Havainnon kaappaus on Antti Säippän kattava ja syvälle menevä artikkeli sensuuriteollisen kompleksin toiminnasta. Runsaine lähteineen tämä artikkeli on myös yksityiskohtainen kuvaus pandemian lyhyestä historiasta sensuurin ja propagandan näkökulmasta – Sami Antinniemi
Tässä artikkelissa käytän termiä havainto enemmän sen arkisemmassa, ehkä filosofisemmassa muodossa; en tarkoita tässä niinkään sen tieteelliseen tutkimusmenetelmään viittaavaa merkitystä. Samoin tässä en myöskään tarkoita havaintoa suorana ja yksinkertaisena aistimuksena, vaan mutkikkaampana, ajattelua ja jonkinlaista oppimista edellyttävänä prosessina.
Lisähuomautus; viittaan tässä artikkelissa monin paikoin eri aiheista aiemmin kirjoittamiini tai kääntämiini artikkeleihin, koska ne ovat suomenkielisiä ja tarjoavat jonkinlaista johdantoa ja koontaa eri aiheista. Artikkelien teksteistä ja lopusta löytyy kyllä suoremmat viitteet ensisijaisempiin lähteisiin.
1. Havainto & todellisuus
Yllä näkyvien ’havainto’ -termin käsitteellistyksien osalta eräs keskeinen huomio on se, että niissä ei painoteta verbiä ”tietää” tai käsitettä ”totuus” – termin selitys sisältää paljon vivahteikkaampia ilmaisuja. Rivien välistä kaikuu yksi kaikkia yhdistävä tekijä: subjektiivisuus. Mutta samalla, kun havainnointi ja havainnot ovat subjektiivisia, on niillä valtavan suuri vaikutus konkreettisiin toimiimme todellisuudessa – siihen mitä päätöksiä teemme, mitä suunnitelmia laadimme, miten suhtaudumme asioihin ja ihmisiin jne. Näistä kaikista kehkeytyy sitten arkitodellisuus, jossa elämme ja jonka seuraukset myös lopulta löydämme edestämme.
Sinänsähän tuossa ei ole mitään ihmeellistä – kuulostaa ihan elämältä vai mitä? Näinhän se on; suurin osa meistä varmasti ymmärtää, että näinhän se jotenkin menee. Aihe on noussut kiinnostamaan itseäni entistä enemmän etenkin edellisten, melko historiallistenkin vuosien kuluessa. Samalla olen myös joutunut toteamaan, että aihe ei todellakaan ole yksinkertainen. Siihen sisältyy monia mutkikkaitakin aspekteja. Tässä artikkelissa on tarkoitus ruotia joitain noista ehkä vähemmän pinnalla olevista puolista. Itse olen löytänyt niistä paljon sellaista, mikä pystyy osittain selittämään monia, nykyään ”hulluilta” vaikuttavia ilmiötä, taikka asioita, jotka olisivat aiemmin tuntuneet ”mahdottomilta”.
2. Joitain havainnoitsijan ja havainnoinnin haasteita
”Vaikka havaitseminen onkin pitkälti kognitiivinen ja psykologinen prosessi, se, miten havaitsemme ihmiset ja esineet ympärillämme, vaikuttavat viestintäämme. Reagoimme eri tavalla esineeseen tai henkilöön, jonka koemme myönteiseksi, kuin johonkin, jonka koemme epämiellyttäväksi. Mutta miten suodatamme sisään tulevan tiedon massiivisen määrän, järjestämme sen ja muodostamme merkityksiä siitä osasta, mikä pääsee havaintosuodattimiemme läpi sosiaaliseen todellisuuteemme?”
Sosiaalisessa mediassa on joskus tullut vastaan suuntaus, jossa etenkin valtavirtanarratiiveja kritisoivia ääniä syytetään vahvistusvinoumasta (confirmation bias). Vahvistusvinoumalla tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että ihmisillä on taipumus käsitellä informaatiota etsimällä vain sellaista tietoa, joka vahvistaa heidän omat uskomuksensa taikka tulkita löytämänsä tieto toiveitaan vastaavalla tavalla. Itse näen, että vahvistusvinouma on osa ihmismielen mukanaan tuomia haasteita – jokainen on sille altis ja jokainen kärsii siitä jollain tasolla. Avain on nähdäkseni tiedostamisessa – oma subjektiivisuus on hyvä tiedostaa. Siten kykenee myös – ei ainoastaan näkemään, vaan myös ymmärtämään sitä toisissa. Tuon tiedostamisen voi tuoda esille helposti esim. kirjoittaessa ja keskusteluissa erilaisilla lisäyksillä, kuten ”oma mielipiteeni on…”, ”minä näen…” jne. Tuon tietoisuuden esille tuonti laajentaa ja vapauttaa tilaa aidolle keskustelulle, ajatustenvaihdolle ja vastavuoroisuudelle.
Kuitenkin, toisin kuin helposti ajatellaan, vahvistusvinouma ei koske pelkästään yleisistä narratiiveista poikkeavien ja vaihtoehtoisia näkemyksiä esittävien ”leiriä”. Kyseessä on ihan puhtaasti psykologinen ilmiö, riippumatta siitä, millaista maailmankatsomusta tai ajattelusuuntaa kannattaa. Vahvistusvinoumasta kärsivät yhtä lailla niin asiantuntijat kuin ihan maallikotkin. Sen vaikutuksen lieventämiseksi on toisaalta kuitenkin olemassa mielestäni verrattain helppo, joskin ehkä alkuun karvaalta tuntuva lääke: mitä paremmin perehtyy omien näkemyksien vastaisiin näkökulmiin ja argumentteihin, sitä paremmin niitä ymmärtää, niihin kykenee samaistumaan ja niitä ymmärtää – avara näkökulma on valttia. Paremmassa asemassa tämän suhteen ovat luonnollisesti ne, jotka esim. olosuhteiden pakosta altistuvat laajemmalta alalta tulevalle informaatiolle – syystä tai toisesta.
Suuremmaksi ongelmaksi vahvistusvinouma nousee kuitenkin silloin, kun objektiivisen tiedottajan tai ammattiasiantuntijan rooleissa toimivat tahot, eivät kiinnitä omaan vinoumaansa huomiota. Vielä huonommassa tilanteessa ollaan, jos on viitteitä siitä, että yllä mainitut tahot harjoittavat suoranaista propagandaa. Koronan aikakausi on nostanut tuon mahdollisuuden esille aivan uudella tavalla. Propagandan suhteen on mainittava vielä eräs huomio. Siihen näyttää pätevän samanlainen harhaluulo, mistä mainitsin vahvistusvinouman suhteen: olen saanut parissakin keskustelussa huomata, että monet ymmärtävät propagandan vain jonain sellaisena, joka tulee aina ”vastustajan” puolelta.
3. Havainnoinnin hyväksikäyttö?
Ajatus havainnoinnin subjektiivisuudesta ja mahdollisesta hyväksikäytöstä ei ole tietystikään uusi. Teemaan voi törmätä kaikkialla, jossa tarvitaan ihmisten kannatusta (tai vastustusta jotain kohtaan) ja jossa pyritään vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen. Historia on täynnä esimerkkejä valtioiden propagandasta etenkin kriisiaikoina. Samalla tavalla teema on keskeinen myös markkinapsykologiassa – esimerkkinä erilaiset mainoskampanjat ja liikkeelle pantavat trendit. Miksi vaikuttamista sitten halutaan tehdä havainnoinnin kautta; miksi se on niin tehokasta?
Yleisesti ottaen ihmiset eivät (ainakaan tietoisella tasolla) halua tuntea olevansa manipuloituja. Useimmat ihmiset haluavat tuntea olevansa vapaita, riippumattomia ja itsenäisiä. Haluamme ajatella, että teemme johtopäätöksiä itsenäisinä, aikuisina toimijoina hankkimamme tiedon perusteella. Jos kukaan ei pakota meitä tekemään jotain päätöstä, saatamme kokea se helpommin ”omaksemme” ja olemme ehkä myös taipuvaisempia pysymään siinä. Ei siis ihme, että mille tahansa kannatusta hakevalle taholle on äärimmäisen edullista, jos ihminen saadaan ”itsenäisesti” tekemään kyseistä tahoa hyödyttävä päätös. Voidaanko ihmisiin todella vaikuttaa tuolla tavalla? Kuinka se oikein tapahtuisi?
Eräänä vaihtoehtona on pyrkiä vaikuttamaan ihmisten näkemään informaatioon siten, että ihminen saataisiin taipumaan haluttuihin johtopäätöksiin. Näen itse, että tällaista voidaan tehdä vinouttamalla informaatio haluttuun suuntaan, etenkin niissä pisteissä, joista ihminen informaationsa saa. Digitaaliaikana tämän voisi luulla olevan mahdotonta tietolähteiden valtaisan moninaisuuden takia, mutta toisaalta uskon, että se on myös ehkä jopa helpompaa kuin koskaan historiassa. Vinouttaminen voidaan tehdä niin painottamalla toivottua informaatiota kuin pois jättämällä epätoivottua tietoa – tämä on erityisen tehokasta silloin, jos informaation saaja itse on tietämätön näistä pyrkimyksistä. Monissa tapauksissa jo pelkkä tiedon pois jättäminen on riittävä toimenpide haluttujen tulosten aikaansaamiseksi. Entäpä jos tällainen manipulaatio onkin äärimmäisen suunniteltua ja koordinoitua? Siinä pääsemmekin artikkelin varsinaiseen aiheeseen.
4. Havainnoinnin kaappaus?
Olin jo vuosia pyöritellyt ”sivussa” jonkinlaisena hypoteesina ajatusta havainnon kaappauksesta – etenkin katsoessani uutisia. Tosin ajatus havainnon, kokemuksen tms. kaappauksesta ei sinänsä ole uusi. Nyttemmin korona ja siihen liittyvä julkinen ”keskustelu” (tai oikean sellaisen puute) on tuonut teeman kyllä aivan uudella intensiteetillä parrasvaloihin. Myös suomalainen MKR- ryhmä julkaisi erinomaisen artikkelin korona- ajan propagandasta – aihe mikä pyörii myös tämän artikkelin teeman ympärillä.
