Miellyttäjä-läheisriippuvainen ja narsisti-läheisriippuvainen (tai frommilaisittain masokisti ja sadisti) ovat molemmat narsistisesti vammautuneita. Lapselle voi aiheuttaa narsistisen vammautumisen hyvin monella tavalla. Alice Millerin mukaan yksi yleinen narsistisen vammautumisen syy on kasvuympäristö, joka ei kunnioita lapsen tunteita.
Jos lapsi kasvaa kodissa, jossa hänen kaikkia tunteita siedetään ja kunnioitetaan, hänelle kasvaa terve narsismi. Tällainen ihminen kykenee kasvamaan ulos vauvana alkaneesta äidin ja lapsen välisestä symbioottisesta suhteesta. Jos lapsen tunteita ei siedetä ja kunnioiteta, terveen narsismin tilalle syntyy vaurioitunut narsismi, joka johtaa narsistiseen tarvitsevuuteen. Tällainen ihminen etsii symbioottisia suhteita vielä aikuisenakin, koska hän edelleen tarvitsee toisia ihmisiä kuin pieni lapsi äitiään.
Miellyttäjä-läheisriippuvaisen ja narsisti-läheisriippuvaisen välillä on kuitenkin yksi iso ero. Toinen haluaa alistua ja tulla hallituksi – toinen alistaa ja hallita. Mikä tämän eron aiheuttaa?
Vastaus löytyy Alexander Lowenin kirjasta Narcissism: Denial Of The True Self. Suosittelen kirjan lukemista jokaiselle, koska se sisältää erittäin paljon arvokasta tietoa narsistisesta vammautumisesta. Kirja tuo esiin sen tosiasian, että narsistisessa yhteiskunnassa narsistit ovat “normaaleja”. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nämä ihmiset olisivat terveitä. Päin vastoin, narsistisesti vammautunut ihminen on erittäin pahoinvoiva ja onneton – hän vain osaa peittää sen enemmän tai vähemmän taitavasti kulissina toimivan valeminän taakse.
Lowenin mukaan yksi pahimmista narsistisista vammoista syntyy silloin, kun lapsi joutuu kokemaan toistuvasti ja usein julmaa nöyryytystä. Juuri nöyryytetyksi tulemisen kokemukset ovat se ratkaiseva ero miellyttäjän ja narsistin välillä. Narsisti on aina traumatisoitu nöyryyttämällä.
Viattoman lapsen nöyryyttäminen on sadistista alistamista. Kun lapsi joutuu kokemaan lapsuudenkodissaan toistuvaa alistamista, hän oppii että kaikki ihmissuhteet ovat valtataisteluja. Kaikissa ihmissuhteissa on kilpailtava siitä, kuka saa olla dominanssihierarkiassa ylimpänä. Tällaisella maailmankuvalla varustettu sadistinen alistaja tunnetaan arkikielessä nimellä ‘narsisti’, ja hänen vakavasta narsistisesta vammautumisesta käytetään termiä ‘narsistinen persoonallisuushäiriö’. Vammautumisen aste määrittelee sen, kuinka vakavasta persoonallisuushäiriöstä on kyse.
Lowen selittää narsismikirjassaan, miten lapsen toistuvat julmat nöyryytykset johtavat siihen, että lapselle syntyy valtava nöyryytetyksi tulemisen pelko. Tällä tavalla narsistisesti vammautunut ihminen suojaa itseään niin, että hänelle tulee pakottava tarve kontrolloida ja hallita toisia ihmisiä. Jos muut ihmiset ovat kontrollissa, hän kokee olevansa suojassa mahdollisen nöyryytyksen uhalta. Tehokkain tapa kontrolloida toisia ihmisiä on saada mahdollisimman paljon valtaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nöyryyttämällä vammautettu ihminen pyrkii pääsemään dominanssihierarkian huipulle, jotta kenelläkään ei olisi häneen sellaista valtaa, jota hänen toistuvia nöyryytyksiä tuottaneella vanhemmalla oli hänen lapsuudessaan. Nöyryyttämisen kohteeksi joutuminen siis ajaa ihmiset etsimään valtaa, koska valta on paras suoja nöyryytyksiä vastaan.
Koska hyvin harva narsisti oikeasti kykenee saavuttamaan sellaisen aseman, jossa hän kykenisi hallitsemaan ja alistamaan kaikkia ihmisiä, joutuu narsisti kompensoimaan tämän “puutteen” luomalla keinotekoisen ja valheellisen valeminän, jonka avulla hän voi ylläpitää uskomustaan omasta valta-asemastaan. “Minä olen muiden yläpuolella!” Kaikki narsistit eivät sano sitä ääneen (piilonarsistit), mutta kaikki narsistit ajattelevat niin. Tuo valheellinen valeminä on kuin roolihahmo, jonka narsisti on käsikirjoittanut itse itselleen. Hän uskoo sen olevan totta, vaikka oikeasti se on usein hyvin kaukana todellisuudesta. Valeminän tarkoitus onkin nimenomaan peittää se, mikä on oikeasti totta.
