystä, joka voi pahimmillaan olla hyvin haitallista. Tätä voi verrata päihderiippuvaiseen, joka lievittää pahaa oloaan päihteillä. Se tarjoaa vain hetkellisen helpotuksen, mutta ei paranna ketään.
Läheisriippuvuudesta paraneminen vaatii totuuden myöntämisen. Ei voi parantua, jos ei kykene katsomaan totuudenmukaisesti omaa lapsuuttaan ja omia vanhempiaan. Monelle se on aivan liikaa myöntää, että ei tullut rakastetuksi lapsena. Mutta ne jotka siihen pystyvät, saavat mahdollisuuden paranemiseen. Heillä on edessään pitkä ja kivulias prosessi, jonka aikana he joutuvat kohtaamaan tukahdutetun tuskansa. Traumojen työstäminen on mahdollista, mutta se on aina kivuliasta.
Paranemisen työkauluista enemmän myöhemmissä osissa.
Seuraava osa: Miellyttäjät ja narsistit
Sarjan aiemmat osat:
- Esipuhe
- Ego ei ole vihollisesi
- Valeminän vangit
- Anteeksianto ja vihan tukahduttaminen
- Vanhemmat ja kiitollisuudenvelka
- Huonon kohtelun ylisukupolvinen ketju
- Väkivalta traumatisoi lapsen
- Lapset eivät ole vanhempiensa vanhempia
- Totuus katkaisee pahuuden kierteen
- Riippuvuus ei ole rakkautta
- “Älä suututa isää!”
- Yliminä ja omatunto
- Hylkäämisellä pelottelu luo miellyttäjän
Antero V on itsenäinen tutkija ja Eliitin Esoteeriset Symbolit -blogin kirjoittaja.