Terminä ”havainnoinnin kaappaus” saattaa kuulostaa vähän oudolta tai jopa poleemiselta. Englanniksi siihen yleensä viitataan termillä ”perception hijacking”. Pyrin seuraavassa keräämäni materiaalin avulla nostamaan esille erilaisia esimerkkejä, joiden voi katsoa ainakin jollain lailla puoltavan ajatusta tapahtuneesta havainnoinnin kaappauksesta.
Voisiko havainnoinnin kaappaus sitten olla mahdollista? Monesti ajattelemme, että koska olemme hyvin koulutettuja ja meille on ennennäkemättömän helppoa etsiä itse tietoa Internetin myötä, maailmassa olisi tuskin mahdollista panna toimeen minkäänlaista suuren mittakaavan petosta – sehän varmasti huomattaisiin… (ja syvempi kysymys kuuluukin – jos se huomattaisiin, kuinka hyvin saisimme tietää siitä?) Näen kuitenkin, että sekä koulutus että tiedon runsaus on päätynyt olemaan myös Akilleen kantapää. Esimerkiksi yliopistoissa tieteellisen kirjoittamisen osalta opetetaan monien instrumentaalisten hyödyllisten asioiden lisäksi valmiina myös sitä, mitkä ovat hyviä ja luotettavia lähteitä. Samalla sitten koko ei-akateeminen maailma – eli valtaosa maailmasta – pitää kuitenkin juuri akateemisia asiantuntijoita viime kädessä totuuden vartijoina – ja luotettavina lähteinä. Vaara tietynlaiselle kehälle on ilmeinen. Tässä tuleekin esille tuo toinen aiemmin sivuttu perustelu: tiedon runsaus ja saatavuus maailmassa. Juuri se on varmasti yksi syy siihen, miksi ulkoistamme informaation hankintaa – ja nykyään enemmän ja enemmän myös prosessointia. Ihminen kun ei vain ehdi kaikkeen.
Moni on kuitenkin varmasti pannut merkille, että uutiset eivät nykyään enää vain tyydy välittämään meille tietoa; ne ovat myös hanakasti kertomassa, mitä meidän tulisi tuosta tiedosta ajatella. Tiedon välityksen kääntyessä kyseiseen suuntaan, voidaan kuitenkin jo alkaa puhua propagandasta.
Pyrkimys vaikuttaa mielipiteisiinhän on normaali osa yhteiskunnallista debattia, mutta sillä kuka sen tekee, kenen hyödyksi ja minkä nimissä, on keskeinen merkitys. Minkä tahansa virallisen median – varsinkin jos se vielä on julkisrahoitteinen – tulisi olla luotettava tietolähde; sehän on sen päätarkoitus. Etenkin juuri median kontekstissa propaganda muuttuu erittäin ongelmalliseksi. Elämän arkisempiin puoliin keskittyvät ihmiset kun käyttävät virallisia medioita lähes poikkeuksetta ensisijaisina tietolähteinään – varsinkin Suomessa (jossa on kansainvälisten mittarien mukaan myös vähiten korruptiota, eniten onnellisuutta ja paras koulutus…).
Alla näkyviä mediaan liittyviä tilastoja Reuters- Instituutin vuoden 2022 raportista “Reuters Institute Digital News Report 2022”.(*lisätty 20.11.2023)
Vasen kuva: Se osuus väestöstä maittain, joka näkee median olevan vapaan kohtuuttomasta poliittisesta vaikutuksesta.
Oikean puoleinen kuva: Se % väestöstä maittain, joka luottaa suurimpaan osaan uutisista suurimman osan ajasta.
Seuraavassa tulen esittämään sellaisia erilaisia poimintoja *subjektiivisesti keräämästäni* aineistosta, jotka ovat saaneet minut huolestumaan nykyajan median ja koko tiedonvälityksen suunnasta, yleisesti asiantuntijuudesta, uskottavuudesta, läpinäkyvyydestä, instituutioiden prioriteeteista jne. Nähdäkseni tämä kokonaisuus voisi olla kuvausta globaalissa mittakaavassa toteutetusta havainnoinnin ja havaintojen kaappauksesta. Vaikka tähän on kerätty esimerkkejä vain koronaan liittyen, on aihe toki laajemmalle ulottuva.
Puhuttaessa tilanteesta, jossa eri uutismediat ryhtyisivät konkreettisiin toimiin vaikuttaakseen yleiseen mielipiteeseen, on pakko nostaa esiin ’Trusted News Initiative’ (TNI). Kyseessä on jo kesällä 2019 tehdystä aloitteesta kasvanut kokonaisuus, jossa suuret mediat ja Internet- alustat kokoontuivat yhteen BBC:stä ja Googlesta lähtien ”vastustaakseen disinformaatiota”. Yhtymän tavoitteena oli kattava, yhdenmukainen ja keskitetty koronauutisointi. Eli käytännössä siis haluttiin varmistaa se, että yleisö saa asiasta tietynlaisen kuvan.
Myös Maailman terveysjärjestö WHO turvautui TNI:hin taistelussaan “pandemiadisinformaatiota” vastaan faktantarkistajansa AFP:n kautta. Alla oleva kuvankaappaus on WHO:n sivuilta löytyvästä asiakirjasta ‘Managing the COVID-19 infodemic – CALL FOR ACTION’. [lisätty 28.4.2023]
Alla suomeksi tekstitetty lyhyt tiivistys siitä, mikä on TNI (video alla).
Eräs kattava ja lähteistetty artikkeli aiheesta löytyy täältä; toinen täällä. Vaikka ajatus ”yleisön suojelemisesta” disinformaatiolta saattaakin kuulostaa hyvältä, siihen sisältyy myös paljon ongelmia. Eräs niistä on kysymys siitä, kuka saa olla se, joka määrittää tuon ”disinformaation”? Jos ajatellaan suurimpien medioiden muodostamaa yhteenliittymää, puhutaan jo melkoisesta vaikutusvallasta. Aiheesta kävivät myös vastikään viraaliksi nousseen keskustelun Elon Musk ja BBC:n toimittaja James Clayton. Alla olevassa pätkässä kiteytyy hyvin ongelma ”ylimmän totuuden valvojan” konseptiin liittyen:
(Sivuhuomautus: Reuters on tehnyt faktantarkistuksen Plandemic- elokuvassa esitetylle. Reuters on osa luotettavat uutiset -aloitetta (Trusted News Initiative, TNI), joka oikoo ja siivoaa vääräksi luokiteltua tietoa Internetistä. Tiedon vääräksi luokittelua suorittaa mm. WEF kumppaneineen. Esimerkkinä verkostoitumisesta ja kumppanuussuhteista mainittakoon, että koronapiikkivalmistaja Pfizerin toimitusjohtaja James ´Jim´ C. Smith on ”riippumattoman” uutistoimisto Reutersin —joka ”faktantarkistaa” mm. Facebookille Covid-19-keskustelua — työntekijä ja WHOn kumppanin WEFin, kansainvälisen bisnesneuvoston sekä NATOn ajatushautaamon, Atlantic Councilin brittihaaran jäsen.)
– AVOIN MEDIA
Tästä ongelmasta olemme hiljattain saaneet erittäin havainnollistavaa aineistoa myös ’Twitter Files’- julkaisuissa – entäpä silloin, kun ”totuuden valvojan” tavoitteena ei olekaan totuus? Mikäli koronan suhteen on ollut näin, jälki tulee olemaan rumaa ja seuraukset ovat tällä kertaa vakavia… jopa ihmiskohtaloihin vaikuttavia.
4.2 (Näyte): Valtion rooli – käyttäytymisen muokkaus – psykologiset operaatiot
On hyvä tässä välissä huomauttaa, että media ei missään nimessä ole ainut taho, jonka tavoitteena on tietoisesti vaikuttaa yleisön mielipiteisiin. Näen itse, että media on noissa pyrkimyksissä vain tehokkain väline siihen. Kiusallisemman ja synkemmän vivahteen tähän vaikuttamiseen liittyen tuo viitteet käyttäytymistieteiden ja käyttäytymisen muokkauksen soveltamisesta koronaviestinnässä – etenkin siinä vaiheessa, kun ne valjastetaan käyttöön valtion toimesta.
Aihe on herättänyt keskustelua etenkin Britanniassa. Asiakirjat ovat paljastaneet, että pääministerin kanslia kokosi virkamiehistä ”Käyttäytymisen ymmärtämisen tiimin” [behavioural insight team], joka on tunnettu paremmin ”Nudge Unit” [”tönimis”- yksikön] nimellä. Ryhmän tarkoituksena oli kehittää enemmän tai vähemmän varovaisia tapoja ”töniä” ihmisiä tekemään tiettyjä valintoja ilman varsinaista pakottamista. Keskeisimpänä teemana oli luonnollisesti ihmisten suhtautuminen hallituksen omiin koronatoimiin ja erityisesti rokotteisiin. Kyseistä ryhmää on sittemmin syytetty väestön tietoisesta pelottelusta ja sen toiminta johti myös tutkimuksiin. (Täältä löytyy myös ei- brittiläinen artikkeli aiheesta venäläiseltä RT:ltä – joka tosin on lähes aina tilaisuuden tullessa varsinkin brittien kimpussa. (ja vielä; kaikkien keskusnarratiivia kritisoivien näkemysten kuittaaminen ”vain venäläisenä propagandana” on jo elänyt yli viimeisen myyntipäivänsä [kts. Twitter Files], vaikka tuo artikkeli onkin RT:ltä. Sellaisella argumentilla ajo tänä päivänä on jo lähes koomista.)
Brittipoliitikkojen kiinnostus käyttäytymisen manipulointiin kaikuu myös ”Lockdown Files” -aineistossa, jota Telegraph- lehti julkaisi hiljattain (esimerkki alla).
Alla ote keskustelusta Iso- Britannian terveysministeri Matt Hancockin ja hänen avustajansa välillä 13.12.2023
Media- neuvonantaja Poole: ”Sen sijaan, että painottaisimme liikaa eteenpäin suuntautuvaa viestintää, voimme käyttää uutta virusmuunnosta [keskustelun ohjaamiseksi]
Ministeri Hancock: Uudesta variantista puhuminen kyllä säikäyttää kaikki hiiteen
mutta se jäänee kyllä myös Brexit:in ongelmien varjoon
Poole: Jep sillä saamme aikaan kunnollisen muutoksen [ihmisten] käyttäytymisessä
Hancock: Milloin laskemme liikkeelle uuden variantin [keskusteluun]?