Narsistille vallasta tulee kuin huume, jota on pakko saada lisää. Mikään määrä valtaa ei riitä. Valitettavasti valta ei kuitenkaan pysty poistamaan narsistin lapsena kokemia nöyryytyksiä tai parantamaan narsistin psyykkistä vammautumista. Lowenin mukaan valta vain pahentaa narsistisia piirteitä ja oman inhimillisyyden kieltämistä. Lopputuloksena on narsisti, joka ylläpitää valheellista minuuden kulissia, jonka takana elää pieni syvästi haavoitettu heikko lapsi. Tuon lapsen toipumisennuste on erittäin huono, koska narsistin on äärimmäisen vaikea myöntää totuutta omasta heikkoudestaan. Nöyryytetyksi tulemisen pelko on niin valtava, että hän mieluummin elää koko elämänsä valheellista roolihahmoa esittäen.
Valitettavasti suomalaisessa yhteiskunnassa lasten nöyryyttäminen on hyvin yleistä. Alice Miller on kirjoittanut monia kirjoja siitä, miten helposti vanhemmat sortuvat siirtämään lapsuustraumojaan omille lapsilleen kohtelemalla heitä samalla tavalla kuin heitä itseään kohdeltiin lapsina. Jos lasta nöyryytetään, hän hyvin suurella todennäköisyydellä tulee myöhemmin itse nöyryyttämään omia lapsiaan.
Kun puhutaan suomalaislasten nöyryyttämisestä, on nostettava esiin myös Arvo Ylppö, jonka ansiosta lasten nöyryyttämisestä ja narsistisesta vammauttamisesta tehtiin yhteiskunnallinen normi. Ylppö oli kymmeniä vuosia Suomen korkein auktoriteetti lasten kasvatuksessa. Hän oli ilmiselvällä tavalla psykologinen sadisti, joka nautti lasten nöyryyttämisestä ja opetti suomalaisia vanhempia kohtelemaan lapsiaan monilla kammottavilla tavoilla.
Apu-lehden vuonna 2019 julkaistussa jutussa kerrotaan, miten Ylpöllä oli tapana kohdella omia lapsiaan erittäin epäinhimillisellä ja nöyryyttävällä tavalla. Hän esimerkiksi retuutti lapsiaan nostelemalla heitä nilkasta kiinni pitäen, niin että lapset joutuivat roikkumaan avuttomina pää alaspäin. Tämän lisäksi hän uitti lapsiaan kylmässä joessa. Kaiken tämän hän perusteli sillä, että se tekee lapsille hyvää. Vain sadistinen narsisti voi ajatella näin.
Ylppö oli narsisteille tyypilliseen tapaan täysin empatiakyvytön ihminen, joka oli omien kamalien nöyryytyskokemustensa takia sulkenut omat inhimilliset tunteensa pois. Lowenin mukaan narsisteille toiset ihmiset ovat vain “kuvia”, jotka ovat ikään kuin tavaroihin rinnastettavia asioita. Narsistit eivät kykene näkemään toisia ihmisiä tuntevina olentoina. Heille esimerkiksi lapsen retuuttaminen nilkasta nostelemalla on rinnastettavissa kauppakassin nostelemiseen. Oman tunteettomuutensa takia he eivät kykene ymmärtämään, mitä heidän julma ja sairas toimintasa toisille ihmisille aiheuttaa.
Ylpön lastenkasvatusoppien seurauksena on traumatisoitu todennäköisesti miljoonia suomalaisia. Näiden vahinkojen korjaaminen tulee viemään todella pitkään. Asiaa ei auta ollenkaan se, että omien kamalien lapsuuskokemusten siirtäminen seuraavalle sukupolvelle on niin yleistä.
Seuraava osa: Miellyttäjän tarina #1
Sarjan aiemmat osat:
- Esipuhe
- Ego ei ole vihollisesi
- Valeminän vangit
- Anteeksianto ja vihan tukahduttaminen
- Vanhemmat ja kiitollisuudenvelka
- Huonon kohtelun ylisukupolvinen ketju
- Väkivalta traumatisoi lapsen
- Lapset eivät ole vanhempiensa vanhempia
- Totuus katkaisee pahuuden kierteen
- Riippuvuus ei ole rakkautta
- “Älä suututa isää!”
- Yliminä ja omatunto
- Hylkäämisellä pelottelu luo miellyttäjän
- Läheisriippuvuuden juurisyy
- Miellyttäjät ja narsistit
- Paholainen
Antero V on itsenäinen tutkija ja Eliitin Esoteeriset Symbolit -blogin kirjoittaja.