Poole: Olen miettinyt sitä paljon ja uskon, että meidän on oltava nyt varovaisempia
– siis variantin kanssa, meinaan
Muistaakseni nostitkin sen esille aiemmin, mutta koulujen sulku- agenda / [tarvittava] paperityö [siihen] täytyy yhä pitää voimassa
Hancock: Kyllä
Poole: Sanoisin, että parempi varmistaa nyt ettei vuotoja huipulta sallita
Uuden variantin kanssa on suuri riski siihen, että oikeistolaiset lehdet käynnistävät taas uuden painostuksen laumaimmuniteettiajattelun puolesta sillä perusteella, että rokotestrategian perustelut horjuvat.
Hancock: Siksi palautammekin uskoa rokotteeseen.
Aihe ei ole ollut mitenkään piilossa meilläkään. Suomessa asiasta tiedotti valtioneuvosto jo loppusyksystä 2020, juuri ennen rokotteiden tuloa:
”Niin kauan kun meillä ei ole rokotetta tai lääkettä Covid-19-virustaudin hoitamiseen, korostuu tartuntojen ehkäiseminen. Koska siinä onnistuminen riippuu ihmisten käyttäytymisestä, on tärkeää vahvistaa valtionhallinnon kykyä ymmärtää käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä”, kuvailee lähestymistavan merkitystä hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja, osastopäällikkö Seppo Määttä valtioneuvoston kansliasta.
– VALTIONEUVOSTON TIEDOTE
Britanniassa kohua aiheuttivat myös paljastukset, joiden mukaan armeijan psykologiseen sodankäyntiin erikoistunut yksikkö, 77. prikaati seurasi sellaisia korkean profiilin poliitikkoja ja journalisteja, jotka olivat turhan äänekkäästi kriittisiä haluttua korona- keskusnarratiivia kohtaan. Lisäksi valtion harjoittama korona- sensuuri on ollut kiistatonta Britanniassa. Sikäläisen viestintävirastoa vastaavan Ofcomin sivuilta löytyy jopa lista sensuurin kohteista, havaituista ”rikkomuksista” ja toimeenpannuista rangaistuksista.
Rockefeller-säätiö, National Science Foundation (Yhdysvaltain hallituksen ”riippumaton” virasto) ja muut voittoa tavoittelemattomat järjestöt käyttävät miljoonia dollareita tutkimusaloitteeseen, jonka tarkoituksena on ”lisätä COVID-19-rokotteiden ja muiden suositeltujen kansanterveystoimenpiteiden käyttöä torjumalla mis- ja disinformaatiota”
..
Varoilla tuetaan 12 tutkijaryhmää 17 maassa, jotka tekevät tutkimuksia ”kunnianhimoisista, soveltavista yhteiskunta- ja käyttäytymistieteistä, joilla torjutaan kasvavaa maailmanlaajuista uhkaa, joka aiheutuu alhaisesta COVID-19-rokotusasteesta ja kansanterveydellisestä harhaanjohtavasta ja disinformaatiosta”, Rockefeller- säätiö kertoi.
– THE DEFENDER
Käyttäytymisen muokkaus on toden totta ollut tavoiteltu väylä asioiden ajamiseen. Huhtikuun 9. päivä (2023) julkaistussa artikkelissa ’CDC Partners With ‘Social and Behavior Change’ Initiative to Silence Vaccine Hesitancy’ (linkki korjattu 20.4.2023) puolestaan käsitellään seikkaperäisesti sitä, kuinka Yhdysvaltain tartuntatautien keskus CDC:llä on ollut kumppanuus ’Shots Heard’ – aloitteen kanssa. Artikkelista saa erinomaisen kuvan siitä, miten homma toimii käytännössä ja millaisia vaikutuksia sillä on. Lisäksi artikkeli käsittelee vähemmän tunnettuja aspekteja CDC:n omaan rahoitukseen liittyen, mm. ’CDC- säätiötä’. Artikkelissa todetaan aloitteeseen liittyen:
Verkkosivuston mukaan Shots Heard on The Public Good Projects (PGP) -järjestön aloite, joka on ”voittoa tavoittelematon kansanterveysjärjestö ja joka on erikoistunut laajamittaisiin mediaseurantaohjelmiin, sosiaalisiin ja käyttäytymisen muutokseen tähtääviin interventioihin sekä monialaisiin aloitteisiin”.
4.3 (Näyte): Valtio ”mainostaa”?
Yhdysvalloissa valtion informaatiovaikuttaminen ei rajoittunut kuitenkaan pelkästään sensuuriin. Erään lehden jättämän tietovapauspyynnön (FOIA) myötä paljastui, että Yhdysvaltain terveysministeriö HHS maksoi eri medioille siitä, että nämä uutisoisivat esimerkiksi koronarokotteista myönteisesti:
Vastauksena The Blazen jättämään FOIA- pyyntöön HHS paljasti, että se osti mainontaa suurilta uutiskanavilta, kuten ABC:ltä, CBS:ltä ja NBC:ltä, sekä kaapelitelevisio- uutiskanavilta, joita olivat Fox News, CNN ja MSNBC, perinteisiltä mediajulkaisuilta, kuten New York Postilta, Los Angeles Timesilta ja Washington Postilta, digitaalisilta mediayhtiöiltä, kuten BuzzFeed Newsilta ja Newsmaxilta, sekä sadoilta paikallisilta sanomalehdiltä ja televisioasemilta. Nämä tiedotusvälineet olivat yhdessä vastuussa lukemattomien rokotteita koskevien artikkelien ja videopätkien julkaisemisesta, joissa rokotteen tehokkuus ja turvallisuus arvioitiin lähes poikkeuksetta myönteisesti…
– THE BLAZE
Tässä yhteydessä on huomautettava, että artikkelin mukaan terveysministeriöllä oli Yhdysvaltain lain mukaan oikeus ”tehdä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa todistusaineistoperäisen kampanjoinnin avulla lisätäkseen tietoisuutta rokotteiden tehokkuuteen ja turvallisuuteen liittyen…”. Kongressi oli myöntänyt tätä tarkoitusta varten miljardin dollarin rahoituksenkin vuodelle 2021. Oli laillista tai ei – voidaan kuitenkin aiheellisesti kysyä, missä määrin tämä vaikuttaa yleisön havaintoon todellisuudesta. Tiivistettynä tässä on kysymys yksinkertaisesta asiasta: rahalla muokataan informaation laatua haluttuun suuntaan. Tämän takiahan olemme yhteiskunnassa perinteisesti olleet… (tai tapasimme olla?) huolissamme erilaisien eturistiriitojen vaikutuksista päätöksentekoon ja sitä kautta elämäämme, ja etenkin akuutisti hyvinvointiimme vaikuttavilla aloilla.
Toinen olennainen yksityiskohta, jolla on iso merkitys kun tarkastellaan tänä päivänä Yhdysvalloista alkunsa saavaa kaikkea mediapropagandaa, lienee presidentti Obaman kaudella tehty lakimuutos ’H.R.5736 – Smith-Mundt Modernization Act of 2012’. Siinä päivitettiin vuodelta 1948 peräisin olevaa ’Smith-Mundt -lakia’, joka oli aiemmin rajoittanut valtion propagandan esittämistä mm. tiedotusvälineissä. Tämä uusi muutos käytännössä poisti tiedotusvälineiltä aiemman esteen olla valtion propagandan äänitorvina.
4.4 (Näyte): SOME- ja Internet- alustojen vinouma
Entä sitten sosiaalinen media? SOME alustoilla on ollut merkittävä rooli informaation räätälöinnissä jo koronan alusta saakka. Entinen petostutkija ja nykyisin tutkivana journalistina toimiva, mm. British Medical Journalille kirjoittanutPaul Thacker käsittlee aihetta artikkelissaan ’NEW EMAILS: Biden White House Behind Facebook Censorship of The BMJ’s Pfizer Investigation’. Hän tuo esille todistusaineiston kautta, miten Facebook sai suoraan korona- sensuurin askelmerkit Valkoisesta talosta. Thackerin esille tuomasta aineistosta toistuu myös Twitter Files -julkaisuissa esille tullut teema – myös totuudellista keskustelua oltiin valmiita sensuroimaan, jos sen uskottiin lisäävän ”rokote- epäröintiä”. Thacker kuvailee, kuinka Facebook lupasi hallitukselle, että se ”maalittaa” British Medical Journalin – lääketieteellisen aikakausilehden. Facebookin työntekijä kirjoitti sähköpostissaan Valkoisen talon virkailijoille seuraavaa:
”Kuten tiedätte, rokote- misinformaation poistamisen lisäksi olemme keskittyneet vähentämään sellaisenkin rokoteintoa lannistavan sisällön ”viraalisuutta”, mikä ei sisällä sinänsä varsinaista väärää tietoa. .. Se on usein totuudenmukaista sisältöä….”
Tässä ollaan nyt jo aivan asian ytimessä. Sanoisin, että tässä meillä on havainnoinnin kaappaamiseen tähtäävä toimenpide aivan parrasvaloissa: jopa totuudenmukaista aineistoa ollaan valmiita sensuroimaan tietyn päämäärän nimissä. Eikä asiaa tee lainkaan helpommaksi niellä se tosiasia, että kyseiseen päämäärään kytkeytyy koko joukko aivan valtavan suuruisia taloudellisia intressejä. Kyseisessä tapauksessa Yhdysvaltain perustuslaki estää valtion sensuurin, joten hallitus yrittää kiertää lakia toisen toimijan avulla. Kuvio toistuu myös monessa muussa asiassa. Aiheesta ovat kirjoittaneet myös mm. riippumaton journalisti Sharyl Atkisson sekä Substackissa esimerkiksi Igor Chudov.
Tuo kyseinen kohu on edennyt tässä vaiheessa jo siihen, että hallitus on oikeudessa vastaamassa sensuurisyytöksiin. Haastajina tapauksessa on moninaisista toimijoista koostuva joukko, mukaan lukien kahden eri osavaltion oikeusministerit ja sensuroituja lääkäreitä. Jatkuvia päivityksiä oikeusjuttuun liittyen kirjoittaa myös kalifornialainen professori Aaron Kheriaty. Hän on yksi kantajista jutussa ja bioetiikan asiantuntija. Kheriatyn blogi löytyy täältä.
Sosiaalisen median alustoille ulottuva organisoitu sensuuri on ollut keskeinen teema myös Twitter Files -julkaisuissa. Eritoten tämä tuli esille hiljattain julkaistussa 19. julkaisuerässä, joka käsitteli Stanfordin yliopiston yhteyteen toimeenpantua ’The Virality Projectia’. Suuntaviivat projektissa olivat jo tässä vaiheessa tutut: haluttiin yhdenmukainen narratiivi ja myös todenmukainen sisältö oltiin valmis sensuroimaan, jos se uhkasi kyseistä narratiivia. The Virality Projektin suhteen huomionarvoista oli sen ulottuvuus:
Toiminnan keskiössä oli JIRA- tikettijärjestelmä. Järjestelmä mahdollisti nopean ja osin valmiiksi räätälöidyn yhdenmukaisen raportoinnin ja viestinnän eri yhteistyökumppaneiden ja hankkeen koordinoijien välillä.
..
Ainakin kuusi suuren luokan Internet- alustaa tuli mukaan käyttämään Virality Projektin:n JIRA- järjestelmää. Taibbi mainitsee Twitterin, Googlen/ Youtuben, Facebookin/ Instagramin, Mediumin, TikTokin ja Pinterestin.
Aikaisemmin julkaissut Twitter Files -artikkelit (1,2) antavat myös selkeän kuvan siitä, kuinka sellaiset Yhdysvaltain valtion virastot kuten FBI ja kotimaan turvallisuuden virastoDHS olivat yhteydessä Twitteriin ja painostivat sitä sensuroimaan haluamaansa sisältöä. Hallituksen toiminta Yhdysvalloissa on ulottunut hämmästyttävälle tasolle muutenkin. ’The Pulse’ esimerkiksi kirjoitti siitä, kuinka korona- ja rokotenarratiivia kritisoivia haluttiin jopa leimata terroristeiksi juuri samaisten valtion virastojen toimesta.
Rokotekriittisten demonisoinnissa on havaittavissa erilaisia vivahteita riippuen siitä, missä ollaan. Euroopassa ja Suomessa tyypillisempää on narratiivi siitä, että ”rokotevastaiset” ovat ”Venäjämielisiä” taikka ”Venäjän politiikkaa tukevia”. Myös edellä viitatuissa Twitter Files -julkaisuissa käsitellään juuri sitä, kuinka kulissien takana on ollut selkeä pyrkimys käyttää juuri Venäjä- syytöksiä kriitikoiden mustamaalaamiseen. Esimerkkinä tuosta on esim. propagandatarkoitukseen kyhätty ’Hamilton 68’, jota voidaan kuvata termillä ”uusliberaali ajatushautomo” journalisti Matt Taibbia siteeratakseni.
”Tuo kaikki oli niin silmiinpistävää. Helmikuun 24. päivänä (2022) kävi ilmi, että ne, joilla oli ollut hyvin vahvoja näkemyksiä korona- rokotteesta, olivat yhtäkkiä hyvin voimakkaasti Zelenskyn vastustajia.
Nämä sanat ovat peräisin puolustusakatemian sotilasanalyytikko Jeanette Serritzleviltä. Hän työskentelee päivittäin informaatiosodankäynnin parissa.
kysymys: Voisiko kuitenkin myös olla niin, että niitä, jotka kritisoivat sekä piikkejä, että Ukrainan sodasta esitettyä narratiivia, yhdistääkin jokin muu, kuin Venäjä? Esimerkiksi huoli yksipuolisesta uutisoinnista? Esimerkiksi havainto ”asiantuntijoiden” välillä täysin emotionaalisesta ja propagandistisesta käyttäytymisestä asioissa, jossa kansalaisten todellinen turvallisuus ja tulevaisuus on pöydällä? (- Just asking…)
Tämä kaikki osoittaa omalta osaltaan, kuinka kovasti erilaiset auktoriteettia ja valtaa hallussaan pitävät tahot tekivät töitä tietynlaisen narratiivin puolesta sensuurin ja informaation kontrolloinnin keinoin. Näillä toimenpiteillä on sitten suora vaikutus siihen, mitä ja millaista informaatiota lopulta päätyy kansalaisten ”havaittavaksi” ja siihen millaisiin valintoihin, päätöksiin ja näkemyksiin nämä informaation kuluttajat sitten päätyvät.
Eräs kimurantimpia nähtyjä havaintoon vaikuttamisen keinoja on kaasuvalotus. Termi ei ole vielä nähdäkseni löytänyt vakituista paikkaa arkikielessämme, mutta englanninkielisessä keskustelussa siitä käytetään termiä gaslighting. Alla tiivistelmä siitä, mitä termillä tarkoitetaan.
Gaslighting (kaasuvalotus) on salakavala manipuloinnin ja psykologisen kontrollin muoto. Kaasuvalotuksen uhreille syötetään tarkoituksellisesti ja järjestelmällisesti väärää tietoa, joka saa heidät kyseenalaistamaan sen, minkä he tietävät olevan totta, usein myös heidän itsensä suhteen. He saattavat päätyä epäilemään muistiaan, havaintokykyään ja jopa tervejärkisyyttään.
Kaasuvalotus on tosin havainnoinnin kaappausta ajatellen hieman omassa kategoriassaan – siinä pyritään suoraan vaikuttamaan siihen, miten ihminen tulkitsee omat havaintonsa. Koronan aikana kaasuvalotuksen kanssa tekemisiin ovat kivuliaimmin varmasti joutuneet rokotehaitoista kärsivät. Yksi syy tähän saattaa olla se, että samoilla asiantuntijatahoilla ja auktoriteeteilla, jotka ovat puskeneet rokotteita, ei yksinkertaisesti ole varaa joutua asemaan, jossa ne joutuisivat nyt tunnustamaan rokotteiden vaarallisuuden – ongelma, minkä merkitys korostuu sitä enemmän, mitä suuremmasta erehdyksestä on ollut kyse. Niinpä mahdolliset rokotteista juontuvat terveysongelmat usein joudutaan kääntämään jotenkin potilaan itsensä syyksi.
Nykyaikana tämä onnistuu siten, että kaikki lääkärit toistavat samaa sanomaa, jonka mukaan potilaan vammalla ei ole mitään tekemistä lääkkeen (tai muun lääketieteellisen toimenpiteen) kanssa. Yleisimmin sen sijaan väitetään, että potilaan oireet johtuvat potilaalla jo olevista psykiatrisista ongelmista (esim. ahdistuneisuudesta) – ongelmista, joita hoidetaan lääkkeillä ja jotka usein aiheuttavat lisäongelmia.
(Videon thumbnailin päällä vielä 13.4.2023 THL:n mainos siitä, että sieltä saa viimeisimmät tiedot… Täysi haastattelu täällä & täällä vaihtoehtoinen linkki)
4.6 (Näyte): käsitteiden ja määritelmien muuttaminen
Eräs härskeimmistä – mutta toisaalta taas helpoimmin jäljitettävistä ja osoitettavista keinoista vaikuttaa ihmisten havainnointiin, on ollut käsitteiden suoranainen muuttaminen esim. online- sanakirjoissa tai viranomaisten sivuilla. Määritelmiä ja termejä on joissain tapauksissa muutettu ja korjattu niin, että haluttu narratiivi on saanut enemmän pontta ja toisaalta pahin kritiikki on samalla saatu typistettyä. Vaikka joillekin tällainen toiminta saattaa näyttää läpinäkyvän kömpelöltä, on se erittäin tehokasta. Etenkin ihmiset, jotka vielä ovat pitäneet mielensä auki ja pyrkivät muodostamaan itsenäisiä mielipiteitä, ovat alttiita näissä tapauksissa. Esimerkki: ihminen kuulee keskusnarratiivista poikkeavan väitteen, joka vaikuttaa hankalalta uskoa. Hän kuitenkin haluaa itse tarkistaa asian ja päätyy sitten alustalle, jossa määritelmä onkin juuri tätä silmällä pitäen korjattu tukemaan keskusnarratiivia. Tästä löytyy useita esimerkkejä.
Esimerkiksi syksyllä 2021 Yhdysvaltain tartuntatautien keskus CDCmuutti määritelmää ”rokote”, koska se oli huolissaan uusien mRNA- piikkien sopimisesta aiempaan määritelmään. Viitteet siitä, että koronarokotteet eivät estäneet taudin leviämistä lienevät olleen vähintäänkin kiusallisia, vaikka kyseinen asia oli tiedossa jo laskettaessa rokotteet liikkeelle. Myös ”rokotettu” termiä muutettiin. Tämä lienee johtunut siitä, että ihmiset olivat kriittisiä, liittyen keskusteluun jatkuvien koronarokotetehosteiden mahdollisesta tarpeesta. Tämä huolestuneisuus paljastui sisäisistä sähköposteista. Ja jälleen kerran – tämäkin tieto saatiin ainoastaan tietovapausvaatimuksen kautta. CDC itse selitti halunneensa ”täsmentää määritelmää”, mutta käytännössä nämä korjaukset saivat CDC:n omat linjaukset näyttämään perustellummilta. ”Todellisuutta” siis korjattiin, jotta se sopisi paremmin ajettuun tarinaan eli narratiiviin.
Rokote: Valmiste, joka stimuloi henkilön immuunijärjestelmää tuottamaan immuniteetin tiettyä tautia vastaan ja suojaa henkilöä kyseiseltä taudilta. Rokotteet annetaan yleensä pistoksena, mutta ne voidaan antaa myös suun kautta tai ruiskuttaa nenään.
Rokottaminen: Rokotteen saattaminen elimistöön immuniteetin tuottamiseksi tiettyä tautia vastaan.
Rokote: Valmiste, jota käytetään stimuloimaan elimistön immuunivastetta tauteja vastaan. Rokotteet annetaan yleensä neulan pistoksina, mutta jotkut voidaan antaa suun kautta tai ruiskuttaa nenään.
Rokotus: Rokotteen tuominen elimistöön, jotta saadaan aikaan suojaa tiettyä tautia vastaan.
Myös termiä ”rokotevastainen” (anti- vaxxer) koettiin tarpeelliseksi ajanmukaistaa ihan arvostettua Merriam-Webster -sanakirjaa myöten. Lakimies Aaron Sirinosti esille muutoksen:
Vanhaan määritelmään kuului ”henkilö, joka vastustaa rokotteiden käyttöä tai rokottamista velvoittavia säännöksiä” (lihavointi oma):
Uusi määritelmä on ”henkilö, joka vastustaa joidenkin tai kaikkien rokotteiden käyttöä, rokotuspakkoa tai yleensä molempia” (lihavointi oma):
Nyt siis, jos joku ainoastaan kokeellisia, uuteen teknologiaan perustuvia koronapiikkejä – joista ei myöskään ole pitkän aikavälin turvallisuus-, hedelmällisyys-, syöpä- jne. dataa) vastustava kiisti esim. sosiaalisen median väittelyssä olevansa ”rokotevastainen”, hänet voitiin nujertaa viittaamalla ”viralliseen sanakirjaan”. Jälleen ”todellisuus” muuttui tarinan edessä. Yksi muutos Internetissä muutti sen, mitä ihmiset havainnoivat ja siten myös sen, millaiseksi heidän mielipiteensä muodostuu.
Omasta mielestäni kuitenkin edellä esiteltyjä esimerkkejä huolestuttavampi tapaus oli mielestäni CDC:n tekemä määritelmien ”korjaus”, joka liittyi mRNA:n pysymiseen rokotettujen elimistössä ja siihen liittyvään aikaan. Tapauksesta oli lyhyt tiivistelmä täällä. Tuon kirjoittaja ’Naked Emperor’ totesikin naulan kantaan: ”CDC:n ”faktat” COVID-19 mRNA-rokotteista katoavat hiljalleen historiankirjoista…”. Aiemmin CDC ilmoitti sivuillaan, että ”MRNA ja piikkiproteiini eivät säily elimistössä pitkään”. Kyseisen kohdan alla virasto lisäksi vielä selvitti, miksi näin on. Jossain kohtaa syyskesällä 2022 koko kohta selityksineen kuitenkin kokonaan poistettiin info- sivuilta:
Huomautettakoon vielä välillisesti aiheeseen liittyen, että myös yleisesti julkisuuteen annetut tiedot rokotteen ja mRNA:n biodistribuutiosta (jakautumisesta ja leviämisestä elimistössä) olivat joutuneet kyseenalaiseksi jo paljon aiemmin, kesällä 2021 julkisuuteen tulleiden Japanin sääntelyviranomaisten tutkimusten kautta. Lähteistettyä koontaa asiasta täällä. Uudemman australialaisen aineiston perusteella vaikuttaa jopa siltä, että totuus biodistribuutiosta oli tiedossa laajemmaltikin, mutta se pimitettiin. (alla video aiheesta)
Faktantarkastus on hieman edellisessä kappaleessa kuvattua modernimpi tapa olla vaikuttamassa havaintoihin niissä pisteissä, minne ihminen menee asioita tarkistamaan (Internet). Markkinoille se tuotiin kunnolla vasta Trump– kauhun huumassa ja ilmiönä se ansaitsisi kokonaan oman artikkelinsa. Aihetta on käsitelty paljon ja moni koronasta ”vaihtoehtoista” sisältöä lukenut on varmasti törmännyt siihen jossain muodossa. Faktantarkistus lienee tässä artikkelissa esitetyistä ilmiöistä lukijoille tutuin, joten käsittelen sitä vain lyhyesti. Täällä löytyy Emmy- palkitun entisen valtamedian journalistin Sharyl Atkissonin haastattelu aiheesta yleisesti. (Video on maksumuurin takana, mutta koko keskustelu on litteroituna sivulla.)
Lähes koomisen sävyn aihe sai kuitenkin siinä vaiheessa, kun BMJ:n toimittajat Fiona Godlee ja Kamran Abbasi joutuivat kirjoittamaan Facebookille avoimen kirjeen. Alla kirjeen alkusanat:
”Me – Fiona Godlee ja Kamran Abbasi, The BMJ:n – yhden maailman vanhimman ja vaikutusvaltaisimman yleislääketieteellisen lehden päätoimittajat, kirjoitamme nyt tuodaksemme esiin vakavia tiettyjä huolenaiheita, jotka liittyvät kolmansien osapuolten Facebookin/Metan puolesta tekemiin ”faktojen tarkistuksiin”…”
Ja kirjeen lopusta:
”.. Tosiasioiden tarkistaminen on ollut hyvän journalismin perusedellytys jo vuosikymmeniä. Tämän nyt tapahtuneen pitäisi kuitenkin huolestuttaa kaikkia, jotka arvostavat BMJ:n kaltaisia lähteitä ja luottavat niihin.
Toivomme, että toimitte nopeasti: korjaatte BMJ:n artikkeliin liittyvän virheen ja tarkistatte virheeseen johtaneet prosessit sekä harkitsette yleisesti ottaen uudelleen panostustanne ja koko lähestymistapaanne faktantarkistukseen.”
Tarkempi BMJ:n julkaisema selvitys koko jupakasta kannattaa myös lukea. Vaikka tapaus vaikuttaa lähes koomiselta, osoittaa se samalla, kuinka ohuella pohjalla koko ”faktantarkistus” -aparaatti lepää. Monessa tapauksessa kyseessä on todennäköisesti pelkkä intressien rahoittama propaganda- instituutio. Toista, avartavaa ja tätä näkemystä vahvistavaa sekä aikaa kuvaavaa sähköpostikeskustelua brittiläisen tilastotieteen professorin Norman Fentonin ja faktantarkastajan välillä voi vilkaista täällä.
Jutussa paljastuu sama kaava kuin tuossa aiemmassa BMJ:n jupakassa – sekä Facebook että ulkopuolinen faktantarkastaja eivät ole innokkaita seisomaan asiansa takana, vaan siirtelevät palloa toistensa välillä ja pakenevat vastuuta. Faktantarkastuksen ollessa kyseessä havainnointiamme kaapataan todella köykäisin, ohuin ja likaisin eväin. Konservatiivinen julkaisu Breitbart kiteyttää asetelman artikkelissaan ’Facebook Admits in Court That ‘Fact Checks’ Are Just Opinion’:
”Facebook, joka nykyään kutsuu itseään ”Metaksi”, väittää, että Stosselin on ”osoitettava Climate Feedbackin erilliset verkkosivut Metalle”, koska teknologiayhtiö on ulkoistanut sensuurin kolmannen osapuolen faktantarkistajille, jotka koostuvat liberaalien mediaorganisaatioiden ja kansalaisjärjestöjen edustajista. Facebook käyttää tätä järjestelmää etäännyttääkseen itsensä vastuusta kaikkiin faktantarkistuksiin liittyen väittämällä, että päätökset tekee kolmas osapuoli eikä yritys itse.
Yhtiö kuitenkin toimii edelleen näiden päätösten mukaisesti kiinnittämällä merkinnät ”faktatarkastettuihin” viesteihin ja tukahduttamalla niiden tavoittavuuden alustalla.”
Täältä löytyy vielä lopuksi artikkeli, joka kaivelee faktantarkastaja ”Snopesin” taustoja ja toimintatapoja.
4.8 (Näyte): Tieteellisten julkaisujen poisveto
Yksi esimerkki röyhkeästä ja näkyvästä havainnoinnin ja ”tieteellisen konsensuksen” (taikka sen kuvajaisen) manipuloinnista on ollut vertaisarvioiduissa aikakausilehdissä jo julkaistujen tieteellisten julkaisujen ja tutkimusten pois vetäminen. Jo ajatuskin tällaisesta herättää kysymyksiä. Koko perustana tieteen uskottavuuden taustalla on sen läpinäkyvyys ja ”lahjomattomuus”. Faktojen tulisi johtaa, minne ne ikinä johtavatkaan – muista intresseistä viis. Toki useimmat meistä ymmärtävät, että emme elä täysin ideaalimaailmassa sen suhteen, mutta kuitenkin…
Välttää rokotuksia muun muassa seuraavista syistä: luonnollisten toimenpiteiden suosiminen, epäluottamus lääkkeellisiin toimenpiteisiin, epäluottamus viranomaisten antamiin tietoihin, huonot/rajalliset tutkimustiedot ja pelko pitkäaikaisista haittavaikutuksista.
Ei aiheuta suhteetonta taakkaa terveydenhuoltojärjestelmille. Todellisuudessa niiden sairaalahoitomäärät ovat olleet alhaisia, ja vakava Covid-19-tauti on harvinainen.
Käyttää todennäköisemmin itsehoitoa ja käyttää luonnontuotteita, kuten D-vitamiinia, C-vitamiinia, sinkkiä ja kversetiinia.
Käyttänyt monissa tapauksissa ivermektiiniä ja hydroksiklorokiinia.
On kokenut kuukautishäiriöitä (haittavaikutus, josta rokotetut naiset ovat ilmoittaneet),vaikka ei ole ottanut rokotetta.
On kokenut huomattavaa mielenterveysrasitusta, jota on mahdollisesti pahentanut heidän leimautumisensa valtavirran ”rokotetun” yhteiskunnan taholta.
On kokenut syrjintää, koska on päättänyt käyttää oikeuttaan tietoon perustuvaan suostumukseen ja kieltäytyä kokeellisen injektion antamisesta.
Kun vielä valtavirtamediaan kuuluva MSN ensin uutisoi tutkimuksesta ja siitä, että sen mukaan vakava korona oli rokottamattomissa harvinainen ja että rokottamattomia joutui vähemmän sairaalaan rokotettuihin nähden, oli soppa valmis. Seuraavana päivänä ResearchGate veti paperin pois alustaltaan; samoin myös MSN poisti uutisartikkelinsa. Moinen tutkimus ei ollut sitä, mitä ihmisten haluttiin näkevän – havainnointi haluttiin jälleen kerran pitää aisoissa. ResearchGate perusteli ”canceloinnin” vedoten käyttöehtoihin. Yksi julkaisun kirjoittajista, tohtori Robert Verkerk vastasi alustalle:
”Olen pitkään kunnioittanut ResearchGaten panosta avoimeen ja läpinäkyvään keskusteluun tiedeyhteisössä, ja toivon, että tämä ei ole osa tieteen avoimuutta koskevan lähestymistapanne yleistä kaventumista. Meitä on nyt pyydetty toimittamaan tulokset vertaisarvioituun lehteen konsolidoidummassa muodossa, joten jatkamme sillä tiellä.”
Toinen esimerkki koskee tutkimusta, jossa huomattiin lasten ja nuorten sydäntulehdusten määrän moninkertaistuneen koronapiikkien myötä. Tutkimuksen julkaissut Elsevier veti tutkimuksen pois alustaltaan sen jälkeen kun se oli ollut julkaistuna jo jonkin aikaa. Tutkimuksen olivat laatineet laskennallisen biologian tohtori Jessica Rose ja tunnettu, paljon julkaissut kardiologi Peter McCullough. Tutkimus ’A Report on Myocarditis Adverse Events in the U.S. Vaccine Adverse Events Reporting System (VAERS) in Association with COVID-19 Injectable Biological Products’ on nyt luettavissa Rosen omilla sivuilla. Itseäni on tuossa tapauksessa ällistyttänyt ennen kaikkea se, että pois vetäminen kehdattiin tehdä vain päiviä ennen, kuin FDA:n VRBPAC- komitea antoi hyväksyntänsä pienempien lasten koronarokotuksille lokakuun lopulla 2021. (VRBPAC:n toimintaa olen myös aiemmin sivunnut artikkelissani ’Vaiettuja näkemyksiä lasten koronarokotuksista’.)
”Kahdeksan viikon kuluessa siitä, kun COVID-19-tuotteita alettiin tarjota julkisesti 12-15-vuotiaiden ikäryhmälle, havaitsimme, että vapaaehtoisten rokotettujen sydänlihastulehdustapausten määrä oli 19 kertaa suurempi kuin mikä olisi odotettu määrä tämän ikäryhmän sydänlihastulehdustapauksissa”, raportissa todetaan.
Kahden viikon kuluttua, 15. lokakuuta, julkaisu katosi kustantajan verkkosivuilta, ja sen tilalle tuli ilmoitus ”tilapäisestä poistamisesta”. Kirjoittajille ei Rosen mukaan jätetty kertomatta ainoastaan syytä – heille ei kerrottu yhtään mitään.
”Se on ennenkuulumatonta myös kaikkien kollegojeni mielestä”, hän sanoi.
Kun he ottivat asian puheeksi kustantajan kanssa, heille kerrottiin ensin, että artikkeli oli poistettu, koska sitä ei ollut ”tilattu” [invited], Rose kertoi. [Toinen kirjoittajista] Peter McCullough torjui tämän merkityksettömänä ja uhkasi nostaa kanteen sopimusrikkomuksesta. Tämän jälkeen kustantaja vetosi käyttöehtoihinsa ja sanoi, että sillä on oikeus kieltäytyä minkä tahansa tutkimuksen julkaisemisesta mistä tahansa syystä.
Vieläkään ei ole selvää, miksi tutkimus vedettiin pois. Epoch Times kirjoittaa:
”Pahoittelen, mutta Elsevier ei voi kommentoida tätä kyselyä”, sanoi kustantajan viestintäpäällikkö Jonathan Davis Epoch Timesille lähettämässään sähköpostiviestissä.
Mitä tämä kaikki kertoo meille ”virallisen” ja ”hyväksytyn” tieteen mekanismeista ja tilasta? Tokihan virheitä sattuu ja tutkimuksia joudutaan vetämään pois ja korjaamaan, mutta tämänhän tulisi tapahtua sisältöön kytkettävissä olevin selkein ja näkyvin perustein. Koko vertaisarviointi-/ aikakausilehtikonseptin ajatuksenahan ideaalisesti kuitenkin on, että julkaistaisiin äärimmäisen hyvin tarkistettua ja läpikäytyä valmista perusteellista materiaalia. Tällaisenaan järjestelmä tarjoaa väylän valtavan mittakaavan manipulaatiolle, etenkin niissä pisteissä, joista ihmiset olettavat saavansa kaikkein luotettavinta tietoa.
Koronaan ja rokotteisiin liittyvien tutkimusten osalta on nähty viitteitä julkaisujen suoranaisesta vääristelystä. The Pulsekäsittelee artikkelissaan viittä eri tapausta, jotka ilmentävät uudenlaista trendiä: tutkimuksen lopussa esitetyt johtopäätökset eivät ole yhteneviä tutkimuksessa esitetyn datan kanssa. Miksi tämä on erityisen ongelmallista? Artikkelissa kirjoitetaan:
Useimmat lukijat, jopa useimmat tiedemiehet, lukevat vain artikkelin tiivistelmän eivätkä käy läpi teknisiä yksityiskohtia. Mutta artikkelin huolellinen lukija huomaakin, että tiivistelmän ja sisältöosan; artikkelin ytimekkäiden (ja epäilyttävien) johtopäätösten ja sen yksityiskohtaisen tieteellisen sisällön välillä oli jyrkkä ero.
Edellä oleva lainaus alleviivaa sen, miksi tällaiset virheet (?) vaikuttavat suuresti todellisuuden havainnointiin – etenkin/ jopa asiantuntijoiden keskuudessa. Myös virologian ja biostatistiikan professori Vinay Prasadkäsittelee blogissaan ylläolevaan liittyvää ongelmaa. Lisäksi aihetta sivuaa alla olevassa videoleikkeessä myös tunnettu amerikkalainen lääkäri Marty Makary. Siinä hän käsittelee mm. artikkeleiden jälkieditointikäytäntöjä:
Toisaalta taas monet akateemiset ammattilaiset ovat nostaneet esille sitä, että osa keskusnarratiivia tukevista tutkimuksista on puhtaasti luokattomia. Vinay Prasadin blogissa on eräs tapausesimerkki tällaisesta. Jokainen tapaushan on arvioitava erikseen, mutta näin maallikolle vaikuttaa huolestuttavalta, mikäli tietynlaisia tutkimuksia vedetään pois ilman perusteellisia selityksiä kun taas samalla julkaistaan tutkimuksia, joissa on nähtävissä aivan selkeitä virheitä tai vääristelyä.
Osaan tällaisista tapauksista liittyy toki varmasti myös painostus – niin rahoittajien kuin tutkijoiden omien instituutioidenkin taholta. Tätä on tutkittu mm. julkaisussa ’Suppressing Scientific Discourse on Vaccines? Self-perceptions of researchers and practitioners’. Mitä tulee havainnointiin ja sen manipulointiin – edellisen tutkimuksen tekijät sanallistavat ongelman ytimekkäästi:
Eriävien mielipiteiden tukahduttaminen heikentää tieteellistä keskustelua ja tutkimuskäytäntöjä ja luo samalla valheellisen vaikutelman tieteellisestä konsensuksesta.
Tieteellisen konsensuksen saavuttaminen ei ole vaikeaa, kun eriävät mielipiteet tukahdutetaan.
Kysymys koronan alkuperästä on klassinen esimerkki tästä. Kaksikymmentäseitsemän tiedemiestä julkaisi The Lancet -lehdessä kirjeen, jossa tuomittiin sellaiset ”salaliittoteoriat”, joiden mukaan viruksella ei olisi luonnollista alkuperää. Eriäviä mielipiteitä sensuroitiin sosiaalisessa mediassa ja ne leimattiin ”misinformaatioksi”.
Vasta nyt, kun Yhdysvaltain energiaministeriö ja FBI sanovat, että virus oli todennäköisesti seuraus laboratoriovuodosta Wuhanissa, näitä keskusteluja on mahdollista käydä avoimesti.
Samalla tavalla kuin tieteellisiäkin julkaisuja, myös tilastoja ja tilastointia käytetään monesti perusteluina mielipiteille, linjauksille ja argumenteille. Niinpä niihin liittyvät mahdolliset ongelmat saavat myös suuremman merkityksen. Tilastotieteen kiemurat ovat myös sellainen alkemian laji, johon tavallisilla kansalaisilla (ja muun alan opiskelijoillakaan) ei monesti riitä kiinnostusta syventyä – tämän takia tilastot ovat myös tehokas manipulaation väline.
Mistä tuossa tapauksessa sitten on kyse? Shapiro kirjoittaa, että terveysviranomaisten käyttämä ja massamedian edelleen toitottama määritelmä siitä, kuka määritellään rokotetuksi ja kuka ei, on aiheuttanut tilanteen, jonka myötä valtaosa epäillyistä rokotehaitoista kärsivistä on luokiteltu ”rokottamattomiksi”.
Kyseessä ei ole vain lääketieteellis-byrokraattinen skandaali, vaan mitä suurimmassa määrin myös journalistinen ja yhteiskunnallinen skandaali, kirjoittaa toimittaja Per Shapiro.
Koronan aikana on nähty tilastointiin liittyen myös useita virheiksi kuitattuja tapauksia. Esimerkiksi maaliskuussa 2022 Yhdysvaltain CDC poisti kaikessa hiljaisuudessa 24 % tilastoiduista lasten koronakuolemista. Virasto sanoi tehneensä korjauksen, kun se oli löytänyt ”virheen järjestelmän koodauslogiikasta”; aiemmin kuolleisuuslukuja oli jouduttu korjaamaan kun oli havaittu ”ristiriitoja aineistossa”. Näiden korjausten tapahtuessa rokotteet olivat jo olleet hyvä aikaa kierrossa. Tilastoilla taas oli ollut merkittävä osuus etenkin pandemian alkuvaiheessa, kun haluttiin osoittaa taudin vaarallisuutta ja sitä myötä saada julkinen mielipide rokotemyönteiseksi.
Virheitä sattui myös uutisoinnissa. Etenkin New York Times on saanut pyyhkeitä pariinkin otteeseen. Syksyllä 2021 lehti uutisoi virheellisesti, että lasten koronasta johtuvien sairastapausten määrä oli 900 000 pandemian alusta laskettuna, vaikka se oli oikeasti 63 000 elokuusta 2020 laskettuna. Samassa artikkelissa oli Washington Examinerin mukaan kolme asiavirhettä yhdessä kappaleessa. Examiner antoi kollegiaalista ruoskaa:
Kotona tätä pelaaville tiedoksi; tähän yhteen kappaleeseen oli tungettu kolme korjausta. Missä tahansa muussa ammatissa tämä olisi peruste hyllytykselle tai irtisanomiselle. Mutta korporaatiojournalismin maailmassa säännöt ovat ilmeisesti löysemmät, varsinkin jos olet lääketieteellisen tiedetoimituksen erinomaisuudesta Victor Cohn -palkinnon voittanut toimittaja…
– WASHINGTON EXAMINER
Toukokuussa 2022 sama lehti (NY Times) taas uutisoi tuhansien 5 – 11 vuotiaiden lasten kuolleen koronaan liitettyyn oireyhtymään. CDC:n tietojen mukaan oikea luku oli tuossa vaiheessa 68. Korjauksen jälkeen artikkelissa luki, että diagnooseja olisi tuhansia, mutta kuolemista ei enää puhuttu mitään, kirjoittaa Epoch Times.
4.10 (Näyte): Tiedottamiskäytäntöjen vaihtaminen ja informaation pimittäminen
Eräs ihmisten havainnointiin myös merkittävästi vaikuttava tekijä on viranomaisten tiedottaminen. Tiedotuskäytäntöjen yhtäkkinen muuttaminen ja tiedottamisen tiheys yleensäkin vaikuttavat olennaisesti ihmisten kuvaan siitä mitä maailmassa tapahtuu. Seuraavassa on tästä joitain esimerkkejä.
Myös Matt Taibbi antaa konkreettisen esimerkin kyseisestä mitä ilmeisimmin vallalla olleesta ajattelutavasta – alla oleva kuvankaappaus on hänen 19. Twitter Files -julkaisuerästään. Kyseessä on ote Twitterin ja ’Virality Projectin’ kahdenvälisestä sähköpostiviestinnästä, joka koski sensuroitavan sisällön eri kategorioita:
Lähde (punainen alleviivaus minun – 19. Twitter Files -julkaisuerän suomenkielinen kommentääri täällä)
Jälleen kerran voimme vain koettaa kuvitella tällaisen toiminnan vaikutuksia niiden näkökulmasta, jotka ovat mahdollisesti saaneet rokotehaittoja…
Tulokset: Dokumentoimme 25 tapausta, joissa CDC raportoi tilastollisia tai numeerisia virheitä. Näistä tapauksista 20 (80 %) liioitteli COVID-19-tilanteen vakavuutta, 3 (12 %) tapausta liioitteli ja vähätteli samanaikaisesti tilanteen vakavuutta, yksi virhe oli neutraali ja yksi virhe liioitteli COVID-19-rokotteen riskejä. CDC:lle ilmoitettiin virheistä 16 (64 %) tapauksessa, ja myöhemmin se korjasi virheet ainakin osittain 13 (52 %) tapauksessa.
Tällaisen valikoinnin väärinkäytösaspekti herätti kohua myös Israelissa, missä vuodetut asiakirjat paljastivat valtion pimittävän dataa lasten kärsimistä koronarokotehaitoista samaan aikaan kun se aktiivisesti puski lasten rokotuskampanjaaeteenpäin.
Kaikista tuorein esimerkki siitä, kuinka dataa on tietoisesti haluttu pimittää saatiin Yhdysvalloista 10.4.2023, kun hallinnon juridisena vahtikoirana tunnettu järjestö Judicial Watch sai tiedonvapauspyynnöllä haltuunsa Britannian ja Yhdysvaltain terveysviranomaisten vain päiviä ennen Pfizerin rokotteen hyväksymistä käymää sähköpostiviestintää. Viesteistä käy ilmi se, että viranomaiset lupasivat ”molemminpuolista luottamuksellisuutta” liittyen rokotteisiin ja anafylaksiaan. Aineiston haltuunsa saaneen järjestön johtaja Tom Fitton:
Tämä huolestuttava erä uusia asiakirjoja on paljastanut vaietun salassapitosopimuksen, joka liittyy COVID-rokotteiden turvallisuuskysymyksiin, sekä lisäksi myös sähköposteja, jotka herättävät uusia kysymyksiä rokotteista ja raskaudesta.
Viranomaistiedotuksen merkitys on äärimmäisen tärkeää – toisin kuin asiantuntijoita, viranomaisia velvoittaa asiantuntijuuden lisäksi myös vastuu. Tuosta vastuupuolesta tullaan mitä todennäköisimmin käymään suurempaa keskustelua etenkin tulevaisuudessa.
4.11 (Näyte): mustamaalaus
Narratiivin hallintaa ja havainnoinnin manipulaatiota ajatellen yhdenlaisen hankalan ongelman aiheuttavat moitteettoman taustan omaavat ja (aiemmin) arvostetut asiantuntijat taikka julkisuuden henkilöt, jotka nyt yhtäkkiä kritisoivatkin keskusnarratiivia. Yleisin vastaus tähän on ollut mustamaalaaminen; jos henkilön uskottavuus voidaan romuttaa, ei tarvitse ottaa kantaa niin paljon heidän väitteidensä sisältöön – argumentointihan on sitä hankalampaa, mitä todenmukaisempaa ja perustellumpaa kyseisten henkilöiden esittämä kritiikki on ollut.
Mustamaalauksen uhriksi eivät ole joutuneet pelkästään henkilöt. Pandemian alkuvaiheessa erityisen ajojahdin kohteena olivat sellaiset lääkkeet, joilla oli saatu lupaavia tuloksia koronan varhaisen vaiheen hoidossa. Tunnetuimpia näistä lienevät hydroksiklorokiini ja ivermektiini. Näiden tapauksesta enemmän kahdessa suomenkielisessä artikkelissani: ’Hydroksiklorokiini – Lääke, josta tuli vaarallinen’ ja ’Ivermektiini – hevoslääke vai koronantappaja?’. Keskusnarratiivia ajatellen tarve tällaisten lääkkeiden mustamaalaamiseen on tosin ymmärrettävä: Etenkin Yhdysvalloissa minkä tahansa koronaan auttavan ja jo tunnetun sekä hyväksytyn lääkkeen löytyminen olisi vienyt juridisen pohjan koronarokotteille suunnitelluilta hätämyyntiluvilta. Nämä lääkkeet oli siis saatava näyttämään tehottomilta tai jopa vaarallisilta.
Mustamaalaamista ovat kokeneet myös kokonaiset ihmisryhmät. Koronan kontekstissa näkyvintä on ollut rokottamattomiin kohdistettu syyttely ja arvostelu. Aiheesta tehtyä tutkimusta ruoti JerusaleminHebrealaisen yliopiston tutkija Josh Guetzkow artikkelissaan ’The Demonization of the Unvaccinated is Nothing New’. Guetzkow toteaa:
Tärkein havainto on, että 21 maassa rokottamattomia kohtaan tunnettu antipatia on keskimäärin 2,5 kertaa suurempi kuin Lähi-idästä tulevia maahanmuuttajia kohtaan. Rokottamattomia vihataan siis yleisesti.
Viimeisen parin vuoden aikaista uutisointia tarkasteltaessa kyseinen havainto ei sinänsä tunnu yllättävältä. Omalta osaltaan tuo Guetzkowin ruotima tutkimus kertoo siitä, kuinka ja millaisena tutkittavat näkevät maailman. Sen tutkiminen, mitkä ja millaiset havainnot ovat johtaneet ihmiset tällaisiin johtopäätöksiin, kertoisi meille paljon. Noin raflaava tulos antaa kuitenkin aavistusta siitä, että ihmisten havainnointiin ja heidän tekemiinsä havaintoihin on mitä luultavimmin onnistuttu vaikuttamaan.
Lopuksi
Tässä vaiheessa lienee paikallaan muistuttaa, että tämäkin kirjoitus on kuitenkin kiistattomasti täysin subjektiivinen, omiin valikoituihin havaintoihini perustuva tulkinta. Tämä mainittakoon samalla sekä terveenä itseironiana että tosiasiana. Disclaimer sopinee myös artikkelin teemaan. Näen kuitenkin, että tähän koottu aineisto antaa kuitenkin tärkeitä lisävivahteita jos ajatellaan yleensä kuulemaamme narratiivia. Kirjoitukseni subjektiivisuutta haluan tasapainottaa läpinäkyvyydellä, lisäämällä tekstiin linkit, joita käytän näkemyksieni tukena. Näin lukija pääsee näkemään, mitä itse olen lukenut ja tekemään omat johtopäätöksensä.
Tämän koko aikakauden vahva viesti on ollut se, että omaa ajattelua ei enää voi ulkoistaa.
***
Jos kirjoitus herätti sinussa ajatuksia, toivon, että jaat sitä eteenpäin!
Aineisto käsittää Britannian johtavien terveysviranomaisten yksityistä keskinäistä viestintää Whatsapp- alustalla
Brittilehti Telegraph on ollut aineiston julkaisijana; aineiston lehdelle vuoti terveysministeri Hancockin muistelmateoksen kirjoittamisessa avustanut toimittaja
Viestit antavat kuvan viranomaisten juonittelusta liittyen yleisen pelon lisäämiseen ja hyväksikäyttämiseen siinä, että yleisö saataisiin niiden ajamille koronatoimille myötämielisemmäksi
Aineisto osoittaa, että viestintää ohjasi ensisijaisesti pyrkimys narratiivin hallintaan läpinäkyvän tiedottamisen sijasta– artikkeli
*) Pfizerin asiakirjoista ja niiden julkaisusta – tausta, prosessi ja julkitulleet löydökset
• Mitkä Pfizerin asiakirjat?
• Miksi julkaistaan?
• Tapahtumien kulku asian osalta
• Asiakirjojen sisältö, niistä tehdyt löydökset ja löydösten merkitys
”30 prosenttia ihmisistä on syvästi hypnotisoitu; 40 prosenttia ei ole, mutta he kulkevat massan mukana – jos nämä 40 % lakkaavat kuulemasta eriäviä järjen ääniä, he yhdistyvät hypnotisoitujen kanssa kulkemaan mukana. Me olemme viimeinen osa – se 30 prosenttia, jota ei voida hypnotisoida; meidän on jatkettava puhumista.”
*) Sensuurista, sananvapaudesta ja SOME- alustojen vinoumasta
Rupesin kokoamaan materiaalia myöhempää auki kirjoittamista varten tästä aiheesta toukokuussa 2020, joten tähän tuleva aineisto on suurelta osin viimeisen puolen vuoden ajalta. Tarkemmin rupesin kyseistä tilannetta seuraamaan kuitenkin jo aiemmin, marraskuussa 2018. Törmäsin tuolloin juuri tapahtuneeseen suureen Facebookin ”puhdistukseen”, jossa yli 800 käyttäjää tai ryhmää poistettiin sen takia, että ne ”rikkoivat palvelun sääntöjä koordinoimalla epäautenttista käyttäytymistä ja spämmäystä”.
*) Olisiko ihmisten (enemmistön) havaintoja mahdollista vääntää tiettyyn suuntaan ja osaltaan siten saada väki noudattelemaan haluttua keskusnarratiivia – ja jos olisi; kuinka se voitaisiin toteuttaa…? Miltä se näyttäisi…?
Olisiko ihmisten (enemmistön) havaintoja mahdollista vääntää tiettyyn suuntaan ja osaltaan siten saada väki noudattelemaan haluttua keskusnarratiivia – ja jos olisi; kuinka se voitaisiin toteuttaa…? Miltä se näyttäisi…? https://t.co/DxOO7q9Rl1pic.twitter.com/aYROiRTSVx
After the 2016 election, the Senate Intel Committee asked Twitter to identify accounts from Russia’s Internet Research Agency. But both Twitter and 3rd party researchers struggled to find Russian agents. pic.twitter.com/MZHGnIV157— Matt Orfalea (@0rf) April 25, 2023
(26.4.2023)
*) The Backfire Effect: Why Facts Don’t Always Change Minds
In a perfectly rational world, people who encounter evidence that challenges their beliefs would first evaluate this evidence, and then adjust their beliefs accordingly. However, in reality this is seldom the case.
Instead, when people encounter evidence that should cause them to doubt their beliefs, they often reject this evidence, and strengthen their support for their original stance. This occurs due to a cognitive bias known as the backfire effect.
The backfire effect is important to understand, since it affects both your ability to change other people’s opinion, as well as your ability to process information rationally yourself. As such, in the following article you will learn more about the backfire effect, understand why and when it influences people, and see what you can do in order to mitigate its influence.
*) How the Media Led the Great Racial Awakening | Tablet Mag
”.. One possible way of explaining these statistics, is that America experienced an explosion of racism over the past decade and white liberals are uniquely reflective of that change. But another possibility, perhaps more likely, is that ascendant progressive notions about race reflected in a steady drumbeat of reporting and editorializing on the subject from leading national media outlets, encouraged white liberals to label a larger number of behaviors and people as racist. In other words, while the world may have stayed more or less the same, elite liberal media and its readership—especially its white liberal readership—underwent a profound change.”
*) RETRACTIONS ARE THE TIP OF THE CENSORSHIP ICEBERG | Ronald Kostoff
Retraction of a published paper from a journal is its removal from the journal. It is typically done after findings of malfeasance, such as fabrication of data, substantial plagiarism, etc. However, in the era of COVID-19, retractions have taken on a new (or perhaps previously hidden) politically-driven dimension. Papers of high technical quality have been retracted if they question the government-industry approach to the treatment of COVID-19, and especially adverse effects resulting from the COVID-19 “vaccines”.
The Website Retraction Watch has been tracking retracted COVID-19 papers, and has identified 325 as of this writing (early May 2023). COVID-19 paper retractions have been addressed in substack articles, journal articles, and many other forums.
*) Filters in the Age of Information Overload – and how they shape the practice of medicine | Midwestern Doctor
“The major challenge we all run into when we see a large pool of information is being present to it and knowing how to filter for its key points. Because there is no formal training or guidance for this, people typically focus on what their reticular activating system is already primed to spot in a sea of information and whatever elicits a strong emotional trigger for them (hence why much of the internet is inane clickbait). Neither of these is very helpful if one’s goal is to determine what is actually true. Instead, they frequently lead one to simply pick out (and often selectively interpret) the “facts” (which may be incorrect) from the broad sea of information that conform to their pre-existing biases.”
*) NIH Scientist Testifies Government Ignored Importance of Natural Immunity—Let Us Now Commence, Once Again, the Great Misremembering – Unfortunately, for many online experts, the internet never forgets.|
Before we discuss the Lancet systematic review of 65 studies that found natural immunity is equivalent or greater than two doses of COVID vaccine, let’s review tweets promoting the message that there was no evidence of lasting protection from COVID infection by some very online experts and the scicomm writers who run in their herd.
*) CHD Sues Major Media Organizations Alleging Free Speech and Antitrust Violations
A U.S. district judge in Louisiana who was already presiding over three key free speech cases will now also preside over a lawsuit brought by Children’s Health Defense (CHD) against several of the world’s largest news organizations.
The lawsuit, filed Wednesday in the U.S. District Court for the Western District of Louisiana, Monroe Division, alleges members of the Trusted News Initiative (TNI) violated antitrust laws and the U.S. Constitution when they collectively colluded with tech giants to censor online news.
TNI is a self-described “industry partnership” launched in March 2020 by several of the world’s largest news organizations, including the BBC, The Associated Press (AP), Reuters and The Washington Post — all of which are named as defendants in the lawsuit.
The case is now before U.S. District Judge Terry Doughty.
Jed Rubenfeld, lead attorney for the plaintiffs, told The Defender:
“When social media companies collude with government to censor critics of government policy, that violates the First Amendment.
“When they collude with major mainstream news organizations to censor rival online news publishers, that violates antitrust law.
“As the Supreme Court said in an antitrust case almost 80 years ago, ‘the widest possible dissemination of information from diverse and antagonistic sources is essential to the welfare of the public. … Freedom to publish is guaranteed by the Constitution, but freedom to combine to keep others from publishing is not.’”
*) Exclusive: Ministers had ‘chilling’ secret unit to curb lockdown dissent – Critics of Covid restrictions targeted by counter-disinformation team at the heart of the Government
A secretive government unit worked with social media companies in an attempt to curtail discussion of controversial lockdown policies during the pandemic, The Telegraph can reveal.
The Counter-Disinformation Unit (CDU) was set up by ministers to tackle supposed domestic “threats”, and was used to target those critical of lockdown and questioning the mass vaccination of children.
*) Let’s See How COVID-19 ’Vaccine’ Papers Can Be Misleading – Don’t Use Bad Science To Push More RNA Shots | Dr. Byram Bridle
A colleague and friend asked me what I thought of a recent publication. For the benefit of others, I will provide a critique of it here. Why is this important?
Because it shows people how to differentiate the experts they should be listening to from those who stand on a foundation of fatally flawed science.
The Paper
The paper is entitled “Repetitive mRNA vaccination is required to improve the quality of broad-spectrum anti–SARS-CoV-2 antibodies in the absence of CXCL13”, and it can be found here (Da Silva, et al., 2023). .. ->
*) Reporter who wrote in NYT that 900,000 children had been hospitalized with COVID when the real number was 63,000—and that 4,000 had died from MISC-C when the real number was 68—tells Harvard governments should be more active in policing “misinformation.”
*) Five questions for the government’s behavioural scientists – Simple questions, requiring simple answers
HART believes that the general public has a right to be informed about the nature, scale, and intensity of state-sponsored nudging, not least so that they can be furnished with the opportunity to express their opinions about the appropriateness and acceptability of this form of top-down persuasion. Yet, to date, there has been a stark reluctance for any of the behavioural scientists within the government infrastructure to admit responsibility for promoting the fear-inflating messaging witnessed throughout the covid event. Given this lack of transparency in regard to the details of the ongoing behavioural science operation, HART would like to ask the state-employed nudgers the following questions ..
*) LC Helps Professor [Mark Skidmore] Clear Ethics Probe in COVID Shot Study
EAST LANSING, MI – Liberty Counsel recently helped exonerate a Michigan State University professor after he received allegations that he had used “unethical practices” during a published COVID-19 shot study. The study highlighted a correlation between the COVID shot and nearly 300,000 nationwide fatalities. The peer-reviewed journal BMC Infectious Diseases originally published the study in January 2023, but later retracted it amid the allegations. Despite the study’s retraction, it remains in the top one percent of shared research around the world.
*) Transparency and Financials Conflicts of Interest in Science and Medicine – A history of influence, scandal, and denial
To position themselves as more science than the science itself, corporations hire academics as advisors or speakers, appoint them to boards, fund university research, support vanity journals, and provide academic scholars with ghostwritten manuscripts to which they can add their names and publish in peer-reviewed journals with sometimes little or no effort. These tactics create an alternative scientific realm that drowns out the voices of independent researchers and calls into question the soundness of impartial data.
*) Ministers accused of a cover up as it is revealed shadowy army unit DID spy on British critics of Covid lockdown policies – Release of new documents contradict official assertions that Army unit had only been monitoring foreign powers
The release of new documents contradict official assertions that a shadowy Army unit had only been monitoring foreign powers.
The Mail on Sunday revealed earlier this year that military operatives in the UK’s ’information warfare’ brigade were part of a sinister scheme to keep a close eye on politicians and high-profile journalists who raised doubts about the pandemic response.
They compiled dossiers on public figures – such as ex-Minister David Davis, who questioned the modelling behind alarming death toll predictions, and The Mail on Sunday columnist Peter Hitchens – and reported their dissenting views back to No 10.
Documents obtained by the civil liberties group Big Brother Watch revealed the Government cells included the MoD’s 77th Brigade, which deploys ’non-lethal engagement and legitimate non-military levers as a means to adapt behaviours of adversaries’.
